Apukysymykset:

• Miksi valitsitte juuri tämän kohteen?
• Mitä tunsitte?
• Mikä pysäytti/liikutti/ihmetytti?
• Mitä opitte itsestänne, toisesta, ympäristöstä, estetiikasta tms?
• Mitä saitte tehtävästä: tavasta katsoa itseäsi ja ympäristöäsi toisin...

Oliver: 
Kävin katsomassa kulttuurielämystehtävänä tutkijoiden yön fysiikan laitoksen työpajoja. Omat taustat fysiikkaan löytyy pääosin yleistiedon ja tutkimuksen, sekä koulussa opitun perusteella. Lukiossa en juurikaan fysiikkaa opiskellut. Aiheet kuitenkin olleet aina todella kiinnostavia ja jos kiinnostus ei olisi humanistiselle puolelle ollut todella kova olisi fysiikka ilmiöineen olisi ollut varteenotettava kohde. Rehellistä on myös myöntää, että valintaan vaikutti myös ajalliset resurssit ja mahdollisuus käydä Jyväskylässä. Samalla itse pidän tärkeänä ymmärtää fysiikasta perusmuotoiset asiat. 

Odotukset työpajoissa oli olla aivan kuutamolla asioista ja se samalla jännitti, koska itse en tykkää olla tietämätön asioista. Ulkoapäin ja sisälle mennossa tuli sairaala/tutkimuslaitos fiilis, mutta sisällä työpajat saivat tuntemaan olon tervetulleeksi. Työpajat itsessään olivat vaihdellen tutuista aiheista aiheisiin, josta ei ollut mitään hajua. Samalla tuntui kuitenkin, että työpajojen pitäjät osasivat selittää asiansa todella hyvin. Etenkin he saivat asiat yksinkertaiseen muotoon ymmärtämistä varten ainakin tämän ikäiselle. Nuoremmille osa työpajoista vaikutti hyvinkin haastavilta ja loput taas vaikuttivat selkeästi lapsille suunnatuilta.

Havaintona fysiikan laitoksella oli todella paljon kansainvälistä yhteistyötä ja tutkijaa, joten pääsi samalla opettelemaan tieteellistä kieltä englanniksi, joka lähti pienen takeltelun jälkeen. Ihmetystä herätti itsellä bakteeritutkimukseen keskittyvän yrityksen työpaja, koska itse en mieltänyt sitä fysiikaksi. Tähän en oikeastaan saanut asiaa selventävää selitystä, mutta työpaja oli mielenkiintoinen. Muista työpajoista suurin odotus oli hiukkaskiihdyttimen näkemisellä, josta mieleen jäi lähinnä turvallisuus ja sähkönkulutus, koska tämä oli yhteiskunnallisesti keskustelussa ollut aihe. Turvallisuus teemana on itselle mielenkiintoa herättävä asia, joten säteilytyöpaja oli myös silmiä avaava säteilyn vaikutuksista. 

Muita havaintoja oli kyselemisen vaikeus, jos asiaan ei ollut perehtynyt. Kysymyksiä oli vaikea kohdistaa juuri siihen osa-alueeseen, mistä haluaisi vastauksen. Toisaalta mielenkiintoista oli saada vastauksia tekoälyn käytön lisääntymiseen ja joidenkin tutkijan hommien suureen muutokseen. Itselle jäi mieleen käsitys siitä, miten paljon tietoa asiantuntijuus oikeastaan vaatii ja toisaalta, miten kohdistettua tutkijan työ on omaan aihe-alueeseensa. Itsellä kuitenkin omilla tieteenaloilla tutkimus on hieman laajemmin kohdistettua. 


Jenna:

Kävin katsomassa videoinstallaatiotanssiesityksen "Guthe Gullá / Here to here", joka on osa Jyväskylän Tanssin Aika Festivaali-tapahtumaa. En tiennyt, että tällainen tapahtuma on olemassa, koska en seuraa tanssia tai tanssi, varsinkaan mitään modernia. Videoinstallaatio kuulosti kiinnostavalta, eikä ollut heti arvattavissa, miltä se näyttää. Se sijaitsi Villa Ranan alakerrassa, jossa en ole koskaan käynyt. Lisäksi saamelainen kulttuuri on minulle vieraampaa, kuin haluaisin sen olevan.

Esityksessä on kaksi tanssijaa, jotka ilmeisesti esittivät kahta eli roolia, jolloin tarinassa näkyvillä on neljä eri hahmoa. Ohjelmalehtisen mukaan kaksi nuorta "kutsuvat apuun" kolme jumalatarta. Koska esityksessä oli myös joikua, oletan, että sen esittäjä voisi olla se kolmas, jos kaksi tanssijaa olivat kaksi jumalatarta.

Installaatiossa oli kaksi taustaa vastakkain niin, että välissä oli muutama metri tilaa. Esityksen alussa molempiin heijastetaan eri videota. Ovesta katsottuna vasemmalla katsottuna tanssi henkilö, jolla oli lyhyt tukka, tumma paita ja tummat shortsit. Toisella näytöllä tanssi pitkätukkainen henkilö vaaleassa paidassa ja shortseissa. Videota oli editoitu niin, että siitä leikattiin siirtymiä asennosta toiseen. Tanssin ja elektronisen musiikin kiihtyessä valo välillä katosi. Sitten oli tummaa, ja videolla näkyi pieniä valotäpliä. Varjoista näkyi välillä tanssija perinteisissä vaatteissa. Molemmilla puolilla kuva oli nyt sama, mutta peilattuna. Tanssijat tanssivat nyt yhdessä samalla, kun taustalla kuului joikua ilman musiikkia.

Minulle jäi epäselväksi, minkä kielistä joiku oli, mutta sain Googlaamalla selville, että hattu, joka toisella tanssijalla oli päässään on nimeltään ládju/ladjo jota kutsutaan myös čoarvegahpirksi. Se tarkoittaa sarvihattua ja sitä on pidetty eteläisillä alueilla, jotka ovat nyt geografisesti Venäjää (Chiaracofthenorth, 2024).

Installaatiosta jäi lievästi turhautunut tunne, koska olisin tulkinnut tarinan eri tavalla, kuin mitä ohjelmalehtisessä kerrottiin juoneksi. Se tarkoittaa, että en olisi ymmärtänyt juonta ilman apua, ja se hieman ärsyttää. Tanssijat olivat taitavia ja idea oli mielenkiintoinen, mutta en oikein tuntenut mitään sävähdystä, kuten joissain esityksissä on käynyt. Oli hyvä, että ohjelmalehtisessä oli enemmän tietoa kuin mitä itse esityksestä oli saatavilla. Ehkä joku paikan päällä olisi osannut kertoa enemmän, mutta sellaista henkilöä ei juuri silloin ollut läsnä. Olimme paikan päällä heti ensiesityksestä, ja aloitus vähän myöhästyi valmisteluiden ilmeisesti ollessa kesken. 

Opin itsestäni sen, että haluan tietää, mitä tarinassa tapahtuu, ja on vaikea olla spekuloimatta samalla, kun katson. En osannut heittäytyä vain seuraamaan esitystä ja jättämään ajattelua myöhemmälle.

Käyn ehkä katsomassa joskus jotain muutakin tanssia kuin balettia. Ehkä. Haluan edelleen oppia saamelaisesta kulttuurista lisää. Siitä ei ainakaan oman koulunkäyntini aikana opetettu juuri ollenkaan.

https://chiaraofthenorth.com/2024/02/06/sami-traditional-costumes/

Temuri:

Kävin samassa paikassa Jennan kanssa, videoinstallaatiotanssiesityksen "Guthe Gullá / Here to here". 
Jenna löysi tämän esityksen muistaakseni Jyväskylän tapahtumasivustolta, ja kyseinen esitys vaikutti itsellekin sopivalta sillä en ole itse käynyt tämän tapaisissa esityksissä ennen. Myös Villa Rana paikkana oli itselleni tuntematon ja sana videoinstallaatio ei sanonut itselleni paljon mitään.

Esityksen aikana tunsin pääosin ehkä hämmennystä, mutta olin myös utealias tullessani paikalle katsomaan esitystä. Videoinstallaatio vaikutti olevan näppärä konsepti, mutta itse esityksestä en ymmärtänyt oikein mitään. Videoinstallaatio erosi tavallisesta valkokangasesityksestä pääosin sillä, että valkokankaita oli 2, vasemmalla ja oikealla puolella, ja esitykset erosivat pääosan ajasta.

Esityksen alku vaiheessa jännitti eniten esityksen kesto, sillä emme tienneet, kuinka pitkään esitys tulisi kestää. Arvioni oli 30min-1,5h, mutta ajattelin sen olevan voinut olla pidempikin. Esitys kesti kuitenkin noin 8 min. 

Opin ja ymmärsin esityksen aikana ja sen jälkeen sen, että tiedän saamelaiskulttuureista hyvin vähän. Esityksen jälkeen syntyi mielenkiinto tutustua saamelaisuuteen monipuolisemmin, mutta vastaavat esitykset eivät itsessäni sytytä kovinkaan paljon mielenkiintoa.


Maria: 

Päätimme jakaantua ryhmässä, kohdatessamme vaikeuksia löytää kaikille yhtä vieras kokemus. Parini kanssa löysimme sopivaksi kohteeksi tieteiden yö- tapahtuman. Kohde valikoitui sitä kautta, että olemme kumpikin selkeästi humanistisesti orientoituneita ihmisiä, ja ainakin itselleni luonnontieteet ovat aina tuottaneet haasteita ja sitä kautta kiinnostus niihin on ollut erittäin vähäistä. Tapahtuman toimipisteiden kattavan tarjonnan ansiosta, pystyin suorittamaan vierailuni Helsingin yliopiston kampuksella, sattuessani olemaan kaupungissa silloin. Suoritimme tehtävän parini kanssa siis samaan tapahtumaan osallistuen, mutta eri sijainneissa. 

Tehtävä oli erittäin kiinnostavaa toteuttaa, sillä teemojen ollessa itselle sen verran korkealentoisia, oli miltei rentouttavaa kuljeskella ympäri esittelypisteitä hyvin olemattomin oletuksin, ilman erityistä painetta olla tai esittää mitään. Esittelijät olivat positiivisia ja kiehtoutuneita omista tutkimuskohteistaan ja opiskelualoistaan. Muistan keskustelleeni erään mitä ilmeisimmin fysiikan opiskelijan kanssa, joka kertoi tutkimuksesta yhteistyössä Sveitsin Cernin fysiikanlaitoksen kanssa, jossa he tutkivat pilvien muodostumista. Suurin osa saamastani selityksestä tuntui hyvin epäselvältä, mutta en antanut sen häiritä liikaa. Ennemmin pysähdyin sen ymmärryksen äärelle, että ihmisillä voi olla hyvin toisenlaisia vahvuuksia ja kiinnostuksenkohteita, omiini nähden, mikä on mielenkiintoista. Olin erittäin vaikuttunut huomatessani millaista älykkyyttä esittelijöistäni välittyi sellaisissa tieteissä, joihin en itse ole koskaan syventynyt tai kokenut luontaista vahvuutta. Vieressä oli piste, jossa konkreettisesti valmistettiin pilvi, luomalla samanlainen reaktio, mitä ilmassa tapahtuu. Pääsin myös kuulemaan ilmanpaineesta ja havaitsemaan, kuinka voimakas paine oli päivänä, jona synnyin. Tapahtumassa oli paljon lapsille suunnattua opetusta ja aktiviteettejä, joista pidin sekä sen vuoksi, että opetusta oli ymmärrettävämpää seurata, että sen vuoksi, millaisia havaintoja pystyin tekemään oman opettajuuteni näkökulmasta. Seuratessani aktiviteetteihin osallistuvia ja aiheesta innostuneita lapsia, pysähdyin pohtimaan luonnontiedekasvatusta omassa tulevassa työssäni, ja esimerkiksi sitä, kuinka tärkeää on opettajana kohdella jokaista oppiainetta samanarvoisesti, ja antaa yhtäläiset mahdollisuudet oppilaille innostua ja löytää vahvuudet luonnontieteistä, kuin mistä tahansa muusta aineesta. Etenkin luokanopettajan työssä, jossa oppilaille annettava opetus on usein oppilaiden ensimmäisiä kokemuksia aineista ja niiden aihepiireistä. 

Valitsin tehtävään kyseisen tapahtuman, en oikeastaan sen vuoksi etten millään tasolla ymmärtäisi luonnontieteiden merkitystä tai tärkeyttä, mutta ennen kaikkea olin kiinnostunut ihmisistä, jotka olivat tapahtumaa järjestämässä ja puhumassa kyseisistä aiheista mikä merkitsee, että aiheet ovat hyvin kokonaisvaltainen osa heidän elämäänsä.

Löysin myös itsestäni yllättäviä piileviä taitoja, kuten näppäryys kirurgilangan pujottamisessa. Siinäkin on ajatuksena jotain hienoa, että huolimatta siitä, etten tule koskaan päätymään siihen ammattiin, olen pidellyt niinkin merkittävää ja siinä ammatissa olennaisesti hyödynnettävää välinettä käsissäni. 

Kokemus vahvisti ajatustani siitä, miten merkittävää on että monille eri tieteenaloille löytyy osaajia ja tekijöitä. Vaikka itse olen valinnut monelta osin hyvin erilaisen polun ja toisenlaisen merkityksen, johon haluan työssäni syventyä, on minulla suuri arvostus näiden alojen edustajien työtä kohtaan, ja paremmin heidän kanssa keskustellessa pääsin myös paremmin jyvälle, mikä aloissa voi sykähdyttää.