V-talolla puhuimme parkkiluokkatoiminnasta ja tarkoitimme sillä lähinnä sellaista toimintakulttuuria, jossa yksittäinen häiritsevä oppilas olisi mahdollista siirtää kirjoineen toiseen luokkaan opiskelemaan. Esimerkiksi seiskaluokkalainen häiriköijä siirtyisi viereiseen luokkaan opiskelemaan vaikkapa ysiluokkalaisten kesken. Ajattelimme, että kyseessä olisi tällainen matalan kynnyksen tapa saada rauha opiskella niin häiriköijälle kuin muulle luokalle.
Toki toimintatavasta pitäisi sopia yhdessä ja jokaisella on mahdollisuus olla ottamatta oppilasta luokkaansa, jos se ei tunnin ohjelmaan sovi. Idea on myös se, että toisen opettajan ei tarvitse opettaa parkkiluokkaan siirtyvää vaan hän työskentelee omien tehtäviensä parissa itsenäisesti.
Näin voisimme auttaa toinen toistamme hankalien oppilaiden kanssa, joita ei voi kuitenkaan nakata yksin käytävään olemaan.
Ajatuksena oli myös, että parkkiluokkaan siirtyminen merkitään Wilmaan ja jos siirtoja on jouduttu tekemään esimerkiksi kolme kertaa, siirtyy asia oppilashuoltoon.
Parkkiluokka on ehkä terminä tässä harhaanjohtava, mutta päädyimme sitä nyt paremman puutteessa käyttämään.

Toivomme tämän olevan joka tapauksessa keskustelunavaus siitä, kuinka voisimme yhdessä luoda sujuvampaa ja rauhallisempaa arkea ja toimintakulttuuria, jossa häiriköintiä ei sallita.