Juhannuksen tienoilla kylvetystä juurirukiista tai juuresrukiista, jota kutsuttiin myös mätäsrukiiksi voimakkaan juuristonsa ja versomisensa vuoksi, saatiin ensimmäisenä vuonna vihantarehua ja toisena vuonna siemensato. Juhannusruis kylvettiin alkukesästä tavallisesti kauran ja herneen kanssa.

Juhannusrukiissa oli omat viljelykantansa, jotka erosivat syysrukiin kannoista talvenkestävämpinä ja voimakkaammin pensastuvina. Sen tähkä oli pitkä ja harva sekä jyvä syysruiskantoja lyhyempi ja kevyempi. Sen vahva korsi ei lakoontunut kovin herkästi. Sen kasvuaika oli erittäin pitkä. 1700-luvulla kaskessa ja myöhemmin 1800-luvulla myös pellossa viljellyn juhannusrukiin vanhat kannat olivat hävinneet 1900-luvun alkuun mennessä, kun ryhdyttiin viljelemään ulkomailta tuotuja maatiaiskantoja.

Maskulainen juhannusruis on ollut yksi tunnetuimpia maatiaisjuhannusrukiita 1900-luvulla.

Vuonna 1933 viljelyyn saatu 'Ensi'-ruis on ainoa suomalainen jalostettu juhannusruislajike. Se polveutuu uusmaalaisesta maatiaisrukiista. 'Ensi' on vanhin suomalainen ruislajike, joka on edelleen virallisessa kasvilajikeluettelossa suositeltavien viljelylajikkeiden joukossa.