Oli taas Falconin ylilento luvassa, mutta ajattelin että taitaa jäädä näkemättä kun pitäisi lähteä vähän avoimempaan paikkaan ja pakkasta oli 15 astetta enkä viitsinyt autoa lämmitellä ja olin yksin lasten kanssa ja ja... Olihan siinä ihan tarpeksi syitä jäädä kotiin. Katselin kuitenkin raketin lähdön netistä ja asetin ihan piruuttani kännykän ajastimeen 74 minuuttia. Vaimo saapuikin kotiin yllättävän aikaisin - lämpimällä autolla. Katsahdus ajastimeen: 38 minuuttia jäljellä. Voisinkin ehtiä! Äkkiä kamat kasaan ja havaintopaikalle. Ehdin muutama minuutti ennen ylilentoa kuvausvalmiuteen ja laitoin pari minuuttia ennen h-hetkeä kamaran napsimaan sekunnin intervallilla kohti pohjoista. Huomasin utuisen täplän ja korjasin kameran suuntaa kun meinasi jäädä vähän turhan sivuun. (Siitä pieni heilahdus animaatiossa ja hienoinen epäjatkuvuus viirukuvassa). Odottelin niin kauan kuin täplä oli näkyvissä - ei tullut punaista pölläystä tai muutakaan hienoa. Kentältä jouti samantien pois, senverran raikkaasti puhalteli pohjoisesta.

Kuvattu omatekoisella aurinkosuotimella Astro Solarin kalvosta tehtynä järkkärin teleobjektiiville. Auringon pilkkuluvun laskemisesta en ole täysin varma, mutta sain 104? Hieman piti googlailla verrokkeja mihin verrata omaa laskelmaa, kun en ole noita ennen laskenut.

Töistä lähtiessäni katsoin, että ompa nätti pilari. Tyydyin ottamaan muutaman kuvan auton ikkunasta, mutta lopulta, kun pilari sen kun vaan komistui, päätin kokeilla, ehtisinko Linnavuoren laelle. Liukkaat ja hengästyttävät raput luolijuostuani totesin, että kyllä kannatti. Maisema oli melkoisen näyttävä. Vielä kun pilvistä alkoi satelemaan harvakseltaan lunta, oli tunnelma erityisen vaikuttava. Kuvat hiukan sinnepäin, muokkailen paremmat paremmalla ajalla (ja näytöllä).

Pohjoistaivaalla nopea kirkas tähdenlento, korkealla. Ei enää hämärää, muttei ihan päivä taivas.

Kotimatkalla näin varsin värikkään auringonpilarin.