Suomalainen leipäkulttuuri jaetaan länsi- ja itä-suomalaiseen kulttuuriin.

Itäsuomalainen leipä on pehmeää ja pyöreää. Aikoinaan leipää leivottiin viikoittain. Itäsuomalaiseen leivontakulttuuriin kuuluu keskeisesti myös erilaiset piirakat ja kukot. Itä-Suomi on tunnettu laajasta piirakkaperinteestä.

Länsisuomalainen leipä kuuluu kovan leivän alueeseen. Leipää leivottiin muutaman kerran vuodessa. Leipää leivottiin ulkouuneissa tai isojen maalaistalojen pihoissa olevissa erillisissä leivintuvissa. Leipomiseen kului kerralla useita päiviä. Leivotut hapanreikäleivät kuivattiin leipähäkeissä eli harkissa. Leipiä säilytettiin tuvassa leipäorsilla, vilja-aitassa viljojen seassa tai erillisessä ruoka-aitassa. Säilytyksen aikana leivästä haihtui vesi ja sen sisus ja kuori kovenivat.

Hapanruisleipää valmistettiin juuripytyssä, tiinussa, jonka reunoille jätettiin taikinaa uuden taikinan juureksi. Taikinaa sekoitettiin hiertimellä ja reikä reikäleipään tehtiin sarvella. Leivät oli tapana koristella taikinakammalla tai ruusauskammalla. Leipiä kuvioitiin myös tärpällä tai pistelimellä.

https://blogi.expedia.fi/makuja-suomesta/