Kulttuurillinen, yhteistöllinen ja yhteiskunnallinen osaaminen
Elän mielestäni maailmassa, jossa on yhtäaikaa hyvinvointia ja pahoinvointia. Oletan, että tilanne on ollut hyvin pitkään. Historiaa lukemalla voi saada hyviä ja huonoja näkökulmia riippuen kenen kirjoittamaa historiaa luet. Maailmasta ei mahda saada täysin hyvinvoivaa mutta hyvinvointiin pyrkimistä ei tule kuitenkaan lopettaa. Hyvin- ja pahoinvointia voi tarkastella vielä monelta eri kantilta: sosiaaliselta ja yhteiskunnalliselta tasolta, ja yksilön psyykkiseltä ja fyysiseltä kannalta. Meillä on Suomessa pohjimmiltaan vielä vahvasti suomalainen kulttuuri - toki jo monikulttuurista maailmaa on enenevässä määrin kasvukeskuksissa näkyvillä. Monikulttuurisuutta on myös Suomen sisällä: eri puolelta Suomea tulee eri alueen murteita puhuvia ja tapoja noudattavia, Lapista tulee saamelelaisia ja lisäksi meillä on vahva romaniyhteisö. Valtion kirkko on luterilainen ja lisäksi kirkon sisällä on monia herätysliikkeitä. Meillä huomioidaan eri vähemmistöjä hyvin verrattuna moniin muihin maihin ja asioiden eteen ainakin puheen tasolla tehdään muutosta. Suomessa on rauha. Meillä on koko kansaa koskeva mahdollisuus käydä koulua ja saada oppia. Meillä on todella osaava terveydenhoito sekä tietotaitoa. Jokaisella perheellä on hyvät lähtökohdat pääsääntöisesti Suomessa. Muutamien Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan valtioista löytyy merkittävästi huonompia lähtökohtia primäärisiin tarpeisiin. Suomi kuuluu Pohjoismaihin ja Eurooppaan. Maanosat koostuvat maapallon pinta-alasta, joka ei ole merta. Meri ja maa ovat planeettamme osasia. Maa kiertää aurinkoa ja on osa aurinkokuntaa. Maapalloa asuttavat järjelliset ja inhimilliset ajattelijat ovat mielestäni vastuussa yhteisistä asioista: planeettamme hyvinvoinnista ja pahoinvoinnista sekä tasapainon pitämisessä. Ihminen on elävistä olennoista maapalloa kuluttavin laji; olemme räjähdysmäisesti kasvaneet ja vallannut elintilan muilta eliöiltä. Meillä on vastuu myös korjata kuluttamisen jäljet. Vaikka emme edes elä varsinaisesti meressä, saastutamme sitä ja tuhoamme toisten lajien elintiloja. Harhaluulo siitä, että joku muu siivoaa jäljet, kannattaa alkuunsa unohtaa. Kuka muu? Yhteiskunnalliselta tasolta voimme vaikuttaa lähes kaikkiin yksilöihin, elämisympäristöön ja viime kädessä koko maapalloon. Yhteiskunnalla ja sen yksilöillä on vastuu rakentaa ympäristöä ja tukea rakenteita, jotka ohjaavat ympäristöystävällisyyteen ja kuluttamisen vähentämiseen. Kapitalistinen yhteiskunta näyttää pääsääntöisesti ohjaamaan kuluttamiseen, jotta markkinatalous kukostaisi ja rahan liikkuisi sinne missä sitä jo on. Eettisiin valintoihin ehkä ohjataan jo ainakin näennäisesti mutta onko ympäristön säästäminen ja kulutuksen vähentäminen itseiarvo yhteiskunnalle, joka perustuu kulutukseen ja talouden kasvuun?
Tunnen syyllisyyttä kun kirjoitan, että asiat ovat monella tapaa hyvin historiallista kaarta katsoen, koska kuulen jo mielessäni mielensäpahoittajien ja omassa elämässä haasteiden keskellä olevien vastaväitteet. Näin pääsekin yksilön näkökulmiin, joista löytyy monia variaatioita. Pahoinvointia voi olla kaikilla eri tasoilla. Pienistä rakenteista, yksilöistä, muodostuu isompia kokonaisuuksia - yhteisö ja järjestäytynyt yhteiskunta. Yhteiset arvot ja normit näkyvät lainsäädännössä, vallan jaossa ja yhteiskunnan rakenteissa. Yksilön pahoinvointi voi pitkällä tähtäimellä olla yhteiskunnan pahoinvointi. Tällä hetkellä psyykkiset tekijät ovat saaneet palstatilaa mediassa ja pohdin myös usein itse niitä. Masennus ja haluttomuus ovat vallalla monella yksilöllä ja sitä voisi aika ajoin kuvailla suomalaisten kansantaudiksi. Meillä on pimeää talvella (näin on aina ollut) ja lisäksi kylmää. Kesällä taas ei tule pimeää lainkaan. Meillä on neljä rikasta vuodenaikaa, joista saadaan paljon valitusta aikaan - koskaan ei ole sopivan stabiilia. Meillä on puhtain juomavesi maapallolla ja sitä vedetään vessanpöntöstä alas päivittän ties kuinka monta litraa. Minun ei ole tarvinut koskaan kantaa vettä kilometri tolkulla päänpäällä kotiin - riittää kun avaan hanan ja laitan lasin alle. Miksi masentaa ja mikään ei huvita? Fasiliteetit hyvinvoinnille ovat olemassa ja se ei riitä. Nyt on aikaa pohtia ja keskittyä omaan itseensä; huomata, etten ehkä voikaan niin hyvin henkisesti. Ei tarvitse tietää kaikkea tulevaisuudesta - joskus riittää, että tiedät mitä kohti seuraavaksi. Meillä yhteiskunnalliset rakenteet ohjaavat ihmisiä kohti kapitalistista ja tuottavaa yhteiskuntaa: rakenteet tukevat tehokkuutta ja säntillisyyttä - leväperäiselle "en tiedä miten järjestän koko elämäni" tilanteet eivät varsinaisesti sovi siihen rakennelmaan. Odotukset siitä, että sovit tähän rakennelmaan, saattaa herättää ahdistuksen ja masennuksen tunteita. En halua, että markkinatalous määrää. Olenko minä muka tehnyt sinunkaupat kapitalismin ja jatkuvan ostamisen kanssa? Paluuta entiseen ei ole, eikä se ratkaise tämän hetken tuhlaamisen haasteita, mutta mitä tilalle? Mikä järjestys voisi korvata entisen (anarkia tai kommunismi tuskin ratkaisee), jotta ihmiset voisivat silti elää hyvinvoinnissa ja tasapainossa? Yksilön masennus ja tunne siitä, ettei voi vaikuttaa asioihin, heijastuu yhteiskuntaan monien yksilöiden välinpitämättömyytenä ja haluttomuutena vaikuttaa. Vaikuttaminen on mukana oloa, päätösten tekemistä, äänestämistä, valintoja, oman ajattelun kehittämistä, sosiaalisten rakenteiden tuntemista ja oman suhteen ymmärtämistä koskien muita ihmisiä ja ympäröivää maailmaa. Markkinat ohjaavat kuluttujaa mutta myös kuluttuja voi vaikuttaa markkinoihin. Kysynnän ja tarjonnan laki. Jos tuhannet ihmiset päättävät alkaa syömään ainoastaan kasvisperäistä ruokaa, saattaa lihatalous lopettaa tuotannon kasvattamisen vähentyneen kysynnän takia.
En osaa sanoa suoraan sanoa, mikä rooli on lopulta luontevin minulle kouluympäristössä. Olen aktiivinen tyyppi ja otan vastuuta. Saattaisin luontevimman paikan löytää musiikin, taiteen ja teatterin parissa sekä yleisen organisoinnin puitteissa. Uskallan ottaa johtamista käsiin ja pidän kokonaisuuksien hallinnasta. Tykkään organisoida ja ideioida erilaisia projekteja. Ehkä jostain näistä koostuu minulle sopiva rooli, kunhan pääsen kokeilemaan opettajan työelämää.
Haluaisin olla oppivassa koulussa se, joka tukee inspiraatiota ja auttaa ratkaisemaan pulmia yhdessä muiden kanssa. Lisäksi olen se, joka on myös laittamassa itsensä likoon yhdessä muiden kanssa, jotta päästään tavoitteisiin.
Viime aikoina olen ollut heikko yhteiskunnan vaikuttaja. Olen käynyt pääasiallisesti aina äänestämässä kaikissa vaaleissa mutta viime presidentin vaalit ja seurakuntavaalit jäivät väliin oman huolimattoman ajan käytön takia. Yleensä kuitenkin vähintään äänestän ja tällä tavalla otan osaa yhteiskunnan asioihin. En ole politiikkaan vielä omasta mielestä valmis, koska näen sen usein tällä hetkellä sellaisena, että puhutaan paljon sanomatta mitään. Luultavasti medialla on osuutensa tähän - mielestäni klikkiotsikko kulttuuri kuvaa populismia sekä vähemmistöjen mielipiteitä pääasiallisesti - vaikea saada kokonaiskuvaa politiikan ja yhteiskunnan todellisuudesta.
Luokka ja koulu varmasti muokkaavat ajatuksiani yhteisöstä, jossa elän. Luultavasti myös minä tulen vaikuttamaan heihin. Vielä en ole varma millä tavalla, mutta otaksun, että kokemusten kautta avaamme toisille sitä.
Unelmien koulu on ympäristö, johon kaikkien on helppo ja mukava tulla. Siellä olisi tunnelma, että olen tärkeä ja täällä välitetään toisista. Siellä tehdään ja opitaan asioita yhdessä. Siellä on tilaa kuitenkin olla yksin ja syventyä omiin ajatuksiin. Unelmien koulussa opiskeltasiin ihmisiksi, jotka löytävät oman tien ja tasapainon maailmassa.
Millainen on maailma vuonna 2080 - luvulla? Luultavasti paljon samoja asioita kuin nytkin, mutta teknologia on vielä kehittyneempää ja tekoäly korvaa ihmisälyä. Maailma olisi toivottavasti puhtaampi ja ekologisempi. Emme ehkä matkusta lentokoneilla ja laivoilla saasteen takia. Ehkä olemme jostain vanhoista hyvistä asioista joutuneet luopumaan? Tilalle luultavasti on kuitenkin saatu jotain muuta. Toivon, että tulevaisuuden maailma ei unohda ihmistä yksin. Voi olla, että ihminen muuttuu sosiaalisesta yksilöstä yksineläjäksi mutta tällä hetkellä en usko niin. Haluaisin viedä oppilaitani suuntaan, jossa on toivoa ja onnellisuutta.
Hyväksy jokainen sellaisena kuin on. Kuulostaa helpolta mutta käytännössä joskus vaikea toteuttaa. Pelkään olevani monien ennakkoluulejeni vanki, vaikka yritän olla avoin ja hyväksyvä. Tätä kuitenkin voi harjoitella. Mitä enemmän altistan itseäni erilaisille ja kokonaan itselle vieraille tilanteille, pääsen tutuksi omaan suhtautumiseeni. Pidän matkustelusta mutta olen koti-ihminen. Olisinko valmis ottamaan vieraan kotiini asumaan?
Koulun rooli voi olla mullistava yksilön elämässä. Siellä opitaan tietoa, taitoja sekä vuorovaikutustaitoja, joilla on paljon merkitystä koko elämän kannalta. Se on ympäristö, joka kokoaa ikäluokat yhteen ja samaan paikkaan. Siellä on voimaa ja valtaa. Mikäli on muutos/arvo/asia, jota halutaan pitkällä tähtäimellä tehdä, kannattaa se aloittaa koulusta. Pikkuhiljaa juurtuu ajatuksia ja toimintamalleja. Esimerkkinä luonnonvarojen ja ympäristön säästäminen. Voimme kasvattaa lapsista ja nuorista tietoisia aikuisia - he ymmärtävät riippuvuutemme ympäristöstämme ja osaavat toimia sitä kannattelevalla tavalla.
Tunnen syyllisyyttä kun kirjoitan, että asiat ovat monella tapaa hyvin historiallista kaarta katsoen, koska kuulen jo mielessäni mielensäpahoittajien ja omassa elämässä haasteiden keskellä olevien vastaväitteet. Näin pääsekin yksilön näkökulmiin, joista löytyy monia variaatioita. Pahoinvointia voi olla kaikilla eri tasoilla. Pienistä rakenteista, yksilöistä, muodostuu isompia kokonaisuuksia - yhteisö ja järjestäytynyt yhteiskunta. Yhteiset arvot ja normit näkyvät lainsäädännössä, vallan jaossa ja yhteiskunnan rakenteissa. Yksilön pahoinvointi voi pitkällä tähtäimellä olla yhteiskunnan pahoinvointi. Tällä hetkellä psyykkiset tekijät ovat saaneet palstatilaa mediassa ja pohdin myös usein itse niitä. Masennus ja haluttomuus ovat vallalla monella yksilöllä ja sitä voisi aika ajoin kuvailla suomalaisten kansantaudiksi. Meillä on pimeää talvella (näin on aina ollut) ja lisäksi kylmää. Kesällä taas ei tule pimeää lainkaan. Meillä on neljä rikasta vuodenaikaa, joista saadaan paljon valitusta aikaan - koskaan ei ole sopivan stabiilia. Meillä on puhtain juomavesi maapallolla ja sitä vedetään vessanpöntöstä alas päivittän ties kuinka monta litraa. Minun ei ole tarvinut koskaan kantaa vettä kilometri tolkulla päänpäällä kotiin - riittää kun avaan hanan ja laitan lasin alle. Miksi masentaa ja mikään ei huvita? Fasiliteetit hyvinvoinnille ovat olemassa ja se ei riitä. Nyt on aikaa pohtia ja keskittyä omaan itseensä; huomata, etten ehkä voikaan niin hyvin henkisesti. Ei tarvitse tietää kaikkea tulevaisuudesta - joskus riittää, että tiedät mitä kohti seuraavaksi. Meillä yhteiskunnalliset rakenteet ohjaavat ihmisiä kohti kapitalistista ja tuottavaa yhteiskuntaa: rakenteet tukevat tehokkuutta ja säntillisyyttä - leväperäiselle "en tiedä miten järjestän koko elämäni" tilanteet eivät varsinaisesti sovi siihen rakennelmaan. Odotukset siitä, että sovit tähän rakennelmaan, saattaa herättää ahdistuksen ja masennuksen tunteita. En halua, että markkinatalous määrää. Olenko minä muka tehnyt sinunkaupat kapitalismin ja jatkuvan ostamisen kanssa? Paluuta entiseen ei ole, eikä se ratkaise tämän hetken tuhlaamisen haasteita, mutta mitä tilalle? Mikä järjestys voisi korvata entisen (anarkia tai kommunismi tuskin ratkaisee), jotta ihmiset voisivat silti elää hyvinvoinnissa ja tasapainossa? Yksilön masennus ja tunne siitä, ettei voi vaikuttaa asioihin, heijastuu yhteiskuntaan monien yksilöiden välinpitämättömyytenä ja haluttomuutena vaikuttaa. Vaikuttaminen on mukana oloa, päätösten tekemistä, äänestämistä, valintoja, oman ajattelun kehittämistä, sosiaalisten rakenteiden tuntemista ja oman suhteen ymmärtämistä koskien muita ihmisiä ja ympäröivää maailmaa. Markkinat ohjaavat kuluttujaa mutta myös kuluttuja voi vaikuttaa markkinoihin. Kysynnän ja tarjonnan laki. Jos tuhannet ihmiset päättävät alkaa syömään ainoastaan kasvisperäistä ruokaa, saattaa lihatalous lopettaa tuotannon kasvattamisen vähentyneen kysynnän takia.
En osaa sanoa suoraan sanoa, mikä rooli on lopulta luontevin minulle kouluympäristössä. Olen aktiivinen tyyppi ja otan vastuuta. Saattaisin luontevimman paikan löytää musiikin, taiteen ja teatterin parissa sekä yleisen organisoinnin puitteissa. Uskallan ottaa johtamista käsiin ja pidän kokonaisuuksien hallinnasta. Tykkään organisoida ja ideioida erilaisia projekteja. Ehkä jostain näistä koostuu minulle sopiva rooli, kunhan pääsen kokeilemaan opettajan työelämää.
Haluaisin olla oppivassa koulussa se, joka tukee inspiraatiota ja auttaa ratkaisemaan pulmia yhdessä muiden kanssa. Lisäksi olen se, joka on myös laittamassa itsensä likoon yhdessä muiden kanssa, jotta päästään tavoitteisiin.
Viime aikoina olen ollut heikko yhteiskunnan vaikuttaja. Olen käynyt pääasiallisesti aina äänestämässä kaikissa vaaleissa mutta viime presidentin vaalit ja seurakuntavaalit jäivät väliin oman huolimattoman ajan käytön takia. Yleensä kuitenkin vähintään äänestän ja tällä tavalla otan osaa yhteiskunnan asioihin. En ole politiikkaan vielä omasta mielestä valmis, koska näen sen usein tällä hetkellä sellaisena, että puhutaan paljon sanomatta mitään. Luultavasti medialla on osuutensa tähän - mielestäni klikkiotsikko kulttuuri kuvaa populismia sekä vähemmistöjen mielipiteitä pääasiallisesti - vaikea saada kokonaiskuvaa politiikan ja yhteiskunnan todellisuudesta.
Luokka ja koulu varmasti muokkaavat ajatuksiani yhteisöstä, jossa elän. Luultavasti myös minä tulen vaikuttamaan heihin. Vielä en ole varma millä tavalla, mutta otaksun, että kokemusten kautta avaamme toisille sitä.
Unelmien koulu on ympäristö, johon kaikkien on helppo ja mukava tulla. Siellä olisi tunnelma, että olen tärkeä ja täällä välitetään toisista. Siellä tehdään ja opitaan asioita yhdessä. Siellä on tilaa kuitenkin olla yksin ja syventyä omiin ajatuksiin. Unelmien koulussa opiskeltasiin ihmisiksi, jotka löytävät oman tien ja tasapainon maailmassa.
Millainen on maailma vuonna 2080 - luvulla? Luultavasti paljon samoja asioita kuin nytkin, mutta teknologia on vielä kehittyneempää ja tekoäly korvaa ihmisälyä. Maailma olisi toivottavasti puhtaampi ja ekologisempi. Emme ehkä matkusta lentokoneilla ja laivoilla saasteen takia. Ehkä olemme jostain vanhoista hyvistä asioista joutuneet luopumaan? Tilalle luultavasti on kuitenkin saatu jotain muuta. Toivon, että tulevaisuuden maailma ei unohda ihmistä yksin. Voi olla, että ihminen muuttuu sosiaalisesta yksilöstä yksineläjäksi mutta tällä hetkellä en usko niin. Haluaisin viedä oppilaitani suuntaan, jossa on toivoa ja onnellisuutta.
Hyväksy jokainen sellaisena kuin on. Kuulostaa helpolta mutta käytännössä joskus vaikea toteuttaa. Pelkään olevani monien ennakkoluulejeni vanki, vaikka yritän olla avoin ja hyväksyvä. Tätä kuitenkin voi harjoitella. Mitä enemmän altistan itseäni erilaisille ja kokonaan itselle vieraille tilanteille, pääsen tutuksi omaan suhtautumiseeni. Pidän matkustelusta mutta olen koti-ihminen. Olisinko valmis ottamaan vieraan kotiini asumaan?
Koulun rooli voi olla mullistava yksilön elämässä. Siellä opitaan tietoa, taitoja sekä vuorovaikutustaitoja, joilla on paljon merkitystä koko elämän kannalta. Se on ympäristö, joka kokoaa ikäluokat yhteen ja samaan paikkaan. Siellä on voimaa ja valtaa. Mikäli on muutos/arvo/asia, jota halutaan pitkällä tähtäimellä tehdä, kannattaa se aloittaa koulusta. Pikkuhiljaa juurtuu ajatuksia ja toimintamalleja. Esimerkkinä luonnonvarojen ja ympäristön säästäminen. Voimme kasvattaa lapsista ja nuorista tietoisia aikuisia - he ymmärtävät riippuvuutemme ympäristöstämme ja osaavat toimia sitä kannattelevalla tavalla.