Omenapuun voi kasvattaa siemenestä. Siemenkylvö on ollut Suomessa tärkeä keino saada omenapuu pihaan. Siemenen itämisestä menee kymmenkunta vuotta ennen kuin saadaan ensimmäinen hedelmä. Kylväjälle on suuri ilo ja saavutus jo se, että puu kasvaa, puhumattakaan siitä, jos hedelmä osoittautuu käyttökelpoiseksi.

Omenia kehotettiin kasvattamaan siemenestä

Yrityksiä viljellä omenaa Suomessa on ollut 1500-luvulta lähtien, mutta voittamattomaksi esteeksi osoittautui aina omenapuiden talvehtiminen. Taimia oli saatavissa vain ulkomailta eivätkä ne kestäneet Suomen oloissa. Sen vuoksi omenia kehotettiin kasvattamaan siemenestä. Tätä neuvottiin jo 1700-luvulla. Turun Akatemian professori Pehr Kalmin ohjaamassa väitöskirjassa todettiin, että Tukholmasta tai Etelä-Ruotsista tai Saksasta tuodut puut kärsivät kylmästä. Näin niistä oli vain vähän hyötyä, koska ne kuolivat toisena tai kolmantena vuonna.

Edelleen 1800-luvulla ja vielä 1900-luvun alkupuolella, mikä oli Suomen omenanviljelyn kukoistuskautta, omenapuita ja myös perusrunkoja yleisesti neuvottiin lisäämään kylvämällä, koska näin todettiin saatavan kestävämpiä puita kuin mitä etelästä ulkomailta tuodut taimet.

Ankarat sotatalvet 1939–1940 verottivat vanhaa omenalajikkeistoa kotipihoissa ja taimistoissa. Koska taimia oli huonosti saatavissa, siemenkylvö yleistyi uudestaan. Taimien tarve oli suuri, sillä siirtolaisväestön asuttaminen merkitsi uusien talojen ja samalla myös pihojen ja puutarhojen rakentamista. Rintamamiestalojen pihoille haluttiin marjapensaiden, joriinien ja perunamaan lisäksi omenapuita. Kun nämä 1940- ja 1950-luvulla kasvatetut nurkkapuut tulivat satoikään, oli niiden jo vaikeampi päästä laajempaan kasvatukseen, sillä silloin alkoi jo olla taimia saataville taimistoissa runsaasti. Yhden siemenpuun pääsy kaupalliseen viljelyyn kestää kymmeniä vuosia.

Kartanoissa ja kotipihoilla siemenpuita

Kehotusta kylvää omenapuita siemenestä noudatettiin isoissa, usein kartanoiden, hedelmätarhoissa ja taimistoissa. Ostettujen taimien ja ulkomaisten lajikkeiden ohella niissä kylvettiin siemeniä tarkoituksena saada perusrunkoja, mutta myös kestävän taimiaineiston saamiseksi. Mikkelissä sijaitsevalla Rantakylän kartanon taimistolla oli 1900-luvun taitteessa ja sen jälkeen myynnissä ulkomaisten lajikkeiden lisäksi useita siemenestä kylvettyjä omenalajikkeita. Kasvatettaessa omenia siemenestä on tuloksena hedelmä, joka on useimmiten huonompi kuin lajike, jonka siemeniä kylvettiin. Siemenpuiden aineistossa jouduttiinkin tekemään valintaa ja vain parhaimmat säilytettiin, koska isoissa tarhoissa hedelmät ja taimet olivat tärkeä tulonlähde.

Kartanoiden ja taimistojen ohella myös tavalliset pihan omistajat ovat halunneet oman hedelmäpuun pihaansa. Heidän toiveenaan ei ole ollut saada hyvää materiaalia myyntiin, vaan ylipäätään saada satoa omasta puutarhasta. Kun ei ole ollut varaa hankkia valmiita taimia tai niitä on ollut vähän tarjolla, on kylvetty siemenestä. Omenan ja myös päärynän siemenen kylväneitä on monista ammattiryhmistä; pientilallisten ja torppareiden lisäksi esimerkiksi opettajat, poliisit, kirjailijat ja veturinkuljettajat. Vaikka yhtä lailla molemmat sukupuolet ovat kylväneet siemeniä, paikallislajikkeiden syntytiedot osoittavat, että miehet ovat olleet erityisen kiinnostuneita puun kasvattamisesta.

Siemeniä hankittiin kartanoiden hedelmätarhoista, kuten yläneläinen torppari Juho Korpela, joka kylvi pihaansa professori C.R. Sahlbergin rappioituneesta Huvitus-tilan omenistosta hakemiensa omenoiden siemeniä. Siemeniä kylvettiin myös torilta ostetuista omenista. Näin teki Hovin Aati, joka osti Pieksämäen markkinoilta omenan, söi sen ja laittoi siemenet rintataskuun. Siemenet hän kylvi kotipihaansa saunan taakse. Näistä kasvaneen kahdeksan omenapuun sadon myynnistä saaduilla tuloilla hän hankki lisää omenantaimia. Lopulta hänellä oli tuhannen puun omenatarha.

Alkuperäinen lähde: HEINONEN, MAARIT, KINNANEN, HILMA, VALO, RITVA, ANTONIUS, KRISTIINA, ALA-KAARRE, JAANA. 2014. Nurkkapuut kansan sydämessä. Teoksessa: Viljelykasvien geenivarat talteen ja käyttöön : Suomen kansallisen kasvigeenivaraohjelman 10-vuotisjuhlaseminaarin (29.8.2013) satoa / Elina Kiviharju (toim.). MTT Raportti 139: p. 40-43.