Ison-Britannian historia kertoo maan olleen vaikutusvaltainen. 1700-luvulla valtio hankki runsaasti siirtomaita, kuten Intian, Kanada ja Australian. Kun Waterloon taistelussa voitettiin Napoleon Bonaparte, vahvisti se Ison-Britannian asemaa edelleen. Myös 1800-luvulla vallattiin uusia siirtomaita etenkin Afrikasta, mutta samalla joistakin alueista jouduttiin luopumaan.

Brittiläinen imperiumi on nimitys, jota käytetään Yhdistyneen kuningaskunnan noin 300 vuotta kestäneestä siirtomaavalta-ajasta.

Laajimmillaan Brittiläinen imperiumi oli noin vuonna 1900, jolloin siihen kuului yksi neljäsosa ihmiskunnasta. Kansainyhteisö kertoo Ison-Britannian historiasta. Iso-Britannian kuningatar (kuvassa) on koko Kansainyhteisön muodollinen hallitsija.

Kuva: Kuningatar Elisabeth II on Britannian ja Brittiläiseen kansainyhteisöön kuuluvien valtioiden (esimerkiksi Kanadan ja Australian) muodollinen hallitsija.

Samoihin aikoihin siirtomaavalta-ajan kanssa osuu myös maan alkava teollistuminen. Maan teollisuus keskittyi pääasiassa tekstiileihin ja metalleihin. Ison-Britannian teollisuus kehittyi, laajeni ja erottui muista maista paremmuudellaan.

Teollistumisessa edesauttoi muita uudenaikaisempi ja suurempi höyrylaivoista koostunut kauppalaivasto. Teollinen vallankumous kasvatti tehdastyöläisten määrää ja kaupunkien kasvua, ja pikku hiljaa elintaso alkoi nousta.


Teollisuuden kehittyminen mm. höyryvoiman käytön ansiosta oli Britanniassa nopeaa.