Kiertovesilaitoksen veden desinfioinnilla pyritään hallitsemaan eri bakteerien tai muiden patogeenien määrän kasvua. Koska kiertovesilaitokseen otettavan tuloveden määrät ovat suhteellisen pieniä, pystytään tulovesi tarvittaessa desinfioimaan tehokkaasti. Kiertovesilaitoksissa kierrätettävän veden määrät ovat puolestaan huomattavan suuria, joten varsinaista desinfiointia ei pystytä toteuttamaan koko vesimassalle ilman mittavia laitteistoja. Desinfioinnilla tarkoitetaankin isoissa RAS järjestelmissä enemmänkin kokonaisbakteeritasojen hallintaa kuin veden sterilointia.

Ultraviolettivalo
UV-desinfioinnissa vedessä olevat mikrobit altistetaan tappavalle UV-valolle, joka tuotetaan kvartsilasiputkien sisällä olevien UV-lamppujen avulla. UV-desinfioinnissa käytetään joko kanava- tai reaktorimallia. Kanavamallissa avonaiset UV-lamput sijoitetaan avokouruihin tai -kanaviin, joiden läpi vesi virtaa. Reaktorimalliset laitteet ovat suljettuja reaktoreita, joiden sisään UV-lamput sijoitetaan. Molemmat systeemit on suunniteltu siten, että vesi virtaa UV-valossa lyhyen ajanjakson. Jotta UV-valo läpäisee veden ja pääsee vaikuttamaan tehokkaasti mikrobeihin, tulee veden olla mahdollisimman kirkasta ja kiintoainevapaata.

Aallonpituus, jota käytetään veden desinfiointiin UV- laitteissa on 254 nm. UV-laitteen desinfiointiteho on verrannollinen ns. UV-annokseen, jonka yksikkö on mJ/cm2 tai J/m2. Mitä isompi UV annos, sitä tehokkaampi desinfiointi.

Suuntaa-antavia annosmääriä:

• Haudontajärjestelmät – 120 mJ/cm2
• Poikasjärjestelmät – 50-90 mJ/cm2
• Jatkokasvatusjärjestelmät – 30-50 mJ/cm2
• Tulovedenkäsittely 120-250 mJ/cm2 (jos kyseessä järvi-, joki- tai merivesi)

UV-desifioinnin seurannassa tarkistetaan lamppujen toiminta. Tämä on parasta suorittaa ohjauskeskuksen kautta, koska valo on silmille vaarallista. UV-desinfioinnin huoltotoimenpiteinä puhdistetaan kvartsiputket niiden päälle kehittyvästä biofilmistä. Kehittyneemmissä UV-desinfiointisysteemeissä on automaattipuhdistus kvartsilaseille. UV-valojen vaihtoväli on noin 1-1,5 vuotta ja kvartsilasien vaihtoväli 2-4 vuotta. 

Kanavamallinen UV-laite:

- Avokanaviin ja kouruihin asennettava

- Sopii suurille virtaamille (max. 5 000 l/s)

- Materiaalina teräs ja muovi (polypropeeni)

Kuva (c) Ultra-Aqua


Reaktorimallinen UV-laite:

- Putkeen asennettava

- Sopii pienille ja keskikokoisille virtaamille (max. 500 l/s)

- Materiaalina teräs ja muovi (polypropeeni)

Kuva (c) Ultra-Aqua


Video UV-laitteen toiminnasta.

Otsonointi
Otsonin käyttö desinfiointimenetelmä perustuu sen ominaisuuteen toimia voimakkaana hapettimena, joka reagoidessaan mikrobien kanssa heikentää niiden elinvoimaisuutta. Otsonointia voidaan lisäksi käyttää veden hienojakoisen kiintoaineen poistossa, sillä se sitoo (flokkaa) pieniä kiintoainehiukkasia isommiksi kiintoainepartikkeleiksi, joita on helpompi suodattaa pois vedestä mekaanisilla suodattimilla. Tämä osaltaa parantaa veden hygieniaa ja kirkastaa vettä.

Otsonoinnissa otsoni muodostetaan otsonigeneraattorin johtamalla ilmaa tai happea korkeajännitteen läpi. Otsoni on hyvin myrkyllistä huoneilmassa, joten otsonointia käytettäessä tulee tuotantotiloissa olla otsonimittaus ja - hälytys, sekä suunnitelma huoneiston tuuletuksesta. Otsonia voidaan liuottaa veteen monella tavalla, esimerkiksi kartiohapettimen, matalapainehapettimien ja paineenkorotussäiliön avulla.

Tuloveden otsonoinnilla vesi voidaan desinfioida hyvin tehokkaasti, koska vesimäärät ovat pieniä. Varsinaisen kiertoveden vesimäärät voivat olla kuitenkin niin suuria, että vettä ei pystytä täysin desinfioimaan, vaan otsonoinnilla pyritään parantamaan kiertoveden laatua tuhoamalla osan mikrobeista, flokkaamalla pienhiukkasia ja samalla poistamalla veden sivu hajuja ja makuja. 

Vaikka otsoni hajoaa nopeasti vedessä se voi kala-altaisiin päästessä aiheuttaa kalakuolemia. Otsonin määrää vedessä seurataan mittareilla ja/tai testereillä. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää jatkuvatoimista ORP-mittausta (redox potentiaali), jossa seuraataan veden mV-pitoisuutta. Yleensä 300-350 mV on sellainen pitoisuus, että otsonia ei ole liikaa kaloille. Otsonin syöttömäärä suhteutetaan usein käytettyyn rehumäärään ja kiintoaineispitoisuuteen. Kun halutaan ylläpitää hyvää vedenlaatua ja hillitä haitallisten mikrobien kasvua kiertovesijärjestelmässä, otsonin syöttömäärä on noin 10-40 g O₃ / kg rehua. Johtuen otsinin vaarallisuudesta tulee otsonilaitteiston toimintaa seurata, hälytysjärjestelmä testata ja veden otsonipitoisuutta seurattava. 


Otsonigeneraattori
Kuva (c) Ozone Solutions

Video: Primozone Ozone Premium Ozone generator

Peretikkahappo
Peretikkahapon käyttä desinfioinnissa perustuu sen ominaisuuteen toimia voimakkaana hapettimena, joka reagoidessaan mikrobien kanssa heikentää niiden elinvoimaisuutta. Peretikkahappo (C₂H₄O₃) voidaan annostella joko tuloveteen tai suoraan kiertoveteen 1-3 ml peretikkahappoa/ m³ vettä. Tarvittaessa peretikkahappoa voidaan lyhyaikaisesti annostella jopa 6 ml peretikkahappoa/m³ vettä, mutta annostelussa on oltava tarkka, ettei biosuodattimen bakteeristo heikkene annostelun johdosta.

Peretikkahappo haisee vahvasti etikalle ja kalat alussa saattavat ryntäillä altaassa veteen syntyvän maun takia. Peretikkahappoa voidaan käyttää myös kalojen kylvetykseen sekä poistamaan makuvirhettä aiheuttavien yhdisteiden (geosmiini/GSM & MIB) määrää vedessä.


Peretikkahapolle soveltuvia käyttökohteita kalanviljelyssä (DTU, Tanska):


Artikkeli matalien peretikkahappoannosten käytöstä kiertovesilaitoksessa:
https://thefishsite.com/articles/study-validates-the-use-of-low-peracetic-acid-doses-in-ras