Viljellyllä omenalla, Malus domestica, ei ole luonnonvaraista kantamuotoa, vaan se on useamman lajin risteymä. Nykykäsityksen mukaan yksi viljellyn omenan pohjana olevista lajeista on Malus sieversii. Kaukoidän silkkitietä pitkin M. sieversii -omenat ovat vuosisatoja sitten kulkeutuneet itään ja länteen ja risteytyneet muiden luonnonvaraisten Malus-lajien kanssa. Näin itäiset ja läntiset omenalajikkeet muodostuivat perimältään hieman erilaisiksi.

Kazakstanin villiomenametsät Tien Shanin vuoristossa löysi saksalainen tutkija Johann Sievers, jonka mukaan laji on nimetty vuonna 1796. M. sieversii -lajia on tutkittu Venäjällä pitkään ja maailmankuulu kasvitieteilijä Nikoli Vavilov esitti sen olevan tärkeä osa viljellyn omenan perimää. Tutkimus on virinnyt uudestaan 1990-luvulta lähtien Kazakstanin itsenäistyttyä.

M. sieversiin hedelmä on pienehkö, keltainen tai vihreä väritykseltään. Muodossa ja koossa on siemenlevintäiselle kasville tyypillistä vaihtelevuutta. Samoin maku vaihtelee hapokkaan kirpeästä melko makeaankin. Paikalliset asukkaat ovatkin käyttäneet näitä omenia ravinnokseen sekä varttaneet niihin jalostettuja lajikkeita. Ne ovat kuitenkin sellaisenaan kaukana nykyisestä viljellystä omenasta.

Kaupunkien laajentuessa luonnonvaraiset omenametsät ovat kovaa vauhtia supistuneet. Tarhaomenan viljelyn yleistyminen lähellä omenametsiä johtaa M. Sieversiin risteytymiseen, jolloin lajin säilyminen aitona vaarantuu. Villiomenapuita uhkaa myös laiduntaminen omenametsissä, sillä lehmät ja lampaat syövät puiden juurivesoja ja uusia siementaimia.

Kazakstanissa M. Sieversii -lajin säilymistä turvaa neljä luonnonsuojelualuetta. Itä-Kazakstanin Zjungar Alataun vuoristoseudulla on jäljellä laajoja ja tiheitä vanhoja villiomenametsiä. Muilla suojelualueilla M. Sieversiitä kasvaa enemmän yksittäisinä puina, kuten Keski-Aasian vanhimmalla, vuonna 1926 perustetulla luonnonsuojelualueella Aksu-Zabaglyssä Etelä-Kazakstanissa, aivan Kirgisian tuntumassa.

Alkuperäiset lähteet: HEINONEN, MAARIT, KINNANEN, HILMA, VALO, RITVA. 2013. Viljellyn omenan alkukodissa kasvaa vielä omenapuumetsiä. Maaseudun Tiede 4(16.12.2013): 8.

HEINONEN, MAARIT. 2013. Omenametsiä ja vuoristopuroja. MTT Elo blogi.