Korona aikana olen tullut itse vielä tietoisemmaksi hyvinvoinnin merkityksestä opinnoissa ja elämässä ylipäätään.

Syksyllä 2018 opinnot pyörähtivät käyntiin vauhdilla ja tekemistä oli valtavasti. Ehkä jopa vähän liikaa mutta jaksoin silti hyvin tehdä. Ehkä avain siihen oli, että priorisoin. Johonkin asiaan annoin vähän enemmän kuin toiseen mutta pyrin kaikkeen antamaan jotain. Ja sain paljon itse kursseista ja opiskeluista. Kävin jossain määrin silloin tällöin opiskelijajärjestöjen tapahtumissa mutta koulukavereita näin pääasiassa vain runsaisen opintojen parissa. Harrastan myös aktiivisesti eri urheilulajeja, ja kotona oli puoliso, joten päivät menivät siivillä. Olen usein myös ajatellut, että mitä enemmän tekemistä, sitä enemmän saan aikaan. 

Toinen vuosi lähti samoilla vauhdeilla mutta keväällä 2020 korona keskeytti lähiopiskelun.
Nyt keväällä 2022 tuntuu ihan hämmentävältä, kuinka paljon lyhyessä ajassa on tapahtunut. Sosiaalisten kontaktien vähyys/puuttuminen on vaikuttanut mielialaan, jaksamiseen ja innostumiseen. Osa opinnoista on tuntunut hyvin puuduttavilta kotisohvalta käsin ja mielenkiinto on hetkittäin käynyt nollissa. Jaksottain minun on pitänyt keskittää kaikki energia, että saa edes pienet tavoitteet tehtyä päivässä kuten käytyä kävelyllä tai tehtyä ruuan. Pandemian jälkimainingeissa vielä Ukrainan ja Venäjän sota on antanut lisämausteensa. Minulla on uutisähky, aivosumu ja hyvin vähän ideoita edes tulevasta kesätyöstä, saatikka pidemmän tähtäimen kuvioista, tulevaisuudesta opettajana tai muuta vastaavaa.

Korona aikana myös väsyminen realisoitui. Pohdittuani tätä, olen arvaillut, että väsyminen on ollut taustalla jo vuosia, mutta se kulminoitui ja realisoitui pandemian pakottaessa kotiin neljään seinän sisään ja sosiaaliset kontaktit olivat hyvin minimissä. Puolison kanssa kaksin vietettyä aikaa tuli välillä ihan liikaa, välillä hyvin vähän. Aiemmin selviytymiskeinoni olivat olleet tekeminen, sosiaaliset suhteet, joukkueurheilu ja keskittyminen kaikkeen muuhun kuin itseeni, vaikeisiin asioihin. Jossain vaiheessa kävin lyhyen terapiajakson mutta sitäkään en saanut jatkettua. Varmaan olisi pitänyt täyttää jotain lomakkeita ja valitella enemmän, että terapia jatkuisi. Ei huvittanut jatkaa sitä rataa ja tunsin luultavasti oloni taas toimeliaaksi. Suhde terapeuttiinkaan ei lopulta lyhyena ajan sisällä rakentunut vapautuneeksi ja avoimeksi, joten se oli helppo jättää.

Henkilökohtaiset kokemukset väsymisestä ja uupumuksesta ovat opettaneet, että oma hyvinvointi on saatava kuntoon, ennen kuin pystyy ja jaksaa auttaa muita. Totta kai silloinkin kun on ollut jo väsymistä, on pystynyt auttamaan muita ja jättämään itsensä "sivuun", mutta jossain vaiheessa on palattava myös omaan jaksamiseen ja siihen vaikuttaviin tekijöihin. Havahduin, kun huomasin jokaisen kommenttini olevan kyyninen ja pessimistinen. Miksi näin, miten olen tähän tullut? Miksi sisäinen ääneni, jolla puhun itselleni ja muille on niin pisteliäs, tyly ja negatiivinen? 

Väsymisen merkkejä voi olla vetämättömyys, fyysinen uneliaisuus ja unen tarve, ponneton olo, ei jaksa innostua ja kiinnostua mistään tai yleinen olotila, joka on jatkuvasti sumuinen ja harmaa. Toisaalta väsyminen ei välttämättä näy ulospäin laisinkaan ja siksi olisi myös hyvä osata keskustella ja kysyä vointia. Usein kysymykseen miten menee tai kuinka voit ensimmäiset vastaukset ovat itsestään ihan ok ja ei tässä mitään erityistä. Ne ovat niitä small talk -vastauksia, joiden jälkeen alkaa vasta oikea keskustelu. Keskusteluun ei voi ketään pakottaa ja on hyvä myös osata jäädä siihen ihan hyvin menee vastaukseen tarvittaessa mutta keskustelun avaajana myös ajattelen, että ei haittaa vaikka pyrkii esittämään tarkennettuja kysymyksiä vaikkapa unesta, ruuasta, koulutöistä, kavereista tai liikunnasta. Niistä saattakin sitten käydä ilmi, onko olotila todella enemmän hyvä kuin huono.

Opettajana haluaisin kannustaa yhteisopettajuuteen ja oppivan yhteisön kehittymiseen. Yhdessä tekeminen kuormittaa vähemmän ja siitä saa paljon iloa. Yhteistyö hyvinvoinnin osalta muiden alan ammattilaisten kanssa kuten muiden opettajien, rehtorin, koulukuraattorin ja psykologin kanssa auttaa jaksamaan itseä ja oppilaita. Opettajana myös haluan pitää kiinni siitä, että minulla on työaika ja vapaa-aika. Se auttaa jaksamaan ja priorisoimaan tekemistä. 

Mielestäni on tärkeää, että jaksaa panostaa säännöllisesti omaan hyvinvointiin ja lisäksi tunnistaa tilanteita, joissa hyvinvointi on koetuksilla, mitkä asiat kuormittavat ja miten niitä voisi helpottaa. Silloin, kun itse kokee voivansa hyvin, jaksaa myös auttaa muita, olla luomassa hyvää ilmapiiriä ja innostua asioista. 

Itse jaksan ja innostun, kun hommia tehdään yhdessä hyvällä porukalla. Tykkään osan asioista tehdä itsekseni ja liika sosiaalisuus myös kuormittaa, mutta korona aikana tuli huomattua, että sosiaalisten kontaktien puute ja todelliset kohtaamiset ovat todella tärkeitä. Lisäksi perusasiat kuten liikkuminen, ruoka ja uni tulisi olla tasapainossa. Liikkumista tulisi olla säännöllisesti mutta liikuntamuodot olisi hyvä valita oman sen hetkisen tarpeen mukaan. Arkiset ruokailurutiinit tulisi tarkistaa, että löytyy riittävästi energiaa mutta ei turhia sokereita, jotka tuppaavat myös väsyttämään. Koululaisena ja opiskelijana unen laatua ei voi väheksyä. Sitä tulisi tulla tasaisesti mieluummin enemmän kuin vähemmän, mieluiten 8-10h yössä. Myös itse huomaan väsyväni näyttöjen ja puhelimen katselusta. Olen pyrkinyt iltaisin erityisesti kuuntelemaan äänikirjaa tai lukemaan fyysistä kirjaa mieluummin kuin katsomaan mitään puhelimelta. Kirkkaan valon katsominen saattaa piristää enemmän kuin unettaa. 

Koululaisilla on usein vahvoja sosiaalisia paineita tehdä asioita näin tai noin - eivätkä ne aina edistä hyvinvointia. Koulussa voisi pyrkiä keskustelemaan hyvinvointiin liittyvistä seikoista heidän näkökulmastaan ja mitkä asiat ovat erityisesti sillä hetkellä pinnalla. Arvailen vain, mutta usein sosiaaliset suhteet liittyvät hyvinvointiin koulussa - joko niitä on tai ei, ne ovat hyviä tai huonoja suhteita tai sieltä tulee painetta olla jotain muuta kuin itse kokee olevansa. Toisaalta myös perhe ja harrastukset voivat edistää tai heikentää hyvinvointia.

Koululaisten kanssa olisi kiva tehdä keskustelukahviloita, joissa käydään hyvinvointiin liittyviä teemoja läpi. Siinä voisi yhdistyä terveystiedon, liikunnan ja psykologian sisällöt. Yksi aihe voisi myös olla se, että mitä itse voi tehdä oman hyvinvoinnin eteen koulussa? Miten itse opin parhaiten ja millä keinoilla voin itse edistää hyvää suhdetta kouluun, opiskeluun ja koulukavereihin? Sen vastapainona tietysti voisi keskustella asioista, joihin itse ei voi vaikuttaa ja mihin tarvitsee tukea muilta ihmisiltä.

Huh.
Onneksi kevät tekee takatalvesta huolimatta tuloaan. Vaikka edelleen väsyttää, sisäinen ääni on välillä pessimistinen, niin kuitenkin vähemmän sitä laatua ja enemmän hyvää tuulta ja aurinkoa. Olen saanut taas edistettyä koulutöitä vähän kerrallaan. Nukun edelleen paljon, mutta on päiviä, jolloin olen jo touhukas, enemmän oma itseni ja jaksan kiinnostua asioista. Voin selvästi paremmin kuin vielä kuukausi sitten.