Kiinalaisten vatsalääke tuli Suomeen 1600-luvulla. Raparperin arvellaan olevan kotoisin Pohjois-Kiinasta ja Mongoliasta, jossa sitä on viljelty lääkekasvina 5000 vuotta sitten. Raparperin viljely levisi Eurooppaan ilmeisesti Venäjän kautta. Raparperin aiempi lajinimi R. rhabarbarum tulee sanoista Rha (Volga-joki) ja barbarum (ulkomaalainen).

Raparperin juurta on käytetty vatsalääkkeenä. Nykyään tiedetään, että raparperin juurakossa ja lehdissä on paljon laksatiivisia antrakinoneja ja liukoista oksaalihappoa ja ne eivät sovellu ruoaksi. Suomessakin raparperia on viljelty lääkekasvina 1600-luvulta lähtien, sillä Eliaz Tillands mainitsee raparperin julkaisemassaan Turun seudulla viljeltävien kasvien listassa (1673) nimellä Muncksrabarber, lääkeraparperi.

Raparperin käyttö ruokakasvina yleistyi Euroopassa 1800-luvulla. Esimerkiksi Ruotsissa raparperia viljeltiin keittiökasvina 1800-luvun alkupuolelta. Raparperista valmistettiin jälkiruokia, hilloja, mehua, kiisseleitä ja leivonnaisia. Ruotsissa tarjoiltiin nuoria keitettyjä raparperin hienonnettuja varsia kermavaahdon kera. Iso-Britanniassa ja Saksassa sitä viljeltiin ja myös jalostettiin lajikkeiksi. Esimerkiksi Suomen kenties yleisin tarharaparperilajike 'Queen Victoria' on jalostettu aikoinaan Isossa Britanniassa. Länsi-Yorkshiressa niin kutsutulla Raparperitriangelin alueella viljely oli laajamittaisinta 1800-luvulla ja raparperia kuljetettiin junalla Lontooseen ja Pariisin. Raparperia viljellään Yorksiressa yhä ja vuonna 2010 Euroopan komissio rekisteröi suojatun alkuperänimityksen tuotteelle Yorkshire Forced Rhubarb.

Tarharaparperilajike 'Queen Victoria' geenivarakokoelmassa.