Kasvien ja kasvilajikkeiden tunnistamiseen tarvitaan:
1. viivoitin
2. luppi (eli suurennuslasi)
3. määritysoppaita
4. (sähköinen) lomake tai vihko havaintojen kirjaamiseen
5. digikamera

Viivoittimessa tulisi olla vähintään millimetrin tarkkuus ja lupin tulisi suurentaa 8–10-kertaisesti.

Maastossa tehtävään lajiketunnistukseen tarvitaan usein:
6. alueen kartta
7. merkintätikkuja tai -nauhoja (ns. säleitä)
8. pusseja tai kori kasvinäytteille

Lisäksi
9. kasviprässi herbaarionäytteille

Kartalle merkitään tunnistetun kasvin sijainti sovitulla koodilla (numero, kirjain). Vihkoon tehdyt merkinnät kasvin iästä ja tuntomerkeistä helpottavat myöhemmin tehtävää tunnistusta ja kameralla otetut kuvat ovat arvokkaita tunnistustyössä. Haluttaessa tutkittu kasvi voidaan merkitä mastoon nauhalla, jolloin on helpompi palata tutkimaan samaa kasvia.

Kasveista voi kerätä erilaisia näytteitä ( hedelmiä, marjoja, lehtinäytteitä, oksia) myöhempää tarkastelua varten. Kasviprässiin kerätyt herbaarionäytteet helpottavat kasvilajikkeen tunnistamista ja näytteet voidaan tallettaa tulevaisuuden tutkimuskäyttöön esimerkiksi yliopistojen kasvitieteellisiin herbaariokokoelmiin.

Huom!
Rauhoitetuista kasveista ei näytteitä saa kerätä ja puuvartisista kasveista vain maanomistajan luvalla. Näytteitä kerätessä pitää ottaa huomioon myös suojeltuja alueita koskevat määräykset.