Johdanto:

Opettajan pedagogiseen osaamiseen kuuluu olennaisena osana oppimisen ja ohjauksen suunnittelu, toteuttaminen, eriyttäminen, arvioiminen sekä kehittäminen. Tarkastelemme seuraavassa, kuinka opettaja mahdollistaa luokkahuoneessaan käytännössä kunkin oppilaan toimijuuden ja osallisuuden sekä oppimiseen ja kouluun kiinnittymisen toteutumista. Oma osansa on myös arvioinnilla, jonka avulla opettaja voi paitsi tukea omaa oppilaantuntemustaan, myös auttaa oppilasta oppimisessa.  

Toimijuus (Aapo)

Lapsi on aktiivinen toimija ja siksi hänellä on oikeus toimia aktiivisesti, tehdä aloitteita, valintoja ja vaikuttaa omaan toimintaansa, mutta kuitenkin aikuisen valvonnassa turvallisesti. Turja ja Vuorisalo (2022, luku 2 lasten toimijuus) määrittelee toimijuuden lapsen aktiivisena roolina sosiaalisissa yhteisöissä ja hänen mahdollisuuttaan vaikuttaa omaan arkeensa ja ympäristöönsä.

Luokkahuoneessa oppilaan toimijuus toteutuu esimerkiksi mahdollisuutena vaikuttaa tapaansa tehdä tehtäviä. Yleisesti ajatellen oppilaan toimijuus ei toteudu, jos hän on vain tiedon passiivinen vastaanottaja. Toimijuus toteutuu, kun hän saa tehdä valintoja, ilmaista mielipiteitään ja vaikuttaa omaan oppimiseensa.

Tulevaisuudessa opettajana tukisin toimijuutta antamalla oppilaille madollisuuksia valita, esimerkiksi tekeekö tehtävän yksin vai parin kanssa. Osallistuttaisin oppilaita päätöksentekoon esimerkiksi yhteisten sääntöjen laatimisessa. Lisäksi pienten vastuutehtävien antaminen oppilaille korostaisi oppilaan itsenäistä toimimista luokkahuoneessa. Mielestäni turvallinen ja toimijuutta tukeva ilmapiiri syntyy näiden esimerkkien avulla.

Osallisuus (Inka) 

Osallisuus luokkayhteisössä

Osallisuus tarkoittaa sitä, että jokainen oppilas kokee kuuluvansa luokkayhteisöön ja voivansa vaikuttaa omaan oppimiseensa sekä yhteisiin asioihin. Osallisuus näkyy siinä niin, että oppilaiden mielipiteitä kuunnellaan ja heidän ajatuksia arvostetaan ja annetaan heille mahdollisuuksia osallistua erilaisiin päätöstentekoihin. Opettajan tehtävänä on luoda turvallinen ilmapiiri, jossa jokainen oppilas uskaltaa ilmaista omia mielipiteitään ja osallistua yhteiseen toimintaan. Opetussuunnitelman mukaan koulun tehtävänä on vahvistaa jokaisen oppilaan osallisuutta ja osallistumisen taitoja. (opetushallitus, 2014, s. 28)

Opettajan rooli osallisuuden mahdollistajana

Opettaja voi tukea osallisuutta luomalla turvallisen ja kannustavan ilmapiirin, jossa jokainen oppilas uskaltaa osallistua. Oppilaille voidaan antaa mahdollisuuksia vaikuttaa esimerkiksi luokan sääntöihin, työskentelytapoihin ja yhteisiin päätöksiin. On tärkeää, että oppilaiden mielipiteitä kuunnellaan ja arvostetaan. Lisäksi yhteistoiminnalliset työskentelytavat vahvistavat tunnetta yhteisöön kuulumisesta. Näin oppilaat voivat aina harjoitella osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja käytännössä. (opetushallitus, 2014, s. 28)

Oma pohdinta

Tulevaisuudessa opettajana haluan antaa jokaiselle oppilaalle mahdollisuuksia vaikuttaa luokan arkeen ja oppimiseen. Mielestäni osallisuus lisää oppilaiden motivaatiota, vastuullisuutta ja tunnetta siitä, että he ovat tärkeä osa yhteisöä. Kun oppilas kokee tulevansa kuulluksi, hän osallistuu aktiivisemmin yhteiseen toimintaan. Tällä tavoin myös tuen opetussuunnitelman tavoitteita ja vahvistan osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja.

Kiinnittyminen (Noora)

Opettajan rooli on keskeinen Virtanen, T. (2026) mukaan siinä, miten oppilas kiinnittyy kouluun ja kokee tulevansa osaksi luokayhteisöään. Luokassa tämä näkyy arjen perus vuorovaikutustilanteissa ja siinä, millaisen ilmapiirin opettaja ympärilleen luo.

Kun opettaja haluaa mahdollistaa oppilaan tunneperäisen kiinnittymisen kouluun sisältäen oppimisen ilon, joukkoon kuulumisen ja aidon kiintymisen luokkaan. Jotta tämä mahdollistuu niin tulee opettajan nostaa katsetta ja asennetta opetussuunnitelmasta ja lisätä sen rinnalle omia pedagogisia ratkaisujaan sekä inhimillisiä ohjausotteita.

Jokainen oppilas tarvitsee yksilönä kokemuksen siitä, että häntä arvostetaan omana itsenään ja että häntä kohdellaan oikeudenmukaisesti. Opettaja rakentaa tätä turvaa seuraamalla aktiivisesti oppilaiden hyvinvointia ja puuttumalla mahdollisiin vaikeuksiin kuten kiusaamiseen, varhaisessa vaiheessa.

Käytännön tasolla opettajan ja oppilaan välinen luottamuksellinen suhde kantaa loppujen lopuksi pitkälle. Opettaja huolehtii omalta osaltaan siitä, että oppilaan oikeus tarvittavaan ohjaukseen ja opiskeluhuollolliseen tukeen toteutuu sujuvasti. Parhaimmillaan opettaja tekee arjesta sellaista, että kouluun on turvallinen tulla ja jokainen tuntee kuuluvansa joukkoon.

Arviointi (Pia)

Arviointi opettajan pedagogisena työkaluna
Opetushallituksen (2026) verkkosivujen mukaan arviointi on asetettujen tavoitteiden ja saavutettujen tulosten välistä vertailua, jonka tehtävänä on ohjata ja kannustaa opiskelua. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) mukaan arviointi jaetaan perusopetuksessa oppimisen aikana tapahtuvaan formatiiviseen, opiskelua kannustavaan sekä itsearvioinnin taitoja kehittävään arviontiin, sekä oppimisprosessin onnistumista ja tavoitteiden saavuttamista mittaavaan summatiiviseen arviointiin. Arviointi ei siis ole pelkkää lopputuloksen mittaamista, vaan se on opettajan pedagoginen työkalu, jonka avulla hän voi oppia tuntemaan oppilaansa ja tukea tämän oppimista.

Luostarisen ja Quakrim-Soivion (2019) mukaan arvioinnin tulisi olla mahdollisimman monipuolista, laadukasta, eettisesti kestävää ja reilua. Heidän mukaansa arvioinnilla on myös toisiaan täydentäviä tehtäviä, kuten toteava, ohjaava, osallistava ja osaamista kuvaava arviointi. Kun oppilaat asettavat itse omia oppimistavoitteitaan ja tekevät itse- ja vertaisarviointia, myös heidän oma toimijuutensa ja osallisuutensa vahvistuvat. Arviointi on kiinteässä yhteydessä myös opetuksen eriyttämiseen, koska arviointi kertoo opettajalle oppijan senhetkisen osaamisen tason sekä tarpeet, joiden perusteella opettaja pystyy kohdentamaan ja sopeuttaamaan eriyttämisen toimenpiteet parhaalla mahdollisella tavalla.

Luostarinen (2019) muistuttaa, että arviointiin vaikuttavat myös opettajan henkilökohtaiset käsitykset sekä ammatillinen identiteetti. Tästä syystä hän kehottaakin tukeutumaan arvioinnissa sekä opetussuunnitelman perusteisiin ja paikallisiin säädöksiin että ajankohtaiseen tutkimustietoon. Tulevaisuuden opettajan tulee muistaa oma merkityksensä arviojana, sillä lannistava arviointi ei vie oppilasta eteenpäin toisin kuin tavoitteellinen, avoin ja rakentava. Arvioinnin avulla voidaan jatkossakin turvata tasa-arvon toteutumista, tunnistaa tuen tarpeita ja vahvistaa oppilaan kiinnittymistä kouluun.

Lähteet:

Luostarinen, A. (2019). Opettaja ja koulu arviointia kehittämässä. Teoksessa A. Luostarinen & J. H. Nieminen. Arvioinnin käsikirja. (s. 131-155). PS-Kustannus.

Luostarinen, A. & Quakrim-Soivio, N. (2019). Arvioinnin erilaiset tehtävät. Teoksessa A. Luostarinen & J. H. Nieminen. Arvioinnin käsikirja. (s. 33-48). PS-Kustannus.

Opetushallitus. (2014). Perusopetuksen opetussunnitelman perusteet 2014. https://eperusteet.opintopolku.fi/eperusteet-service/api/dokumentit/10319144

Opetushallitus. (2026). https://www.oph.fi/fi Saatavilla 27.9.2026

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. (2014). https://eperusteet.opintopolku.fi/#/f/perusopetus/419550/tekstikappale/7476787

Koivula, M. Siippainen, A. & Eerola-Pennanen, P. (toim.). (2022). Valloittava varhaiskasvatus: Oppimista, osallisuutta ja hyvinvointia. Luku: Lasten oikeudet, toimijuus ja osallisuus oppimisessa. Vastapaino.
Sovittua 24.9.26:

Virtanen, T. (2026). Oppiminen ja ohjaus 2: pedagogiikka kaikkien koulussa (luentomateriaali). Jyväskylän yliopisto, Opettajankoulutuslaitos. 

Määrittele alkuun lyhyesti mitä käsite tarkoittaa. Esim. Mitä kiinnittyminen tarkoittaa luokassa?
Näkökulma: Miten itse mahdollistaisit ja kehitettäisit tätä tulevaisuuden opettajana luokassa?
Käytä vähintään yhtä lähdettä, johon sidot/ jolla perustelet oman pohdintasi.