Tiimi 4 (Inka, Aapo, Noora ja Pia)
Esteettinen osaaminen
PowerPoint
Johdanto: Pia
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) esteettisyys nähdään laaja-alaisena arvona, joka käytännössä näkyy mm. koulun toimintatavoissa, oppimisympäristöjen suunnittelussa sekä oppiaineiden tavoitteissa ja arvioinneissa. Ruokonen ja Rusanen (2009) painottavatkin, että esteettiset peruskokemukset voivat tulla lasta vastaan kaikissa oppimisympäristöissä, joissa taide on jollakin tavalla läsnä. Heidän mukaansa esteettisen tai taiteellisen peruskokemuksen käsitteellä tarkoitetaan moniaistisia kokemuksia, jotka usein koetaan jo varhaislapsuudessa, ja joiden varaan myöhemmät taidemieltymykset, kulttuuriset arvostukset ja taideharrastusten kohteet rakentuvat.
Estetiikan ja kulttuurin positiivisista vaikutuksista ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin on olemassa myös hyvin vahvaa tutkimusnäyttöä. Maailman terveysjärjestö WHO on julkaissut joitakin vuosia sitten laajan raportin, jossa on käyty läpi yli 3000 tutkimusta aiheesta (Fancourt & Finn, 2019). Tarkastelemme seuraavassa, miten kukin ryhmäläisemme kokee estetiikan ja taiteen voivan tukea hyvinvointia.
Jokaiselta omia mielipiteitä ja oman estetiikan mukainen sivu. Muistakaa pohjata myös johonkin lähteeseen!
Lähteet:
Fancourt, D. & Finn, S. (2019) What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being? A scoping review. Copenhagen: WHO Regional Office for Europe (Health Evidence Network (HEN) synthesis report 67). https://iris.who.int/server/api/core/bitstreams/e1cc8536-773d-446f-9822-8ae376f41415/content
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014). https://eperusteet.opintopolku.fi/eperusteet-service/api/dokumentit/10319144
Ruokonen, I. & Rusanen, S. 2009. Esteettinen kasvattaja kulttuurisena kasvattajana. Teoksessa I. Ruokonen, S. Rusanen & A.-L. Välimäki (toim.) Taidekasvatus varhaiskasvatuksessa. (s.10-15). Helsinki: Yliopistopaino Oy. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80314/3ade1cb7-b61e-4c73-b0a8-b0305b3f927b.pdf?sequence=1
Hyvinvointia vahvistava osaaminen
Miten opettajana voin edistää oppijoiden innostusta ja motivaatiota?
ThingLink
Ryhmän innostus: Noora
Sisäinen motivaatio: Pia
Ulkoinen motivaatio: Aapo
Pedagoginen osaaminen
Opettajan pedagogiseen osaamiseen kuuluu olennaisena osana oppimisen ja ohjauksen suunnittelu, toteuttaminen, eriyttäminen, arvioiminen sekä kehittäminen. Tarkastelemme seuraavassa, kuinka opettaja mahdollistaa luokkahuoneessaan käytännössä kunkin oppilaan toimijuuden ja osallisuuden sekä oppimiseen ja kouluun kiinnittymisen toteutumista. Oma osansa on myös arvioinnilla, jonka avulla opettaja voi paitsi tukea omaa oppilaantuntemustaan, myös auttaa oppilasta oppimisessa.
Toimijuus (Aapo)
Lapsi on aktiivinen toimija ja siksi hänellä on oikeus toimia aktiivisesti, tehdä aloitteita, valintoja ja vaikuttaa omaan toimintaansa, mutta kuitenkin aikuisen valvonnassa turvallisesti. Turja ja Vuorisalo (2022, luku 2 lasten toimijuus) määrittelee toimijuuden lapsen aktiivisena roolina sosiaalisissa yhteisöissä ja hänen mahdollisuuttaan vaikuttaa omaan arkeensa ja ympäristöönsä.
Luokkahuoneessa oppilaan toimijuus toteutuu esimerkiksi mahdollisuutena vaikuttaa tapaansa tehdä tehtäviä. Yleisesti ajatellen oppilaan toimijuus ei toteudu, jos hän on vain tiedon passiivinen vastaanottaja. Toimijuus toteutuu, kun hän saa tehdä valintoja, ilmaista mielipiteitään ja vaikuttaa omaan oppimiseensa.
Tulevaisuudessa opettajana tukisin toimijuutta antamalla oppilaille madollisuuksia valita, esimerkiksi tekeekö tehtävän yksin vai parin kanssa. Osallistuttaisin oppilaita päätöksentekoon esimerkiksi yhteisten sääntöjen laatimisessa. Lisäksi pienten vastuutehtävien antaminen oppilaille korostaisi oppilaan itsenäistä toimimista luokkahuoneessa. Mielestäni turvallinen ja toimijuutta tukeva ilmapiiri syntyy näiden esimerkkien avulla.
Osallisuus (Inka)
Osallisuus luokkayhteisössä
Osallisuus tarkoittaa sitä, että jokainen oppilas kokee kuuluvansa luokkayhteisöön ja voivansa vaikuttaa omaan oppimiseensa sekä yhteisiin asioihin. Osallisuus näkyy siinä niin, että oppilaiden mielipiteitä kuunnellaan ja heidän ajatuksia arvostetaan ja annetaan heille mahdollisuuksia osallistua erilaisiin päätöstentekoihin. Opettajan tehtävänä on luoda turvallinen ilmapiiri, jossa jokainen oppilas uskaltaa ilmaista omia mielipiteitään ja osallistua yhteiseen toimintaan. Opetussuunnitelman mukaan koulun tehtävänä on vahvistaa jokaisen oppilaan osallisuutta ja osallistumisen taitoja. (opetushallitus, 2014, s. 28)
Opettajan rooli osallisuuden mahdollistajana
Opettaja voi tukea osallisuutta luomalla turvallisen ja kannustavan ilmapiirin, jossa jokainen oppilas uskaltaa osallistua. Oppilaille voidaan antaa mahdollisuuksia vaikuttaa esimerkiksi luokan sääntöihin, työskentelytapoihin ja yhteisiin päätöksiin. On tärkeää, että oppilaiden mielipiteitä kuunnellaan ja arvostetaan. Lisäksi yhteistoiminnalliset työskentelytavat vahvistavat tunnetta yhteisöön kuulumisesta. Näin oppilaat voivat aina harjoitella osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja käytännössä. (opetushallitus, 2014, s. 28)
Oma pohdinta
Tulevaisuudessa opettajana haluan antaa jokaiselle oppilaalle mahdollisuuksia vaikuttaa luokan arkeen ja oppimiseen. Mielestäni osallisuus lisää oppilaiden motivaatiota, vastuullisuutta ja tunnetta siitä, että he ovat tärkeä osa yhteisöä. Kun oppilas kokee tulevansa kuulluksi, hän osallistuu aktiivisemmin yhteiseen toimintaan. Tällä tavoin myös tuen opetussuunnitelman tavoitteita ja vahvistan osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja.
Kiinnittyminen (Noora)
Opettajan rooli on keskeinen Virtanen, T. (2026) mukaan siinä, miten oppilas kiinnittyy kouluun ja kokee tulevansa osaksi luokayhteisöään. Luokassa tämä näkyy arjen perus vuorovaikutustilanteissa ja siinä, millaisen ilmapiirin opettaja ympärilleen luo.
Kun opettaja haluaa mahdollistaa oppilaan tunneperäisen kiinnittymisen kouluun sisältäen oppimisen ilon, joukkoon kuulumisen ja aidon kiintymisen luokkaan. Jotta tämä mahdollistuu niin tulee opettajan nostaa katsetta ja asennetta opetussuunnitelmasta ja lisätä sen rinnalle omia pedagogisia ratkaisujaan sekä inhimillisiä ohjausotteita.
Jokainen oppilas tarvitsee yksilönä kokemuksen siitä, että häntä arvostetaan omana itsenään ja että häntä kohdellaan oikeudenmukaisesti. Opettaja rakentaa tätä turvaa seuraamalla aktiivisesti oppilaiden hyvinvointia ja puuttumalla mahdollisiin vaikeuksiin kuten kiusaamiseen, varhaisessa vaiheessa.
Käytännön tasolla opettajan ja oppilaan välinen luottamuksellinen suhde kantaa loppujen lopuksi pitkälle. Opettaja huolehtii omalta osaltaan siitä, että oppilaan oikeus tarvittavaan ohjaukseen ja opiskeluhuollolliseen tukeen toteutuu sujuvasti. Parhaimmillaan opettaja tekee arjesta sellaista, että kouluun on turvallinen tulla ja jokainen tuntee kuuluvansa joukkoon.
Arviointi (Pia)
Arviointi opettajan pedagogisena työkaluna
Opetushallituksen (2026) verkkosivujen mukaan arviointi on asetettujen tavoitteiden ja saavutettujen tulosten välistä vertailua, jonka tehtävänä on ohjata ja kannustaa opiskelua. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) mukaan arviointi jaetaan perusopetuksessa oppimisen aikana tapahtuvaan formatiiviseen, opiskelua kannustavaan sekä itsearvioinnin taitoja kehittävään arviontiin, sekä oppimisprosessin onnistumista ja tavoitteiden saavuttamista mittaavaan summatiiviseen arviointiin. Arviointi ei siis ole pelkkää lopputuloksen mittaamista, vaan se on opettajan pedagoginen työkalu, jonka avulla hän voi oppia tuntemaan oppilaansa ja tukea tämän oppimista.
Luostarisen ja Quakrim-Soivion (2019) mukaan arvioinnin tulisi olla mahdollisimman monipuolista, laadukasta, eettisesti kestävää ja reilua. Heidän mukaansa arvioinnilla on myös toisiaan täydentäviä tehtäviä, kuten toteava, ohjaava, osallistava ja osaamista kuvaava arviointi. Kun oppilaat asettavat itse omia oppimistavoitteitaan ja tekevät itse- ja vertaisarviointia, myös heidän oma toimijuutensa ja osallisuutensa vahvistuvat. Arviointi on kiinteässä yhteydessä myös opetuksen eriyttämiseen, koska arviointi kertoo opettajalle oppijan senhetkisen osaamisen tason sekä tarpeet, joiden perusteella opettaja pystyy kohdentamaan ja sopeuttaamaan eriyttämisen toimenpiteet parhaalla mahdollisella tavalla.
Luostarinen (2019) muistuttaa, että arviointiin vaikuttavat myös opettajan henkilökohtaiset käsitykset sekä ammatillinen identiteetti. Tästä syystä hän kehottaakin tukeutumaan arvioinnissa sekä opetussuunnitelman perusteisiin ja paikallisiin säädöksiin että ajankohtaiseen tutkimustietoon. Tulevaisuuden opettajan tulee muistaa oma merkityksensä arviojana, sillä lannistava arviointi ei vie oppilasta eteenpäin toisin kuin tavoitteellinen, avoin ja rakentava. Arvioinnin avulla voidaan jatkossakin turvata tasa-arvon toteutumista, tunnistaa tuen tarpeita ja vahvistaa oppilaan kiinnittymistä kouluun.
Lähteet:
Luostarinen, A. (2019). Opettaja ja koulu arviointia kehittämässä. Teoksessa A. Luostarinen & J. H. Nieminen. Arvioinnin käsikirja. (s. 131-155). PS-Kustannus.
Luostarinen, A. & Quakrim-Soivio, N. (2019). Arvioinnin erilaiset tehtävät. Teoksessa A. Luostarinen & J. H. Nieminen. Arvioinnin käsikirja. (s. 33-48). PS-Kustannus.
Opetushallitus. (2014). Perusopetuksen opetussunnitelman perusteet 2014. https://eperusteet.opintopolku.fi/eperusteet-service/api/dokumentit/10319144
Opetushallitus. (2026). https://www.oph.fi/fi Saatavilla 27.9.2026
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. (2014). https://eperusteet.opintopolku.fi/#/f/perusopetus/419550/tekstikappale/7476787
Koivula, M. Siippainen, A. & Eerola-Pennanen, P. (toim.). (2022). Valloittava varhaiskasvatus: Oppimista, osallisuutta ja hyvinvointia. Luku: Lasten oikeudet, toimijuus ja osallisuus oppimisessa. Vastapaino.
Sovittua 24.9.26:
Virtanen, T. (2026). Oppiminen ja ohjaus 2: pedagogiikka kaikkien koulussa (luentomateriaali). Jyväskylän yliopisto, Opettajankoulutuslaitos.
Määrittele alkuun lyhyesti mitä käsite tarkoittaa. Esim. Mitä kiinnittyminen tarkoittaa luokassa?
Näkökulma: Miten itse mahdollistaisit ja kehitettäisit tätä tulevaisuuden opettajana luokassa?
Käytä vähintään yhtä lähdettä, johon sidot/ jolla perustelet oman pohdintasi.
Vuorovaikutusosaaminen ja moninaisuuteen liittyvä osaaminen
Nooran ja Inkan toteutus
Tieteellinen osaaminen
Kun opettajan oppimiskäsitys on konstruktivistinen
Saavalaisen (2023) mukaan konstruktivistinen oppimiskäsitys luotiin opettajajohtoisen opetuksen korvaajaksi korostaen oppilaan roolia aktiivisena tiedon tuottajana, prosessoijana sekä raportoijana. Siirilä ja Gjerstad (2024) painottavat konstruktivismissa olevan olennaista käsityksen, jonka mukaan tieto on todellisuuden tulkintaa ja oppiminen taas tiedon aktiivista konstruoimista, eli uuden tiedon rakentamista aikaisempien tietojen, kokemusten ja tulkintojen pohjalta.
Luokassa..
- Opettaja aloittaa ympäristöopin tunnin kysymällä, mitä oppilaat jo tietävät jokaisenoikeuksista.
- Miikan tiedon rakentaminen alkaa hänen aiempien havaintojensa ja tietojensa sekä kavereiden ja vanhempien kanssa tehtyjen metsäretkien kokemusten pohjalta.
Merkityksen luominen
- Opettaja pyytää oppilaita muistelemaan metsä- ja luontokokemuksiaan pienissä ryhmissä. Sen jälkeen halukkaat saavat kertoa muistoistaan ja kokemuksistaan koko luokalle.
- Miika viittaa ja kertoo, kuinka hän on käynyt vanhempiensa kanssa keräämässä mummolan metsästä mustikoita.
Oppilaan aktiivinen rooli
- Opettaja piirtää älytaululle ison ympyrän, jonka sisälle hän kirjoittaa sanan ”luonto”. Tämän jälkeen oppilaat saavat vuorotellen käydä kirjoittamassa taululle asioita, joita luonnossa heidän mielestään saa tai ei saa tehdä.
- Miika kirjoittaa, että luonnossa saa poimia marjoja mistä vaan. Opettaja ei korjaa tai tarkenna Miikan kirjoittamaa vielä tässä vaiheessa.
Tiedon rakentaminen vuorovaikutuksessa
- Taululle kirjoitetut asiat käydään läpi keskustellen. Yhdessä mietitään, pitävätkö ne paikkaansa ja miksi. Virheet ovat sallittuja ja opettaja käyttää niitä pohjana uuden tiedon rakentamiselle, esim. kysymällä Miten päädyit tähän?
- Apuna tiedon tarkastamisessa voidaan käyttää ympäristöopin oppikirjoja tai verkkomateriaaleja.
- Miikasta oppitunnilla on hauskaa, koska asioita tehdään yhdessä.
Arviointi
- Opettaja arvostaa koko oppimisprosessia.
- Oppilaat saavat oppitunnin päätteeksi keskustella, mitä heille jäi jokaisenoikeuksista mieleen ja mitkä asiat olivat helppoja ja vaikeita, ja miksi.
- Miikan mieleen jäi erityisesti asia, josta hänellä oli virheellistä tietoa. Hän aikoo kertoa jokaisenoikeuksista kotona myös vanhemmilleen.
(Mitchell, 2018; Siirilä & Gjerstad, 2024; Udd, 2010)
Määrittelen, millainen on kognitiivinen oppimiskäsitys
Kognitiivisessa oppimiskäsityksessä oppiminen nähdään aktiivisena tiedon käsittelynä. Oppilas ei vain vastaanota tietoa opettajalta, vaan yhdistää uuden tiedon siihen, mitä hän on jo ennestään tietää. Oppimisessa korostuvat ajattelu, muisti, havainnointi ja ongelmanratkaisu. Oppiminen tapahtuu silloin, kun oppilaan aikaisemmat tiedot ja käsitykset muuttuvat tai täydentyvät uuden tiedon avulla. Siirilä, J. & Gjerstad, E. (2024). Keskeiset oppimiskäsitykset. Haaga-Helia.
Miten Miika kokee kognitiivisen oppimiskäsityksen?
Miika on 10-vuotias ja kolmannen luokan oppilas. Ympäristöopin tunnilla käsitellään jokaisenoikeuksia. Miika huomaa, että hänen aikaisemmista metsäretkistään on hyötyä uuden asian oppimisessa. Hän muistaa poimineensa marjoja metsässä vanhempiensa kanssa ja yhdistää tämän kokemuksen opettajan kertomiin jokaisenoikeuksiin.
Miika ei vain kuuntele opettajaa, vaan pohtii samalla, miksi jokin asia on sallittua ja jokin ei. Hän yrittää yhdistää uutta tietoa siihen, mitä hän jo tietää ennestään. Oppitunti tuntuu Miikasta kiinnostavalta, koska hän tunnistaa käsiteltävät asiat omasta elämästään. Tunnin jälkeen Miika ymmärtää paremmin, mitä jokaisenoikeudet tarkoittaa ja miksi niitä on tärkeä noudattaa. Tällainen oppiminen kuvaa kognitiivista oppimiskäsitystä, jossa uusi tieto rakentuu aikaisempien tietojen ja kokemusten varaan. (Anttila, n.d.; Siirilä & Gjerstad, 2024).
Sosiokonstruktivismi
Sosiokonstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan oppiminen rakentuu oppijan ja hänen ympäristönsä välisessä vuorovaikutuksessa. Oppija nähdään aktiivisena ja tavoitteellisena toimijana, joka yhdistää uutta tietoa aiempiin tietoihinsa, kokemuksiinsa ja taitoihinsa (OPH 2012: 16). Sosiokonstruktivismi on kehittynyt konstruktivismista. Päällimmäinen ero niiden välillä on, että sosiokonstruktivistinen oppimiskäsitys katsotaan ensisijaisesti tapahtuvan ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa.
Opettaja aloittaa ympäristöopin tunnin konstruktivismin tapaan selvittämällä, mitä oppilaat jo tietävät jokaisenoikeuksista. Sosiokonstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaisesti oppiminen rakentuu oppilaan aiempien tietojen, kokemusten ja käsitysten sekä muiden ihmisten kanssa käydyn vuorovaikutuksen pohjalta. Miikan oppiminen lähtee liikkeelle hänen omista kokemuksistaan metsässä sekä vanhempien ja kavereiden kanssa tehdyistä metsäretkistä. Opettaja pyytää oppilaita keskustelemaan pienissä ryhmissä omista metsä- ja luontokokemuksistaan. Tämän jälkeen he laativat ryhmissä oman näkemyksensä jokaisenoikeuksista. Sen jälkeen jokainen ryhmä esittelee näkemyksensä ja esittelykierroksen jälkeen on mahdollista vielä muokata ryhmän omia vastauksiaan. Seuraavaksi oppilaat saavat tarkastaa näkemyksensä oppikirjaa tai tietokonetta hyödyntäen. Opettaja ohjaa lasten keskustelua oikeista vastauksista ja lopuksi kokoaa oikean näkemyksen jokamiehenoikeuksista taululle. Miikasta oppitunnilla on hauskaa, koska asioita tehdään yhdessä ja hän saa jakaa omia kokemuksiaan muiden kanssa. Oppiminen ei tapahdu vain opettajan antaman tiedon vastaanottamisena, vaan oppilaat osallistuvat aktiivisesti tiedon rakentamiseen vuorovaikutuksessa toistensa ja opettajan kanssa. Opettaja toimii oppimisen ohjaajana ja tukee oppilaita uuden tiedon muodostamisessa.
Behavioristinen oppimiskäsitys
Behavioristisessa oppimiskäsityksessä oppiminen nähdään käyttäytymisen näkyvänä muutoksena ja reagointina ympäristöstä saatuihin ärsykkeisiin. Oppimista tarkastellaan toiminnan kautta. Mielen sisäisiä (ajatukset, tunteet) ei tutkita. Oppiminen pohjautuu vahvistamiseen, missä mieluisa palaute lisää toimintaa ja sen puute vähentää sitä. Käytännön opetuksessa tätä mallia sovelletaan useimmiten perustaitojen ja rutiinien kuten kertotaulun harjoitteluun pilkkomalla oppiaine pieniin osiin ja antamalla vastauksista välitön palaute.
Ympäristöopin tunnilla käsitellään jokaisenoikeuksia. Opettaja opettaa aihetta behavioristisesti, eli pilkkoo tiedon selkeisiin oikein ja väärin sääntöihin. Opettaja palkitsee tottelevaisuudesta ja edellyttämällä hiljaista paikoillaan istumista. Tunti alkaa siitä, että opettaja näyttää taululta kaksi saraketta, sallittu ja kielletty. Luontoretken tai ulkona tutkimisen sijaan jokaisenoikeudet opitaan muistilistana suoraan oppikirjasta. Opettaja sanoo "Joka vastaa kolmeen kysymykseen oikein ja istuu hiljaa, saa tarrataulukkoon merkin." Miika haluaa tarran ja viittaa innoissaan. Kun hän kuitenkin huutaa vastauksen ilman lupaa, opettaja ei hyväksy tätä "et viitannut. Vuoro menee ohi". Miika oppii nopeasti, että oikean vastauksen lisäksi vain sääntöjen noudattaminen tuo palkinnon. Miika joutuu istumaan tuolillaan liikkumatta. Miika alkaa keinua tuolilla, opettaja antaa välittömän varoituksen. Vilkkaalle pojalle se, ettei luontoaihetta saa kokeilla tai toiminnallistaa, tekee tunnista pitkän ja puuduttavan. Ideoille, liikkumiselle tai luovuudelle ei ole tilaa, vaan Miikan tehtävänä on vain totella ja toistaa sitä, mitä opettaja näyttää taululla. Miikalle tunti on silti turvallisen selkeä ja hän tietää täsmälleen, miten tarran saa ja miten merkin wilmaan välttää. Toisaalta innostus luontoon lässähtää, koska tunti on pelkkää sääntöjen ulkoa opettelua ja paikoillaan jännittämistä.
Nykyään yksikään opettaja ei toimi pelkästään behavioristisesti. Sitä käytetään vain poimittuina työkaluna tiettyihin tilanteisiin
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Behavioristinen oppimiskäsitys.
Lähteet:
https://disco.teak.fi/anttila/kognitiivinen-oppimiskasitys/
Mitchell, D. (2018). 27 tutkitusti toimivaa tapaa opettaa. PS-Kustannus.
Kognitiivinen oppimiskäsitys
https://disco.teak.fi/anttila/kognitiivinen-oppimiskasitys/
Podcast 2: Kognitiivinen oppimiskäsitys - ihminen tiedon prosessoijana
https://edu.haaga-helia.fi/kognitiivinen-oppimiskasitys/
Saavalainen, T. (2023). Olisiko teillä aikaa keskustella oppimiskäsityksestä? Opettaja, 25.5.2023. https://www.opettaja.fi/nakokulmat/puheenjohtaja/timo-saavalainen-olisiko-teilla-aikaa-keskustella-oppimiskasityksesta/ Saatavilla 2.10.2026
Siirilä, J. & Gjerstad, E. (2024). Konstruktivistinen oppimiskäsitys – Ihminen tiedon rakentajana (Nro. 4). [Podcast-jakso]. Teoksessa Keskeiset oppimiskäsitykset. Haaga-Helia. https://edu.haaga-helia.fi/keskeiset-oppimiskasitykset/#podcast-4-konstruktivistinen-oppimiskasitys-ihminen-tiedon-rakentajana-6
Udd, A.-P. (2010). Pedagogiikan konstruktivistinen orientaatio opettajiksi opiskelevien kokemana. [Väitöskirja, Oulun yliopisto]. Oulun yliopiston julkaisuarkisto Oulurepo. https://oulurepo.oulu.fi/bitstream/handle/10024/35166/isbn978-951-42-6340-8.pdf?sequence=1
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Behavioristinen oppimiskäsitys. https://edu.haaga-helia.fi/behavioristinen-oppimiskasitys/
Opetushallitus 2012. Aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteet 2012. Tampereen yliopistopaino.
Eettinen osaaminen
Ekologisesti: Pia
Sosiaalisesti: Noora
Kulttuurisesti: Inka
Taloudellisesti: Aapo
Johdanto: Aapo
PowerPoint (itsenäistä työstämistä vko 42)
Yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen osaaminen
Johdanto - Aapo
Koulun historia -Pia
Koulu nykypäivänä -Aapo
Koulun tulevaisuus -Noora
Opettajien työ tulevaisuudessa -Inka
Pyritään rakentamaan teksti tämän mukaisesti. Kirjoitetaan suoraan omaa tekstiä. Lisää lähdeviittaukset omaan tekstiisi lähdeluetteloa varten. Mukava jos olisi valmiiksi katsottu Apa7 tyylin mukaisesti.
Johdanto
Koululla ja opettajalla on aina ollut keskeinen rooli yhteiskunnassa. Oppiaineiden opettamisen lisäksi koululla ja opettajilla on ratkaiseva rooli tulevaisuuden työelämätaitojen ja hyvinvoinnin rakentajina. Opettaja vaikuttaa ja ohjaa oppilaiden ajattelua, arvojen muodostumista ja heidän käsityksiänsä maailmasta. Koulussa opitaan myös yhteistyötaitoja, yhdenvertaisuutta ja monia muita tärkeitä elämän taitoja. Tässä tekstissä käsittelemme suomalaista koulua yhteisöllisestä ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta.
Koulu oman aikansa peilinä
Koulun historia ulottaa juurensa antiikin Kreikkaan ja sen aikaiseen käsitykseen tiedosta ja ihmisestä. Rautiainen (2026) listaa koulun historian suuriksi kulttuurisiksi juonteiksi kristillisen maailmankuvan, valistuksen perinnön, eurooppalaisuuden, nationalismin sekä erilaiset kansankulttuurit. Suomen koululaitoksen historia alkoi Turun pappeja kouluttaneesta katedraalikoulusta 1200-luvulla kehittyen monin vaiheiden kautta 1900-luvun yhdenvertaiseksi, jokaista Suomessa vakituisesti asuvaa lasta koskevaksi, maksuttomaksi peruskoulujärjestelmäksi.
Salminen (2012) toteaa koulun olevan historiallisen kehityksen tulos. Ahosen (2003) mukaan neljä käänteentekevää koulutuspoliittista vaihetta ovat olleet vuoden 1866 kansakouluasetus, Suomen itsenäistymisen jälkeen säädetty oppivelvollisuuslaki 1921, peruskoulun säätäminen 1960-luvulla sekä 1990-luvulta alkanut koulujärjestelmän sääntelyn purkaminen ja päätösvallan siirtäminen valtiolta paikalliselle tasolle, eli kunnille ja kouluille. Peruskoulun luominen aloitettiin Perälän (2016) mukaan vaiheittain 1970-luvun alusta alkaen Lapista edeten viimeisenä pääkaupunkiseudulle. Tuolloin uudistuivat niin opetussuunnitelmat kuin -menetelmätkin.
Rautiaisen (2022) mukaan koulua koskeneet peruskysymykset ovat keskittyneet siihen, mitä ja miten koulussa tulee opiskella. Tämän on hänen mukaansa mahdollistanut yhtenäinen opettajankoulutus. Siinä missä kansakoulut rakensivat yhteisen sivistyksen, loivat peruskoulut taas perustuksen hyvinvointiyhteiskunnalle. Tällä hetkellä koulun tulee Rautiaisen (2022) mukaan sitoutua radikaalimmin demokraattiseen ja kestävään elämäntapaan. Siihen, miten tämä tulee toteutumaan, on suuri merkitys nykyisillä ja tulevilla luokanopettajilla. Rautiainen (2026) muistuttaakin koulun olevan oman aikansa peili, joka heijastaa aina ajalleen tyypillisiä arvoja, asenteita ja käytänteitä. Historian tärkeimpänä oppina voisi pitää sitä, ettei koulu ole koskaan valmis.
Nykypäivän koulu on kehittynyt monialaiseksi yhteisöksi. Koulu ei ole enää pelkästään paikka oppimiselle ja tiedon siirtymiselle, vaan koulusta on tullut entistäkin monipuolisempi. Koulussa oppimisen lisäksi huomioidaan yhä enemmän oppilaiden hyvinvointia, sosiaalisten taitojen kehittymistä, osallisuutta ja turvallisen arjen muodostumista. Opetushallituksen (2026) mukaan koulun yhtenä tavoitteena on edistää oppilaan osallisuutta, hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä.
Yksi merkittävä muutos nykypäivän kouluissa on digitalisaation lisääntyminen. Digitaaliset laiteet esimerkiksi tietokoneet ja tabletit, sekä erilaiset sähköiset oppimisympäristöt ovat nykyään osa koulun arkea. Teknologia on antanut kouluille mahdollisuuksia, mutta samalla tuoden uusia haasteita liittyen laitteiden käyttöön. Opetushallituksen 2025 julkaisemassa tutkimuksessa todetaan, että digitaalisten palveluiden opetuskäyttöön liittyy yhä monia haasteita. Lisäksi tutkimuksessa todettiin, että suomalaisnuoret omaksuvat suurimmat osan digiosaamisesta koulun ulkopuolella. Opettajan digiosaamisella ja sen taidon hyödyntämistä opettamiseen on erityisen suuri merkitys nykypäivän koulussa. Digitalisaation avulla koulu tarjoaa oppilaille taitoja, joita tarvitaan myöhemmin opinnoissa, tulevaisuuden työelämässä ja digitalisoituvassa yhteiskunnassa. (Häkkinen ym., 2025, s.38)
Tulevaisuuden koulu
Tulevaisuuden koulu korostaa demokratiaa ja oppilaiden osallisuutta. Rautiainen, Hiljanen ja Männistö (2022, s. 18-21) kuvaavat koulun paikkana, jossa yhteiskunnan rakenteet tehdään näkyviksi ja oppilaat oppivat vaikuttamaan niihin. Koulu toimii yhä vahvemman kriittisen ajattelun harjoittelupaikkana.
Digitalisaatio muuttaa koulun arkea kohti joustavampia oppimisympäristöjä. Opetushallituksen tulevaisuusselonteko (2023, s. 12-15) korostaa monilukutaitoa, teknologista osaamista ja yhdenvertaista pääsyä digitaalisiin välineisiin. Koulu rakentaa rakenteita, jotka tukevat kriittistä tiedon arviointia. Näiden avulla koulu pystyy tukemaan oppilaiden kykyä arvioida tietoa kriittisesti ja toimia muuttuvassa mediaympäristössä
Koulun tehtävä on vahvistaa nuorten tulevaisuususkoa tarjoamalla turvallisen tilan käsitellä yhteiskunnallisia ilmiöitä, kuten ilmastonmuutosta ja yhdenvertaisuutta. Kestävää tekoa: Nuorisobarometri 2021 ‑teoksen mukaan nuoret hyötyvät ohjatusta keskustelusta näistä teemoista, sillä se auttaa heitä jäsentämään epävarmuutta ja rakentamaan toiveikasta kuvaa tulevaisuudestaan. Koulu tukee nuoria näkemään itsensä aktiivisina toimijoina, jotka voivat vaikuttaa tulevaisuuden suuntaan.
Aapon pienesti muokattu versio.
Tulevaisuuden koulussa demokratian ja oppilaiden osallisuuden merkitys saattaa korostua entisestään. Rautiainen, Hiljanen ja Männistö (2022, s. 18–21) kuvaavat koulua paikkana, jossa yhteiskunnan rakenteet tehdään näkyviksi ja oppilaat oppivat vaikuttamaan niihin. Tulevaisuudessa koulun tehtävänä voisi olla yhä vahvemmin kasvattaa nuoria aktiivisiksi yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa heille valmiuksia tarkastella ympäröivää maailmaa kriittisesti.
Myös digitalisaation jatkuva kehittyminen tulee todennäköisesti muuttamaan koulun arkea ja oppimisympäristöjä. Opetushallituksen tulevaisuusselonteossa (2023, s. 12–15) korostetaan monilukutaidon, teknologisen osaamisen ja yhdenvertaisen digitaalisen osallistumisen merkitystä. Tulevaisuuden koulussa on tärkeä osata käyttää uusia teknologioita oppimisen tukena ja ennen kaikkea ymmärtää niiden vaikutuksia ja osata arvioida niiden kautta saatavaa tietoa kriittisesti.
Samalla tulevaisuuden koululta vaaditaan kykyä valmistaa nuoria maailmaan, joka voi tuntua epävarmalta ja jatkuvasti muuttuvalta. Koulun voisi nähdä turvallisena paikkana, jossa voidaan yhdessä käsitellä esimerkiksi ilmastonmuutosta, yhdenvertaisuutta ja muita yhteiskunnallisia kysymyksiä. Kestävää tekoa: Nuorisobarometri 2021 -teoksen mukaan ohjattu keskustelu yhteiskunnallisista teemoista voi auttaa nuoria jäsentämään epävarmuutta ja rakentamaan toiveikasta tulevaisuutta.
Mitä koulu on tulevaisuudessa opettajan näkökulmasta
Tulevaisuuden koulu on opettajan näkökulmasta murroksessa. Mielestäni tekoäly on yksi niistä, jotka tule vaikuttaa koulun murrokseen merkittävästi. Koulun tärke ei kuitenkaan tule muutumaan,oulu tullaan varmasti näkemään jatkossakin tärkeänä yhteiskunnan rakennuspalikkana, vaikkakin varmasti koulussa opetetut asiat sekä opetusmetodit tulveat muuttumaan.
Vaikkakin tekoäly on ihmistä paljon älykkäämpi ja osaisi kääntää meille esimerkiksi vieraan kielen sekunneissa, ei se korvaa sen kielen oppimista “Loppujen lopuksi kyse on siitä, että vieraan kielen oppiminen muuttaa meidän aivojamme ja meitä ihmisinä. Kielen oppiminen ei ole vain tekninen taito, jolla osataan kääntää jokin lause. Se on kokonaisen maailmankuvan oppimista sellaisella tavalla, jota ei voi korvata millään.” Bernelius kertoo haastattelussaan (Yle. (2026) Millainen on peruskoulu vuonna 2045?)
Opettajien tulee pohtia tulevaisuudessa kuinka toteuttaa esimerkiksi kotiläksyt ja kokeet niin ettei niissä voi huijata tekoälyn avulla, ne tulisi toteuttaa niin että oppilas oikeasti tekisi jotain suorituksensa eteen.
Koulu on tulevaisuudessakin merkittävä paikka lapsen kasvulle ja kehitykselle jota opettaja ohjaa työssään päivittäin.Opettaja ohjaa jatkossakin perus kirjoittamiseen kynällä ja paperilla, sillä on suuri merkitys siinä kuinka hyvin asiat painuu mieleen, tämä myös kehittää aivoissa tärkeitä hienomotorisia taitoja joista hyödytään tulevaisuudessa.
Koulu on tulevaisuudessa opettajan näkökulmasta murroksen paikka, jossa teknologia ja tekoäly muuttavat opetusmetodeja, mutta koulun perustehtävä säilyy. Koulu on jatkossakin ennen kaikkea ihmisen kasvun, sosiaalisten taitojen ja turvallisen yhteisön tukikohta. Vaikka tekoäly tehostaa prosesseja ja kääntää esimerkiksi kieliä, se ei korvaa ihmisen omaa oppimisprosessia, maailmankuvan avartumista tai kynällä kirjoittamisen ja käsillä tekemisen tuomaa aivoterveyttä ja kehitystä.
Jos opetussuunnitelmaa katsoo opettajan silmin, tulevaisuuden koulu näyttäytyy paikkana, jossa oppiminen jaetaan ja koetaan yhdessä. OPS ei maalaa kuvaa opettajasta tiedon kaatajana luokan edessä, vaan enemmänkin oppimisen “valmentajana” ja turvaverkkona.
Konkreettisesti tämä tarkoittaa sitä, että opettajan työn painopiste on siirtynyt tai siirtymässä yhä vahvemmin tiedon ulkoa opettelusta siihen, että oppilaita ohjataan ajattelemaan itse, ratkaisemaan ongelmia ja soveltamaan tietoa yhdessä. Koulupäivän arki ei olekkaan enään pelkkää pulpeteilla istumista, vaan ympäristöt joustavat ja koulu tekee tiiviisti yhteistyötä kotien ja muiden kasvattajien kanssa. Opettajalle tämä on toisaalta valtava mahdollisuus merkitykselliseen työhön, toisaalta melkoinen sopeutumishaaste, kun paine hyvinvoinnin ja laaja-alaisten taitojen tukemisesta kasvaa.
Muokattu versio alla.
Tulevaisuuden koulu on opettajan näkökulmasta murroksessa. Erityisesti tekoäly tulee muuttamaan merkittävästi sitä, miten opetusta toteutetaan ja miten oppimista arvioidaan. Koulun perustehtävä ei kuitenkaan muutu. Koulu säilyy tärkeänä yhteiskunnan ja lasten kasvun rakennuspalikkana, vaikka opetettavat sisällöt ja opetusmenetelmät muuttuvat.
Tekoäly voi tarjota oppimiselle uusia mahdollisuuksia, mutta se ei korvaa ihmisen omaa oppimisprosessia. Vaikka tekoäly pystyy esimerkiksi kääntämään vieraan kielen hetkessä, vieraan kielen oppiminen on paljon muutakin kuin sanojen ja lauseiden kääntämistä. Kuten Bernelius toteaa Ylen haastattelussa, kielen oppiminen muuttaa ihmisen ajattelua ja maailmankuvaa tavalla, jota teknologia ei voi korvata (Yle, 2026). Opettajana pidänkin tärkeänä pohtia, mitä oppilaan todella tarvitsee oppia itse ja missä asioissa tekoäly voi toimia oppimisen tukena.
Tekoäly haastaa myös opettajan tapoja toteuttaa läksyjä ja kokeita. Tulevaisuudessa tehtävien tulisi entistä paremmin osoittaa oppilaan omaa ajattelua, ongelmanratkaisua ja kykyä soveltaa oppimaansa. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi enemmän keskusteluja, yhdessä tekemistä ja erilaisia käytännön tehtäviä pelkän valmiin vastauksen tuottamisen sijaan. Opettajan tehtävänä on yhä enemmän pohtia, millainen arviointi todella kertoo oppilaan osaamisesta.
Tulevaisuuden koulu ei siis välttämättä tarkoita sitä, että teknologia korvaa perinteisen koulun. Pikemminkin opettajan tehtävä muuttuu teknologian rinnalla. Opettajan on osattava hyödyntää uusia välineitä, mutta samalla huolehdittava siitä, ettei oppimisesta katoa ihmisten välinen vuorovaikutus, oma ajattelu ja yhdessä tekeminen. Juuri tässä näen opettajan työn tärkeimmän tehtävän myös tulevaisuudessa: teknologian kehittyessä opettaja auttaa oppilaita ymmärtämään, mitä kannattaa tehdä itse, mitä voidaan tehdä yhdessä ja missä tekoälystä on aidosti hyötyä.
Tämän hetkinen tuotoksemme:
Lähteet
Ahonen, S. 2003. Yhteinen koulu – tasa-arvoa vai tasapäisyyttä? Tampere: Vastapaino.
Häkkinen, P., Ilen, E., Näykki, P., Lehtinen, A., Lieska, A. & Lerkkanen, M.-K. (2025). Digitalisaation vaikutukset oppimiseen, osaamiseen ja hyvinvointiin: Tutkimuskatsaus suomalaiseen varhaiskasvatukseen, esi- ja perusopetukseen sekä vapaaseen sivistystyöhön. Opetushallitus. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Digitalisaation_vaikutukset_oppimiseen_osaamiseen_ja_hyvinvointiin.pdf
Kiilakoski, T., Fransberg, M., Kinnunen, A. & Myllyniemi, S. (2022) Kestävää tekoa: Nuorisobarometri 2021. Valtion nuorisoneuvosto & nuorisotutkimusseura.
Opetushallitus (2023). Koulutuksen tulevaisuusselonteko 2030. Opetushallitus.
Opetushallitus. (2026). Perusopetuksen opetussuunnitelman ydinasiat. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/perusopetuksen-opetussuunnitelman-ydinasiat?utm_source=chatgpt.com
Perälä, R. (2016). Peruskoulu mullisti Suomen koululaitoksen. https://yle.fi/a/20-156117 Saatavilla 18.9.2026
Rautiainen, M. (2022). Koulun ja demokratian kompleksinen suhde Suomessa. Teoksessa Rautiainen, M., Hiljanen, M. & Männistö, P.(toim.). Lupaus paremmasta. Demokratia ja koulu Suomessa. Helsinki: Into Kustannus.
Rautiainen, M. (2026). Oppiaineiden poliittinen perusta (ja vähän filosofinenkin). Luentotallenne 8.1. ja 15.1.2026. POMM1002 Johdanto monialaisiin opintoihin -kurssi. Jyväskylän yliopisto.
Salminen, J. 2012. Koulun pirulliset dilemmat. Helsinki: Teos.
Yle. (2026) Koululaisen pitää olla tulevaisuudessa ”hyvä ihminen” – näin aivotutkija perustelee https://yle.fi/a/74-20209605
Yle. (2026) Millainen on peruskoulu vuonna 2045? https://yle.fi/a/74-20208045
Opetushallitus. (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallitus.