Kohtasinko jotakin minulle aivan uutta?
Mitä?
Kuulin ensimmäistä kertaa McCarty Hynesin ja Hynes-Berryn (2012) vuorovaikutteisesta, kirjallisuusterapeuttisesta mallista, jossa vaiheina on tunnistaminen, tutkiskelu, rinnakkain asettaminen ja itseen soveltaminen. Mallin vaiheiden mukaan voi jäsentää tehtävän toteutusta ja mallia voidaan soveltaa esim. eläytymistehtävissä.

Eläytymistehtävät voivat olla antoisia ja herättää monenlaisia tuntemuksia. Tällä demolla kuulimme ensin kaksi tarinaa Tokion tulva-alueeseen liittyen. Tämän jälkeen kirjoitimme läheisillimme kirjeen tulva-alueelta, siitä mitä koemme ja ajattelemme tapahtumista. Sitten kerroimme pienryhmässä toisillemme kirjeiden sisällön. Tämän jälkeen jokainen valitsi kuvan, joka kuvasti tarinoista heränneitä ajatuksia ja tuntemuksia, ja jaoimme ne koko suurryhmälle.

Tehtävä harjoitti kuuntelutaitoja ja opetti käsittelemään tuntemuksia ja ajatuksia. Kirjeen ja kuvan muodossa oli helppo kertoa niistä.

Mitä ennestään tuttua hahmotin tai jäsensin uudella tavalla?
Tajusin syvemmin kuinka tärkeää on käsitellä oppilaiden kanssa haastavia ja vaikeita asioita. Jos niitä ei käsittele, voi syntyä väärinymmärryksiä. Oppilaille on tärkeää saada käsitys siitä, että ahdistuksen keskellä on tärkeää löytää toivoa.

Pohdimme demolla myös filtterien merkitystä sosiaalisessa mediassa. Nuorten todellisuus voi vääristyä, sillä filtterit ovat niin yleisiä nykypäivänä. Ne voivat vaikuttaa myös heidän identiteetin kehittymiseen negatiivisesti. Siksi tätä teemaa olisi hyvä käsitellä paljon koulussa sekä opettaa heille kriittistä medialukutaitoa.

Nykypäivänä erilaiset tietoalustat sekottavat faktatietoa ja epätodellista tietoa keskenään, kuten esimerkiksi TikTok. Lapset eivät osaa välttämättä erottaa erilaista tietoa toisistaan. Tämän vuoksi on tärkeää käyttää opetuksessa aikaa erilaisten tietolähteiden tutkimiseen ja käsittelyyn. Mediakriittisyyden rinnalla on kuitenkin tärkeä muistaa, että myös lapsilla on oikeus nauttia median sisällöstä. 

Mikä jäi epäselväksi?
Odotan, että ensi kerralla jatkamme / selvitämme / työstämme...
Mitään ei jäänyt tällä kertaa epäselväksi.
Olisi kiva käsitellä tekoälyn vaikutusta oppilaiden oppimiseen nykypäivän koulumaailmassa.

Monialaisten oppimiskokonaisuuksien opettamista ajatellen sain tai kehitin seuraavia ideoita: 
Eläytymistehtäviä kirjoitustehtävän muodossa voisi olla kiva soveltaa oppimiskokonaisuuden toteuttamisessa. 

Lisäksi faktatiedon ja ei-faktatiedon erottamistehtävä voisi olla hyödyllinen kriittisen lukutaidon harjoittamiseksi.

Mitä hyviä puolia "elämäntapaa" arvioivalla kyselyllä voisi olla yhdessä luokassa tehtynä, ja mitä huonoja puolia sillä ehkä olisi?
Hyvät puolet:
- Kyselyn kautta oppilaat saattavat pohtia sellaisia asioita, joita ilman kyselyä ei välttämättä edes miettisi -> uusien näkökulmien ja tietoisuuden lisääntyminen
- Kyselyn läpikäynti yhteisesti voi lisätä oppilaiden tuntemusta toisistaan ja lisätä näin luokan yhteishenkeä

Huonot puolet:
- Jotkut opiskelijat saattavat kokea, että heidän elämäntapansa arviointi on liian henkilökohtaista
- Kysely voi aiheuttaa kapeakatseisuutta eli joku voi alkaa uskomaan, että vain kyselyssä ilmenneet asiat ovat totta ja ei osaa katsoa niitä muusta näkökulmasta
- Kyselyistä saatuja tietoja voidaan tulkita väärin tai käyttää jonkin oppilaan leimaamiseen, mikä voi luoda negatiivisen ilmapiirin luokkaan