Vanhojen maatiaisviljojen joukossa on säilynyt harvinaisia tai uhanalaisia seuralaislajeja, joiden säilymistä maatiaisviljojen viljely edistää ja näin vaikuttaa laajemmin luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen. Ruiskattara on yksi tällainen vanha seuralaiskasvi, jota on kasvanut vanhastaan ja yleisesti maatiaisrukiin joukossa. Ruiskattara katsottiin haitalliseksi lajiksi rukiin siementavaran joukossa ja siitä muodostui rikkakasvi. Ruiskattara taantui ja hävisi monelta kasvupaikaltaan rukiin viljelyn kehittyessä ja kasvinsuojeluaineiden ja viljanpeittauksen myötä. Nykyisin se on harvinainen Etelä- ja Keski-Suomessa. Vanhojen maatiaisruiskantojen joukossa ruiskattaraa on yhä säilynyt. Ruiskattaraa onkin saatu koottua talteen vanhoista maatiaisrukiin siemeneristä ja niitä on talletettu erikseen Pohjoismaiseen geenivarakeskukseen.

Ruiskattara on monivuotinen heinäkasvi, jonka leveät lehdet ovat pehmeitä, röyhy suppea siirottavahaarainen ja kaljut tähkylät vihneettömät.