Eriyttäminen on keskeinen ja ensisijainen tapa huomioida oppilaiden erilaisuus ja opetusryhmän tarpeet kaikessa opetuksessa. Sen avulla säädetään tavoitteita, sisältöjä, työmäärää ja työtapoja niin, että jokainen oppilas saa omaan tapaansa oppia sopivaa tukea ja riittävästi haastetta. Näin oppilas voi löytää itselleen toimivia oppimisen keinoja, ja samalla voidaan ehkäistä tuen tarpeen syntymistä ja kasvua. Hyvin toteutettu eriyttäminen tukee oppilaan motivaatiota, itsetuntoa ja työrauhaa. 

Eriyttämisessä hyödynnetään sekä alaspäin että ylöspäin eriyttämistä – myös nopeasti eteneville oppilaille järjestetään lisähaastetta ja syventävää työskentelyä. Käytännössä eriyttäminen voi tarkoittaa esimerkiksi erilaisia tehtäväkokonaisuuksia, etenemisnopeuden säätelyä, tehtävien pilkkomista selkeisiin vaiheisiin, yksilöllisiä ohjeita ja malleja, vaihtelevia työtapoja sekä kotitehtävien määrän ja sisällön muokkaamista. Kielellistä kuormitusta voidaan keventää selkokielisillä tai muokatuilla teksteillä, tukisanalistoilla ja kuvitetuilla ohjeilla. 

Toteutunut eriyttäminen on hyvä tehdä näkyväksi esimerkiksi oppimista tukevien opetusjärjestelyjen tarkistuslistaan tai muuhun vastaavaan koontiin, jotta käytännöt ovat suunnitelmallisia ja yhteisesti jaettuja.