Vanhoissa puutarhoissa omena- ja luumupuiden sadot voivat joinakin vuosina olla niin suuria, että varsinkin omenoita kärrätään kompostiin ja metsänlaitaan. Vanhat piparjuuret unohdetaan puutarhan laitamille ja osa raparperisadosta jää keräämättä. Nämä yli 50-vuotiaat satoisat kasvit ovat geenivarallisesti aarteita, kestäviä kasveja. Naapureilla voi keskenään olla erilaisia kasvikantoja, jos niitä maistellen vertailtaisiin.

Mitä hävikkiviikolla tästä asiasta voisi keksiä? Miten mummojen puiden sato saataisiin hyödyksi, tarvitaanko nuorten apua hillon keittoon? Kuka tuotteistaisi kylän piparjuuren tai mansikkaraparperin?