Asiantuntijuusseminaarissa keskityimme tarkemmin opettajan tilannetajuun ja sen tarpeeseen opettajana. 
Käsittelimme sitä neljästä näkökulmasta: kohtaamisen, käytöksen, vastavuoroisuuden ja ongelmanratkaisun kautta.

Opettajana kohtaa jatkuvasti useita ihmisiä, eri ikäisiä ihmisiä ja erilaisista lähtökohdista olevia ihmisiä. Opettajana haluan pyrkiä luomaan luottamuksellista ja turvallista ilmapiiriä olla. Itse voin vaikuttaa itseeni ja omaan läsnäoloon, kunnioitukseen, myönteisyyteen ja avoimuuteen. Luonnollisesti myös erilaiset omat tarpeet ratkaisevat usein, millä mielin ja tuntein on kohtaamisessa. Tässä voin hyödyntää avoimuutta ja sanallistaa myös itseäni. 

Käytöstä tarkastelimme seminaarissa Gordonin käyttäytymisen ikkunan avulla. Voin kuvitella näkeväni toisen ihmisen käytöksen ikkunan läpi, joka on minusta käsin joko hyväksyttävää tai ei-hyväksyttävää. Se voi herättää myönteisiä tai kielteisiä tunteita tai estää toimimasta. Hyväksyvä käytös ei kuitenkaan aiheuta minulle ongelmaa tai häiritse, ei-hyväksyvä käytös puolestaan häiritsee selkeästi. Tällöin hyväksymisraja on ylittynyt. Raja kulkee jokaisella vähän eri kohdassa ja on liikkuva. Osa on myös luonnostaan sopeutuvaisempia ja hyväksyvämpiä kuin toiset. Jos toisen ihmisen toiminta on omasta mielestäni ylittänyt "hermoviivani", minulle tulee tarve ratkaista ongelma jollain tapaa. Voin pohtia itsekseni, miksi käytös häiritsee ja kuunnella toista sekä itseäni tarkkaan. Toisaalta siitä voi myös puhua omasta näkökulmasta toiselle ja kertoa, miksi minä tunnen näin. 

Opettajana usein joutuu puuttumaan oppilaiden käytökseen. Koulussa ovat voimassa normit ja säännöt, jotka ohjaavat käytöstä ja mikäli oppilaat rikkovat sääntöjä, on opettajan tehtävä muistuttaa tästä ja palauttaa mieleen, miksi koulussa toimitaan tällä tavalla, vaikka itseä se ei varsinaisesti häiritsisi liikaa. Tällaisia esimerkkejä voi olla juokseminen käytävillä tai rappusissa, meluaminen huonossa tilanteessa tai kiroilu. Säännöt ovat kuitenkin yhteisiä kaikille ja sillä myös pyritään säilyttämään tilanteeseen sopiva hyvä käytös ja yhteiset toimintamallit, jotta kenenkään hermoviivaa ei tarvitsisi ylittää liikaa ja aiheuttaa näin ongelmia. Ongelmia syntyy joka tapauksessa, ja yhteisesti sovitut toimintamallit auttavat usein myös ratkaisemaan tilanteita sopuisasti, vaikka omassa mielessään olisi hieman asiasta eri mieltä tai se ei häiritsisi itseä lainkaan.

Tilannetaju voi kuitenkin olla koetuksilla tulevassa työssä, jossa on jatkuvasti vuorovaikutuksessa ja jopa sosiaalisesti ylikuormittunut. Miten toimia rakentavasti riitatilanteissa, entä silloin kuin olen vanhempien kanssa täysin eri linjoilla kasvatuskysymyksissä tai oma pinna on niin kireä että se voi napsahtaa monenlaisesta käytöksestä. Entä miten vapaa-ajalla? Jos näen koululaisten käyttäytyvän huonosti ja näen sen, puutunko vai jätänkö välistä.

Tällöin voisi olla hyvä idea ottaa etäisyyttä mikäli mahdollista, kertoa avoimesti omasta tilanteesta ja myöskin pyytää anteeksi, jos tulee sanottua jotain loukkaavaa tai väärää. 
Inhimillisyydelle on aina tilaa. Myös oman ajan hallinta, milloin on työaika, milloin omaa aikaa, tulee määritellä. Toisaalta opettajan rooli on koulussa, toisaalta aikuisen rooli muuten. Joskus ehkä pitää puuttua tilanteisiin myös koulun ulkopuolella tai sitten sen voi ottaa esille koulussa.