Jazz-rockin ja fuusiojazzin ensiaskeleet otettiin jo 60-luvun lopulla, kun monet jazz- ja rockmuusikot: Gary Burton, Miles Davis, Frank Zappa, Larry Coryell jne., kokeilivat rockin ja jazzin yhdistämistä. Jälleen kerran Miles Davisin musiikki oli tärkeä suunnannäyttäjä. Erityisesti hänen vuonna 1969 ilmestyneitä levyjään, In a Silent Way ja Bitches Brew, pidetään tämän suuntauksen ensimmäisinä merkittävinä levyinä. Useista noilla levyillä soittaneista muusikoista (Herbie Hancock, Chick Corea, Joe Zawinul, Wayne Shorter, John McLaughlin, Tony Williams, Lenny White jne.) tuli myöhemmin rock-jazzin kantavia voimia. Kosketinsoittaja Joe Zawinul perusti yhdessä saksofonisti Wayne Shorterin kanssa Weather Reportin, kosketinsoittaja Chick Corea Return to Forever -yhtyeen ja kitaristi John McLaughlin Mahavishnu Orchestran.

Myös Herbie Hancock (s. 1940) irtautui kokeilujen avulla perinteisestä jazzista. Hancockin ensimmäinen menestys oli Watermelon Man, jossa sykki rockmusiikin tasajakoinen rytmi. Hänen v. 1973 levyttämäänsä Headhunters -levyä pidetään yhtenä fuusiojazzin kulmakivenä. Levyä myytiin poikkeuksellisen paljon.

Rock-jazz toi mukanaan useita tyylillisiä muutoksia: niistä huomattavimmat lienevät rytmiset muutokset sekä sähköisten soitinten käyttö (esim. sähköpiano, sähkökitara ja -basso). Nämä muutokset näyttivät miellyttävän yleisöä, koska sitten swing-jazzin jazz-rock oli ensimmäinen jazztyyli, joka saavutti suuren kaupallisen menestyksen. Esimerkiksi John McLaughlinin Mahavishnu Orchestran levy Birds of Fire ylsi Billboardin levylistoilla sijalle 15 vuonna 1973. Virtuositeetti tuli vähitellen yhä tärkeämmäksi sekä sooloissa että yhtyesoitossa.

Mainstream-jazzin soittajat eivät hyväksyneet rockvaikutteiden tuomaa kaupallisuuden tavoittelua. Uusi tyyli toi kuitenkin jazzin pariin nuoria kuuntelijoita, ja levymyynti kasvoi.

Jazzin ja rockin eroja:

• rockissa on enemmän toistoa
• jazzissa improvisaatiolla on suurempi rooli
• jazz on yleensä monimutkaisempaa ja teknisesti vaativampaa
• rockissa fraasit ovat yleensä lyhyempiä
• soinnut vaihtuvat rockissa harvemmin
• melodia ja harmonia ovat jazzissa monimutkaisempia
• basso ja rummut soittavat rockissa yleensä yksinkertaisemmin

Davisin 1970-luvun rock-jazzissa vapailla modaalisilla improvisaatioilla, lyhyillä toistuvilla rytmikuvioilla sekä musiikin tekstuurilla oli suuri merkitys. Monet omaksuivat tuolloin samankaltaisen ajattelun, mutta vähitellen jazz-rock -yhtyeiden musiikissa tarkat sävellykset ja tiukka yhtyesoitto nousivat merkittävään osaan improvisaatioiden rinnalle. Weather Reportin musiikki on hyvä esimerkki tästä kehityksestä. Heidän alkuaikojensa musiikki nojasi paljolti kollektiiviseen improvisaatioon ja musiikin tekstuureihin. Vuoden 1973 jälkeen yhtye alkoi suosia kappaleita, joissa käytettiin hyväksi funk-pohjaisia toistuvia rytmikuvioita sekä tarkasti sovitettuja ja sävellettyjä yhtyeosuuksia.

---

Jazzin kehityksen viime vuosikymmeninä on aina ollut myös soittajia, jotka eivät ole seisseet tyylillisen kehityksen eturintamassa. Avant garden takana on joukko muusikoita, jotka "vanhanaikaisesta" tyylistään huolimatta ovat antaneet jazzille huomattavan panoksen omalla taiteellisuudellaan, persoonallisuudellaan ja teknisellä taitavuudellaan, virtuositeetilla. Mainittakoon vain esim. pianisti Oscar Peterson (1925–2007) ja trumpetisti Wynton Marsalis (s. 1961).