Peruna rantautuu Suomeen

Ensimmäinen perunankasvatusopas julkaistaan

Perunaa viljeltiin Suomessa ensimmäisenä Fagervikin kartanossa Inkoossa, jonne saksalaiset peltisepät olivat tuoneet perunoita 1730-luvun alussa. Peruna lähti leviämään talonpoikien käyttöön maan etelä- ja länsiosiin Pommerin sodasta (1757–1762) palanneiden ruotusotamiesten mukana. He olivat seitsenvuotisen sodan aikana oppineet arvostamaan perunaa ravintona. Ruotusotamiehet olivat myös panneet merkille perunan viinanpolttomahdollisuudet.


Vaikka ensimmäinen ruotsalaisen kauppaneuvoksen Jonas Alströmin kirjoittama perunankasvatusopas Potatoesten istuttamisen muoto nijn hywin sijhen tietoon nähden cuin Engelandista ja Irrlandista minlla sijtä on, cuin myös sen comivuotisen oman coettelemuksen cautta täällä Ruotzis käännettiin suomeksi 1729 oli perunan käyttö ravintokasvina suomalaisille vielä 1800-luvun alussakin paikoitellen epäselvää. Viljelijät eivät olleet aina täysin varmoja tuliko kasvista syödä varsi, mukulat vai kukat. Vihertyneet perunat aiheuttivat kokemattomille perunansyöjille kivistäviä vatsanväänteitä. Usein peruna jauhettiinkin jauhoksi ja käytettiin leipiin, mikä oli työläs tapa hyödyntää perunaa pääasiallisena ravintona.

Perunan käyttö yleistyy

Perunan ehkäpä tunnetuin puolestapuhuja Suomessa oli asikkalalainen varapastori Axel Laurell. Hän saarnasi kirkossa perunan oivallisista ominaisuuksista ja kirjoitti omiin viljelykokemuksiinsa pohjautuvan viljelyoppaan Lyhykäinen Kirjoitus, Potatesten Eli Maan-Päronain Wiljelemisestä, säilyttämisestä ja hyödytyxestä Huonen hallituxesa, joka painettiin kuninkaan Kuustaa III käskystä 1773. Valtiovalta yritti houkutella viljelijöitä perunankäyttöön kertomalla perunasta saatavan "kahvia" ja perunan lehdistä tupakan korviketta.

1800-luku oli perunalle kulta-aikaa. Perunan havaittiin olevan energia-arvoltaan viljaa heikompi, mutta tuottavampi viljelypinta-alaan nähden. Lisäksi se sisälsi tarpeellisia vitamiineja ja hivenaineita. Perunaa oli kannattavaa viljellä myös pienillä peltotilkuilla tilojen omaan käyttöön. Se oli varmempi viljeltävä kuin vilja ja oleellisesti edullisempaa huonoina viljasatovuosina. Peruna oli yksi syy väestön kiihtyvään kasvuun 1700-luvun lopulta lähtien. 1900-luvun puolessa välissä suomalaiset söivät perunaa noin 140 kg vuodessa henkeä kohti. Nykyään vastaava luku on noin 60 kg.

Peruna juurtui osaksi suomalaista ruokavaliota 1800-luvulta lähtien. Perunaa on käytetty keitin- ja muusiperunoiden lisäksi muun muassa rieskoissa, limpuissa, piirakoissa, keitoissa ja haudutetuissa laatikkoruoissa. Niin hyvin peruna on löytänyt paikkansa suomalaisten ruokapöydästä, että nykyään on vaikea uskoa perunan olleen laajemmassa viljelykäytössä täällä vasta reilun parin vuosisadan verran.

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä