Valokuvaaminen on paljon käytetty tutkimusmenetelmä. Vanhojen puutarhojen geenivaroja kuvataan kasvikartoitusten yhteydessä lähes aina myöhempiä tutkimuksia varten. Valokuva toimii muistilappuna, mutta myös tutkimuksen kohteena. Lajikkeiden, esimerkiksi omenalajikkeiden tunnistuksessa valokuvat ovat tärkeitä. Tunnistuskuvat otetaan aina tietyllä tavalla systemaattisesti.

Valokuvaaminen sopii hienosti kasvien piirteiden esiin nostamiseen. Pienet yksityiskohdat ovat usein kauniita ja ne ovat erilaisia lajista ja lajikkeesta toiseen. Valokuvaamalla voidaan saada esille jotain sellaista, jota muuten olisi vaikea havaita. Valokuvaaja tekee myös valintoja, mitä kuvaan haluaa.

Vanhat puutarhat ja puistot ovat arvokkaita geenivarojen esiintymisen paikkoja: yli 50-vuotiaita kasveja on niissä runsaasti. Ne ovat myös tärkeitä paikkoja omistajilleen tai niissä vieraileville ihmisille, kasveista ja puutarhoista ollaan ylpeitä. Mitenkähän saisi tämän ylpeyden tunteen tallennettua kuvaksi?