Kuusitahoinen maatiaisohra oli aiemmin vallitseva ohratyyppi, kunnes 1800-luvun lopulla kuusitahoisen ohran viljely alkoi vähentyä myös Pohjois-Suomessa. Pisimpään niitä viljeltiin Oulun alueella, joissa niitä viljeltiin pieniä määriä ainakin 1920-luvulle asti.

Kuusitahoiset maatiaisohrat kuuluivat tyypillisesti hexastichum-muunnokseen, jota kutsuttiin myös tähtiohraksi. Nimitys tulee tähkän muodosta, joka on tähtimäinen. Tähtiohran tähkät olivat lyhyitä ja tiheitä. Suomessa oli viljelyssä myös harvatähkäisempää muunnosta.

Kuusitahoisten ohrakantojen tähkätyypissä oli paljon vaihtelua. Nelitahoisen ohran seassa olleen kuusitahoisen ohran yleisin tähkätyyppi oli jokseenkin pitkä (n. 5 cm), ylöspäin kapeneva muuttuen latvapäästä nelitahoiseksi.

Puhtaissa kuusitahoissa ohrakannoissa tyypillisin oli edellistä hieman lyhyempi ja tiheätähkäisempi sekä usein hieman ylöspäin kapeneva tähkätyyppi.

Näiden tähkätyyppien lisäksi oli viljelyssä ohrakantoja, joilla oli niin lyhyt (n. 3,5 cm) ja tiheä tähkä, että tuleentuneena tähkä oli lähes munan muotoinen.

Kuusitahoisten maatiaisohrien korsi oli erityisen vahva, verraten paksu ja suhteellisen lyhyt. Se lakoontui vain poikkeusoloissa. Maatiaisohran kuusitahoisessa muodossa oli pienin jyvä. Pensastuminen oli yleensä heikkoa. Kuusitahoisten maatiaisohrien satoisuudessa oli suurta vaihtelua, mutta parhaat kannat yltivät samaa aikaisuusluokkaa olevien nelitahoisten maatiaisohrien tasolle. Kuusitahoiset maatiaisohrat olivat vaativampia maan kunnon ja muiden kasvuolojen suhteen kuin nelitahoiset keskimäärin.