Kirkonkirjat ovat kattavuutensa ja suhteellisen tarkkuutensakin tähden suomalaisen sukututkimuksen ylivoimaisesti tärkein lähdeaineistolaji. Alkuperäiset kirkonkirjat ovat kuitenkin seurakuntien ja Arkistolaitoksen arkistoissa, eikä niitä helposti anneta sukututkijan käsiteltäviksi. Pääsy alkuperäislähteisiin perustuu siis lähinnä eri tahojen tarjoamiin jäljennöksiin. Kustannukset, aineistovalikoima, kuvanlaatu ja käytön tekniset rajoitteet vaihtelevat tahosta riippuen. Aivan uusimmista, eli pääsääntöisesti alle sata vuotta vanhoista aineistoistahan ei sukututkija pääse näkemään edes jäljennöksiä, vaan ollaan virkatodistuspyyntöjen tai muiden epävirallisten keinojen varassa. Näitä esiteltiin Sukututkimuksen aloittaminen​-osiossa. Alla on kuvailtu yleisesti tärkeimmät keinot kirkonkirjojen tutkimiseen.

Mikrofilmit ja -kortit

Perinteisesti kirkonkirjoja on tutkittu mikrofilmeiltä tai -korteilta kirkkoherranvirastojen tutkijahuoneissa, ja näissä tarjolla oleva aineisto on edelleen uusinta, mitä tutkijalle on tarjolla. Alkupäästään tutkijahuoneiden aineistot eivät välttämättä kata koko olemassa olevaa julkista kirkonkirja-aineistoa, vaan täydennystä voi joutua etsimään Arkistolaitokselta (Kansallisarkisto ja maakunta-arkistot) ja kirjastoista. Kirjastojen kotiseutukokoelmissa on vaihteleva määrä Kansallisarkiston aineistoihin perustuvia mikrokortteja ja -filmejä, joiden saatavuutta voi selvittää Eepos-kirjastojen verkkopalvelussa vaikkapa hakusanoilla rippikirja, mikrokortti tai mikrofilmi, ja tekemällä sivupalkista sopivan kirjastorajauksen. Seinäjoen pääkirjastossa on kirkonarkistojen maakuntakokoelma, josta kaukolainaaminenkin on mahdollista. Kokoelman mikrokorttiaineisto ulottuu pisimmillään vuoteen 1910.

Kansallisarkiston digitaaliarkisto

Nykyisin kirkonkirjoja tutkitaan pääasiassa tietokoneilla ja Internetissä. Kansallisarkisto on siirtänyt Digitaaliarkistoonsa kaikki Mormonikirkon aikanaan mikrofilmaamat kirkonkirjat. Aineisto ulottuu kaikkein vanhimmista kirjoista alkaen noin vuoteen 1860. Nämä kuvat ovat verkossa vapaasti kaikkien käytettävissä, kuten valtaosa Digitaaliarkistossa olevasta muustakin historiallisesta aineistosta.

Digihakemisto

Koska Digitaaliarkisto sisältää vain karkeasti hakemistoon luokiteltuja ja numeroituja kuvia, vapaaehtoinen yksityishenkilö on luonut Digihakemisto-nimisen järjestelmän, jossa käyttäjät voivat Digitaaliarkiston kuvia selatessaan puhtaaksikirjoittaa ja selittää kuvia kaikille avoimeen hakemistoon. Näin arkistoa myös voi selata pelkässä puhtaaksikirjoitetussa hakemistonäkymässä avaten kuvia vain tarvittaessa, ja hakemistoteksteihin voi myös tehdä hakuja vaikkapa Googlella.

FamilySearch

Mormonikirkon englanninkielisessä FamilySearch-palvelussa ovat tarjolla rippikirjoista samat kuvat kuin Kansallisarkiston Digitaaliarkistossa ja niihin voi tehdä jäsenneltyjä hakuja esimerkiksi nimien, syntymävuosien ja asuinpaikkojen mukaan. Lisäksi tarjolla on vanhempi vaillinainen tekstiaineisto kastekirjoista. Palvelun käyttö on ilmaista, mutta edellyttää sähköpostiosoitetta ja käyttäjäksi rekisteröitymistä. Markkinoilla on myös joitakin kaupallisia palveluita, esimerkiksi Ancestry ja MyHeritage, joiden lähdeaineistot perustuvat ainakin rippikirjojen osalta FamilySearchilta ostettuun aineistoon, eivätkä siis ole tätä kattavampia.

SSHY

Suomen Sukuhistoriallisen yhdistyksen (SSHY) vapaaehtoistyönä kokoaman kuva-arkiston kaikille avoin osio sisältää pitkälti samat kuvat kuin Kansallisarkiston Digitaaliarkisto, mutta aineisto ulottuu melkein 1890-luvulle. Yhdistyksen jäsenille on tarjolla uudempiakin aineistoja julkisuussäädösten sallimaan vuoteen 1918 saakka. Seurakuntakohtainen tilanne riippuu vapaaehtoisresursseista ja paikallisten rippikikirjojen ajanjaksoista, sillä rippikirjaa ei voi julkaista osittainkaan ennen kuin kirjan viimeisestäkin käyttövuodesta on kulunut sata vuotta. Aikajärjestyksessä täytettyjen historiakirjojen (kastetut, vihityt, haudatut) osittainen julkaisu on mahdollista. SSHY:n vanhat kuvat ovat heikkolaatuisempia kuin Kansallisarkiston Digitaaliarkiston kuvat, joten kannattaa pitää mielessä vuoden 1860 aikaraja ja käyttää Digitaaliarkiston kuvia silloin, kun niitä on saatavilla. Jäsenpuolen arkistoon on viime aikoina lisätty joitakin huomattavan hyvälaatuisia digitaalivalokuvasarjoja alkuperäisistä kirjoista.

HisKi

HisKi on Suomen Sukututkimusseuran tietokanta ja palvelu, jossa voi tehdä henkilöhakuja historiakirjoihin, eli kastettujen, vihittyjen, haudattujen ja muuttaneiden luetteloihin. Hakutuloksina järjestelmä esittää puhtaaksikirjoitettuja tietueita, joiden avulla on kohtalaisen helppo etsiä muiden palveluntarjoajien lähteistä asiaankuuluva arkistokuva esimerkiksi kirjauksen päivämäärän perusteella. Haun voi kohdistaa haluamiinsa seurakuntiin, esimerkiksi Härmänmaan ympäristöön, mikä vähentää vastaustulvaa. Järjestelmä esittää ennen hakua taulukon, josta ilmenevät seurakunnat, joihin haku kohdistuu, ja ajanjaksot, joilta järjestelmässä on tietoja. Joistakin seurakunnista tietoja ei ole vuoden 1850 jälkeiseltä ajalta lainkaan.

Karjala-tietokanta

Karjala-tietokanta on edellä esiteltyä HisKiä vastaava hakupalvelu luovutetun Karjalan kirkonkirjoihin, mutta se sisältää tiedot myös rippikirjoista ja lastenkirjoista, ja ulottuu jopa vuoteen 1949. Avoimessa Internetissä voi tehdä hakuja sataa vuotta vanhempiin tietoihin. Mikkelin maakunta-arkistossa voi tehdä hakuja koko tietokantaan.