Maanantain 27.4.2020 oppitunti
Maanantai 27.4.2020
Hei kaikki!
Kiitos palautuksista draaman ja lyriikan osalta. Olen kommentoinut viime tunnin (keskiviikko 22.4.) runoanalyysivastauksianne. Käy katsomassa kommenttini.
Tänään muistelemme proosan analyysin käsitteitä. Tärkeää on taas tutustua huolella aineistoihin. Käytä tehtävien tekemisen apuna Särmä-kirjaa ja erityisesti kurssilla 3 oppimiasi termejä.
Jos sinulla on kysyttävää tehtävästä tai kurssista yleensä, ota yhteys sähköpostitse tai Google Meetissä. Olen tavattavissa Google Meetissä klo 12.20-13.20:
https://meet.google.com/gjg-rztu-vae
Palauta kaikki kolme tehtävää viimeistään tänään klo 17.
T. Sanna
Kiitos palautuksista draaman ja lyriikan osalta. Olen kommentoinut viime tunnin (keskiviikko 22.4.) runoanalyysivastauksianne. Käy katsomassa kommenttini.
Tänään muistelemme proosan analyysin käsitteitä. Tärkeää on taas tutustua huolella aineistoihin. Käytä tehtävien tekemisen apuna Särmä-kirjaa ja erityisesti kurssilla 3 oppimiasi termejä.
Jos sinulla on kysyttävää tehtävästä tai kurssista yleensä, ota yhteys sähköpostitse tai Google Meetissä. Olen tavattavissa Google Meetissä klo 12.20-13.20:
https://meet.google.com/gjg-rztu-vae
Palauta kaikki kolme tehtävää viimeistään tänään klo 17.
T. Sanna
Tehtävä 1: Lue faabeli Kettu ja korppi.
Kettu ja korppi
Kettu äkkäsi puun oksalla korpin, jolla oli nokassaan jokin herkkupala, ja ketulle herahti vesi kielelle. Mutta kuinka tuon palan saisi puijatuksi korpilta, siinäpä pulma.
– Ah, sinä siunattu lintu! huusi kettu, – jumalten ja ihmisten ilo! Sitten kettu ylisteli korpin suloutta, höyhenten kauneutta, ihmeellistä ennustustaitoa ja muita asioita.
– Ja jos, jatkoi kettu, – äänesi vastaa mainioita ominaisuuksiasi, ei itse aurinkokaan voi näyttää maailmalle sinun vertaistasi olentoa. Tämä suunnaton imartelu pani korpin avaamaan kitansa niin leveäksi kuin suinkin, sillä se tahtoi antaa ketulle näytteen laulutaidostaan. Mutta samalla kun nokka aukeni, korpin aamiaispala putosi maahan, ja kettu ahmaisi sen suuhunsa. Sitten kettu kehotti korppia muistelemaan, että mitä tahansa äsken oli puhuttu korpin kauneudesta, sen järjenlahjoista ei ollut lausuttu halaistua sanaa.
Aisopos (Suom. Werner Anttila, 1927)
Tehtävä 1: Kerrataan proosan analyysin käsitteitä.
Tehtävä 2: Lue katkelmat Hanna Weseliuksen romaanista Alma!
Wien 1908
Alma! Olen jonkin aikaa tarkkaillut sinua ja sinun epäkiinnostavaa aviomiestäsi Gustav Mahleria, tuota valtionoopperan pääsäveltäjää ja kapellimestaria, tuota tötteröhattuista sammakkoa, ja tullut tulokseen, jota en odottanut. Asia on nimittäin niin, että hän ei luultavasti ole petollinen, kuten sinä ilta-aurinkoa niin surunhehkuisesti väläyttelevän lasi-ikkunasi takana pelkäät ja kuten myös minä olen tähän asti vahvasti epäillyt. Minä lähdin hänen kintereilleen auliina sinun epäilyksillesi ja valppaana kuin fentanyylikoira. Mutta ei! Quatsch! Miehesi ei hillu naisissa vaan jäkittää oopperalla aamusta myöhään yöhön. Hän näyttää olevan kerta kaikkiaan naurettavan intohimoinen tuon musiikkinsa suhteen.
Minä ymmärrän sinua, minä tosiaan ymmärrän, Alma, Frau Mahler. Ei ole kivaa nyhjätä himassa ainoan henkiin jääneen lapsensa kanssa päivästä päivään ja rypistellä lakanoita. Rypistele, rypistele! Yksin saat lakanoitasi rypistellä, Alma, koska kun ukkosi luuhaa oopperalla tuohon tyyliin niin eihän siitä kotona ollessaankaan, lakanoissa, kuten sanotaan, mihinkään ole. Mutta tartu nyt kuitenkin helvetti sentään itseäsi hameenhelmasta ja tee jotain!
[– –]
Sävellä, minä rukoilen.
Eikä sinun pitäisi tarvita minun näkemyksiäni. Sinun pitäisi palvella itse itseäsi.
Wien 1910
[– –]
Olisitkohan sinä noin sokea, jos olisit edes vähän seurannut aikaasi ja lukenut ajatuksella muutaman klassikkoromaanin sen sijaan että olet kulkenut linnunpönttö päässä, niiaillut ja nöyristellyt omassa kodissasi ja avioliitossasi? Sinusta ei ollut mitään hyötyä suffragettien sukupolvelle. Kuulitko sinä koskaan Emmeline Pankhurstista? Et. Sinä olit jo nuorena lehmä.
Lehmä! Minäpä määrittelen sinulle lehmän. Lehmä on suurisilmäinen mukavuudenhaluinen maitoa tihkuva eläin, joka viihtyy laumoissa ja kääntyy aina selkä tuuleen päin. Siinä se kustannustehokkaana märehtii ruohotuppoaan eikä ole pätkääkään kiinnostunut maailman menosta. Ja kun tuuli kääntyy, koko lauma kääntyy.
[– –]
Sadan vuoden yli minun on helppo vihata sinun lehmämäisyyttäsi, Alma, mutta tässä ja nyt minä en osaa hahmottaa todellisia uhkia selvärajaisesti enkä vihata mitään puhtaalla liekillä. Tiedän että sinä näet asiat päin mäntyä, mutta en tiedä miten minä näkisin ne oikein. Sinun lehmämäisyytesi on helppo hahmottaa ja määritellä. Mutta mikä minun ajassani on lehmämäisyyttä ja mikä kunnon toimintaa?
Minä alan epäillä tätä strategiaani. Minä haluaisin pelastaa sinut ja kaikki typerysten vaimot ja sotajoukkoja pakoon juoksevat pölyiset afgaaninaiset, mutta haluanko minä osallistua hyökkäykseen jossa kaikki joukot vyöryvät kaikkia vastaan? Sukupolvien ajan kasaantuneen sivistyksen ja oppineisuuden erittämä harmaa aine, joka leviää kaikkialle ja yhdistää kaiken kaikkeen, tekee asioista niin suhteellisia ja niin monimutkaisia että joudumme siristelemään, ottamaan etäisyyttä itseemme ja koko hemmetin maapalloon. Meitä vaivaa ankara ikänäkö, Alma, enempää minä en nyt tässä osaa tästä sanoa.