Suola on liuenneena veteen ioneina. Vesimolekyyli on dipoli, joten suolan liuetessa veteen suola "hajoaa" ioneiksi veteen, koska muodostuu ioni-dipolisidoksia suolan ioneiden ja vesimolekyylin välille.

Esimerkiksi NaCl (aq) tarkoittaa, että vesiliuoksessa on natrium- ja kloridi-ioneita
[[$NaCl\ \left(aq\right)\ \rightarrow\ Na^+\left(aq\right)+Cl^-\left(aq\right)$]]

Vastaavasti kaliumsulfaatti on vesiliuoksessa ioneina

[[$K_2SO_4\ \left(aq\right)\ \rightarrow\ 2\ K^+\ \left(aq\right)\ +SO_4^{2-}\left(aq\right)$]]


Jokainen suola liukenee veteen hieman eri tavalla; toiset suolat helpommin ja toiset vaikeammin (niukkaliukoinen suola). Kun suolaliuoksia sekoitetaan keskenään, voi tapahtua saostumisreaktio.

Sekoitetaan keskenään kalsiumkloridia ja hopeanitraattia:
[[$CaCl_2\ \rightarrow\ Ca^{2+}+2Cl^-\ \ \ ja\ AgNO_3\ \rightarrow Ag^++NO_3^-$]]
Nyt ionit vaihtavat paikkaa, jolloin kokonaisreaktio on:

[[$CaCl_2\ \left(aq\right)+2AgNO_3\left(aq\right)\ \ \rightarrow\ Ca\left(NO_3\right)_2\ \left(aq\right)+2AgCl\ \left(s\right)$]]

Taulukkokirjasta nähdään eri suolojen liukoisuus veteen.


Huomataan, että kalsiumkloridi on veteen helposti liukeneva, samoin hopeanitraatti ja kalsiumnitraatti, mutta hopeakloridi on veteen niukkaliukoinen, joten muodostuu hopeakloridisaostuma.


Hajoamisreaktioita

Hajoamisreaktiot tarvitsevat jonkin ärsykkeen esim lämmittämisen tai katalyytin, jotta lähtöaine alkaa hajoamaan reaktiotuotteiksi. Kaikki karbonaattiyhdisteet hajoavat hiilidioksidiksi. Esim kalsiumkarbonaatin hajoaminen

[[$CaCO_3\left(s\right)\ \ \rightarrow\ CO_2\left(g\right)+CaO\ \left(s\right)$]]

[[$CaO\ on\ poltettu\ kalkki$]]

Hiilihapon hajoaminen vedessä

[[$H_2CO_3\ \left(aq\right)\ \ \rightarrow\ CO_2\left(aq\right)+H_2O\left(l\right)$]]

Tästä vesiliuoksesta hiilidioksidi haihtuu kaasumaisena ilmaan, jolloin tapahtuu kuplintaa (vertaa hiilihappopullon avaaminen).


Kotitehtävät: 82, 95, 97