Ohra on maailman vanhimpia viljeltyjä kasveja. Ensimmäiset ohranviljelyn arkeologiset löydöt ajoittuvat noin 9800 vuoden taakse. Ohran viljely alkoi Lähi-idässä. Viljeltyä ohraa (Hordeum vulgare subsp. vulgare) ja villiohraa (Hordeum vulgare subsp. spontaneum) pidetään saman lajin alalajeina.

Ennen ohran viljelyä kerättiin luonnosta sen villistä kantamuodosta jyviä. Villiohra poikkeaa viljellystä ohrasta siinä, että sen tähkä katkeilee jyvien kypsyttyä. Lisäksi viljellyssä ohrassa on tapahtunut geenimutaatioita, joiden seurauksena on syntynyt kaksitahoisesta villiohrasta eroavia monitahoisia ohria.

Monitahoisuus tarkoittaa sitä, että jyvät ovat tähkässä ovat kuudessa rivissä, kun taas kaksitahoisella ne ovat kahdessa. Monitahoisen tähkä antaa enemmän jyviä, mutta pienempiä kuin kaksitahoinen.

Tavallisen kuorellisen ohran lisäksi siitä tunnetaan myös paljasjyväisiä tyyppejä, joilla jyvää ympäröivät helpeet irtoavat puitaessa. Paljasjyväinen eli kuoreton ohra on ollut vuosisatoja sitten nykyistä yleisempi viljelyssä.

Ohra on perinteisesti ollut kevätvilja, mutta nykyään siitä käytetään Keski-Euroopassa kevätohria satoisampia syyslajikkeita.