Eläimet kilpailevat keskenään kahdella eri tasolla.

Kun perkaamme kalaa järven rannalla, paikalle lentää kalalokkeja. Jokainen paikalle saapunut kalalokki pyrkii nappaamaan niin paljon perkuutähdettä kuin mahdollista. Kalalokit ääntelevät kiivaasti ja joissain tapauksissa hieman jopa ärhentelevät toisilleen. Kalalokit kilpailevat ravinnosta (ks. kuva). Koska kaikki paikalla olevat linnut ovat samaa lajia, voidaan puhua lajinsisäisestä kilpailusta. Isokokoiset yksilöt saavat keskimäärin hieman enemmän tähteitä kuin aremmat.

Kalalokit ahmimassa perkuujätteitä.

Kalalokkien mekkalointi ja kisailu ruuasta herättää kuitenkin huomiota. Paikalle saapuu suurikokoisia harmaalokkeja (ks. kuva). Harmaalokit ovat kalalokkeja voimakkaampia, ja ne pystyvät viemään suurimman osan perkuutähteistä ilman suurempaa vaivaa. Niillä on lisäksi suurempi suu, jolloin ne pystyvät nielemään suurempia perkuutähteitä kuin kalalokit.


Harmaalokki (keskellä) ajamassa kalalokkeja pois.

Miksi ne eivät heti syö kaikkia perkuutähteitä? Luonnossahan suuremmat yleensä voittavat. Harmaalokit ovat kalalokkeja arempia. Ne pysyttelevät niin kauan kauempana kun ihminen on perkuutähteiden lähellä. Kuitenkin heti kun ihminen poistuu, tulee harmaalokien vuoro ahmia ja lopulta ne vievät suurimman osan perkuutähteistä kalalokkien nokan edestä. Tällaista tilannetta, jossa eri lajien yksilöt kilpailevat, kutsutaan lajien väliseksi kilpailuksi.