Geenivarojen ja paikallisten geenivaraympäristöjen suojelua voisi käsitellä tällä tavalla. Olemme kuuluttaneet eli etsineet vielä viimeisiä maatiaisviljoja ja niitä on löytynytkin iäkkäiden viljelijöiden hallusta.

Satoisammat lajikkeet syrjäyttivät 1900-luvulla maatiaisviljojen viljelyn.Sukupolven vaihdosten yhteydessä nuori polvi ei ole aina kiinnostunut jatkamaan suvun oman maatiaisrukiin viljelyä. Pitkäkortiset maatiaisviljat lakoontuvat ja ovat siten työläitä viljellä.

Moni viljelijä joutuu lopettamaan viljelyn huonon kannattavuuden takia ja muuttaa kuntakeskukseen. Miten käy silloin maalaistalon vanhoille omenapuille? Kuka muistaa laarissa olevat ukin rukiin siemenet?

Toisaalta monella meistä on mukavia kokemuksia sukulaisten vehreistä puutarhoista. Joku on pitänyt sadetta raparperin lehden alla, toinen poiminut isoäidin kirsikoita. Miten hahmo tarkkailisi näitä puutarhoja?