Sarjakuvat ovat pienille ja isommillekin innostava aihe tutkia kieltä. Sarjakuvien maailma on useimmille lapsille omasta kokemuksesta jo tuttu, mutta harvoin niitä tulee näin syvällisesti analysoitua. Sarjakuva tarjoaa myös hyvän esimerkin kielen monimuotoisuudesta, koska siinä yhdistyvät niin kuvat, teksti kuin erilaiset äänimaailmat. Sarjakuvan luoja voi halutessaan esittää asiansa yksinomaan kuvin, jolloin edes kielimuuri ei muodostu ongelmaksi. Toisaalta sarjakuvissa on mahdollista leikitellä kielellä hyvinkin yksinkertaisten kuvien kanssa, kuten mm. Pertti Jarla Fingerporissa tekee. Tätä alla olevaa tehtävää on mielestäni helppo muokata lasten ja nuorten ikätason mukaan sopivaksi niin että kaikki saavat siitä jotain uutta irti. Itse suunnittelin ja toteutin tämän alkuopetusikäisille lapsille.

Tutkitaan lasten kanssa sarjakuvaa:

Luetaan sarjakuva yhdessä ja kerrataan vielä omin sanoin sarjakuvan juoni. Tämän jälkeen keskustellaan seuraavista teemoista:
- Olisiko sarjakuva ymmärrettävä ilman kuvia? Jos sen kuulisi vain luettuna.
- Olisiko sarjakuva ymmärrettävä pelkkinä kuvina ilman puhekuplia ja tekstejä?
- Mitkä asiat jäävät huomaamatta ilman kuvia / ilman tekstiä?

Sarjakuvan tarkastelun yhteydessä tutustutaan myös sarjakuvissa käytettäviin keinoihin: erikokoiset ruudut, puhekuplat, "ääniefektit", ilmeet, ym. Tämän jälkeen jokainen voi tehdä oman sarjakuvan seuraavilla ohjeilla:
- Kuka sarjakuvassasi seikkailee? (helposti piirrettävä hahmo)
- Mitä siinä tapahtuu? (juoni pääpiirteissään)
- Mieti montako ruutua tarvitset?
- Tuleeko sarjakuvaasi puhekuplia / äänistä kertovia tekstejä tai tilannetta selittäviä tekstejä?

Lopuksi mietitään, tuliko omasta sarjakuvasta sellainen, että toisetkin ymmärtävät, mitä siinä tapahtuu.


Toteutus 11.3. Kesto noin 2 x 45 min

Koska en ole tällä hetkellä töissä, päätin toteuttaa "oppitunnit" esikouluikäisen poikani (7v) ja toisella luokalla olevan tyttäreni (8v) kanssa.

Luimme sarjakuvan yhdessä ja jo samalla tyttärelläni heräsi useita kysymyksiä sarjakuviin liittyen. Hän mietti ennen kaikkea ääniefektejä; miksi alimmaisessa ruudussa lukee "plip" ja "tuuu-uuut". Molemmat lapset osasivat hyvin kertoa omin sanoin tarinan kulun. Sarjakuva oli aiheena kumpaakin kiinnostava, joten keskustelu sujui reippaasti ja molemmat olivat innokkaita kommentoimaan kysymyksiin. Huomasimme, että ilman kuvia sarjakuvasta jää moni asia avoimeksi kuten esim. mitä lapset tekevät lopussa kun Iines huokaa helpotuksesta. Pelkät kuvat puolestaan eivät riittäisi kertomaan kaikkea, mitä tarinassa tapahtuu: varsinkin alku olisi hyvin epäselvä eikä Iineksestä tietäisi, mistä hän yhtäkkiä kauhistuu. Lapset huomasivat myös, että sarjakuvaan voi keksiä otsikon ja lopussa on ilmoitettu sarjakuvan tekijä / tekijät.

Kun lapset alkoivat suunnitella omaa sarjakuvaansa, tutkimme vielä lisää sanomalehdestä löytyviä vähän lyhyempiä sarjakuvia. Niistä näimme esimerkkejä myös sellaisista sarjakuvista, joissa ei ollut puhekuplia ollenkaan.

Tyttärelläni työ käynnistyi nopeasti. Hän keksi synttäriaiheen ja lähti välittömästi tekemään sarjakuvaa siltä pohjalta. Pojallani puolestaan oli vaikeuksia keksiä hahmoa, joten autoin hieman ehdottamalla esimerkiksi jotain legoukon kaltaista. Siitä hänellä lähtikin heti ajatus juonesta luistamaan. Tyttäreni onnistui pitämään juonen varsin yksinkertaisena ja selkeänä, mutta pojallani oli enemmän haastetta pitää kuvat riittävän yksinkertaisina, että sarjakuvasta tulee ymmärrettävä sellaisenaan. Tällaisia tuotoksista tuli:

Tytär 8v:


Poika 7v:


Mielestäni kokeilu oli onnistunut ja lopputulokset varsin ymmärrettäviä ainakin lasten mielestä. Pojan sarjakuva olisi ehkä kaivannut joitakin tarkentavia tekstejä, mutta aika hyvin siitäkin juoni tulee selväksi. Molemmat olivat tyytyväisiä omaan tuotokseensa. Tällaiseenkin yksinkertaiseen tehtävään kannattaa varata aikaa, jotta lapsi ehtii rauhassa suunnitella omaa työtään ennen toteutusta. Isompien lasten kanssa voisi ajatella tekevänsä ensin karskin suunnitteluversion, jonka jälkeen toteutettaisiin lopullinen sarjakuva. Silloin ehtii paremmin hioa epäkohdat kuntoon, jos vaikka kaverilta saisi välissä palautetta prototyypistä. Nuorten kanssa puolestaan voisi ottaa haasteeksi ilman tekstiä tuotettavan sarjakuvan: kuinka onnistut pelkin kuvin välittämään tarinan tai sarjakuvan suurimman ajatuksen?