Kohtasinko jotakin minulle aivan uutta? Mitä?
Käsitteet, kuten neurodraama (kokemuksellisen oppimisen psykofysiologia)
ja fiktion paradoksi (tunteet, joita koemme fiktiivisiä hahmoja ja tapahtumia kohtaan, vaikka tiedämme, ettei niitä ole olemassa) eivät olleet minulle ennestään tuttuja. Opin, että fiktiivisissä tilanteissa keho toimii tunnekokemuksissa samalla tavoin kuin oikeissa tilanteissa.

Opin myös, että draamallinen työskentely voidaan jakaa teatteriin (yleisö, roolissa näytteleminen, fokus toisille esittämisessä) ja draamaan (ei yleisöä, roolissa toimiminen, fokus ratkaisuissa).

Mitä ennestään tuttua hahmotin tai jäsensin uudella tavalla?
Mikä jäi epäselväksi?
Demon kautta oivalsin, kuinka tärkeä asema psykologisella turvallisuudella on draamatyöskentelyssä. Työskentelyssä on tärkeää, että oppilas saa tuntea, että hän voi yrittää ja epäonnistua, ilman pelkoa tulla nolatuksi tai hylätyksi. Opettajalla on todella tärkeä rooli turvallisen ilmapiirin luomisessa.

Turvallisuutta voidaan luoda konkreettisesti draamasopimuksen avulla, jonka perustana on psykologisen, sosiaalisen ja fyysisen turvallisuuden varmistaminen. Oppilas saa olla oma itsensä ja on tärkeää, että hän tiedostaa draaman ei todellisen luonteen. Draamassa on todella merkityksellistä toisten rajojen hyväksyminen ja kunnioittaminen.

Monialaisten oppimiskokonaisuuksien opettamista ajatellen sain tai kehitin seuraavia ideoita: 
MOKissa voisi hyödyntää draamallista työskentelyä, sillä sen kautta oppilas voi oppia sisällöstä (käsitellyt ilmiöt), itsestä (minäkäsitys, luovuus, ilmaisurohkeus), sosiaalisista taidoista (ryhmädynamiikka, vuorovaikutus) tai draamasta (muodoista työtavoista ja käsitteistä). Draaman kautta haastavien ilmastoteemojen käsittely voi olla kevyempää ja niiden merkityksen ymmärtäminen voi helpottua.

Demosta inspiroituneina aiomme kehitellä tämän kurssin MOKiin eläytymistehtävän, jossa oppilaat pääsevät tekemään still-kuvia tarinan tapahtumien perusteella. Tehtävän avulla kokonaisuuden teeman hahmottaminen voi olla helpompaa ja tehtävässä opiskellut asiat voivat jäädä paremmin mieleen.


Lue Heli Hulmin artikkeli Kirjallisuusterapia ja luova kirjoittaminen sekä Merja Kauppisen artikkeli "Jos olisin hyvä haltija - - ". Pohdi lukemasi pohjalta oppimispäiväkirjaasi, millaisia eläytyvän, kokemuksellisen oppimisen mahdollisuuksia kite-menetelmät voivat ilmastoteemojen käsittelyyn tuoda.

Ilmastoteemoja voidaan käsitellä McCarty-Hynes & Hynes-Berryn (1986) kirjallisuusterapiaprosessin vaiheiden: tunnistamisen, tutkimisen, rinnakkain asettamisen ja omaan elämään soveltamisen avulla. Linkittämällä teemat oppilaiden omiin kokemuksiin ja näkemyksiin, voi asioiden ymmärtäminen helpottua sekä ne voivat tuntua merkityksellisemmiltä. Tällöin isot teemat, kuten esimerkiksi ilmastonmuutos tai ilmaston saastuminen, eivät jää välttämättä niin helposti irrallisiksi asioiksi, kun oppilas saa itse pohtia niiden yhteyttä omaan elämäänsä kirjallisuudesta heränneiden tuntemuksien ja ajatuksien avulla. Pohtimisen ja oivaltamisen kautta opitut asiat saattavat jäädä paremmin mieleen ja oppilas voi itsetietoisuuden syvennyttyä tehdä parempia tekoja ilmaston vuoksi.

Ilmastoteemojen käsittelyssä voidaan hyödyntää esimerkiksi dialogien kirjoittamista, mikä voi helpoittaa teemojen moninäkökulmaisuuden ymmärtämistä. Kirjallisuusterapian avulla voidaan myös käsitellä tarkemmin erilaisia kokemuksia ja tuntemuksia asettumalla toisen ihmisen saappaisiin. Tämä voi auttaa ymmärtämään ilmastoteemojen negatiivisia vaikutuksia ihmisiin ja yhteisöihin ja täten herättää empatiaa heitä kohtaan. Tuntemusten jakaminen muiden osallistujien kanssa voi laajentaa omaa perspektiiviä ilmastoteemoista ja saada ajattelemaan niistä jopa ihan uudella tavalla.