Kevätruista tiedetään viljellyn pienimuotoisesti 1800-luvulla lähes koko Suomessa, mutta sen pääasialliset viljelyalueet olivat Karjalan kannaksella, Uudenlinnan ja Mikkelin välisellä alueella, Turun saaristossa Nauvossa ja Korppoossa sekä satunnaisesti eri puolilla Etelä- ja Länsi-Suomea. Samoin sitä viljeltiin Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla.

Kevätrukiin 1900-luvun alun viljelytavat muistuttivat ohranviljelyä: se kylvettiin keväällä ja korjattiin syksyllä. Tyypillisesti sitä viljeltiin huonokuntoisilla kaskilla ja myöhemmin pelloilla, joissa syysruis ei menestynyt. Kevätruista viljeltiin erittäin vähän.

Etelä-Suomessa sitä viljeltiin myös hattutehtaille olkihattujen raaka-aineeksi, koska sen korsi oli erityisen valkoinen ja taipuisa.

Yksi tunnettu kevätruiskanta on Kangasniemen kevätruis, joka on lähtöisin rajan takaisesta Karjalasta. Sitä on viljelty nykypäivään asti.

Rukiin viljelymuodoista kevätrukiin jyvä oli pienin (alle 20 g). Sen siemen oli maatiaisperäistä. Suomalaisen maatiaiskevätrukiin tähkä oli kapea ja lovekas, jyvä pieni sekä korsi heikko.