Katuvalojen aikaansaamat tolpat.

Pilarijahdista palaillessa kiinnitin huomioni muutamaan hailakkaan säteeseen, jotka näkyivät aiemmista, "maasta asti" näkyvistä pilareista poiketen lyhyiden pätkien kompaktina ryhmänä korkeammalla taivaalla. Pilariryhmä oli siinä määrin himmeä, etten viitsinyt pysähtyä niitä kuvailemaan. Jatkoin kuitenkin niiden kyttäilyä, aina kun ne aukeammalla paikalla oli näkösällä. Hetken päästä huomasin että säteiden ryhmä oli muuttunut epämääräisemmän muotoiseksi. Ja vihreäksi? Oho, ne olikin reposia! Auto parkkiin ja kuvaamaan. Tässä vaiheessa olikin jo yksittäisen läntin sijaan näkyvillä selvästi liikehtivä vyö. Silloin tällöin kv-pilareita luullaan revontuliksi mutta onnistuu se virheellinen tulkinta näköjään näinkin päin.

Parin täysin tuloksettoman jääsumujahdin jälkeen oli mukava huomata että vastaantulevien autojen kaukovaloissa näkyi korkeat pilarit. En jäänyt kuvailemaan liikkuvia pilareita vaan jatkoin kohti taajaman keinovaloja. Ensimmäiseksi pysähdyspaikaksi valikoitui hypermarketin parkkipaikka, jossa iso leditaulu tarjosi kuvan 1 väriä vaihtavan, leveän pilarin. Pilareita oli marketalueen ympäristössä siellä täällä ja kohtalaisen nättejäkin, mutta en oikein meinannut osata päättä, mihin pysähtyä kuvaamaan. (Tai ehkäpä näpit oli kohmettuneet jo ensimmäisellä pysähdyksellä eikä siksi tehnyt heti mieli uudestaan pakkaseen ennen kuin sai vähän veren kiertämään... :) Kakkos- ja kolmoskuvassa otokset vähän kauempaa pilareista. Samalla reissulla etsiydyin myös sähkölinjan alle lampun kanssa, vaikkei kovin sakeaa jääsumua ollutkaan. Laitoin lampun valaisemaan keskimmäistä johdinryhmää ja yritin eri etäisyyksiltä katsella, näkyisikö pilarinnysässä jotain sähkökentän aikaansaamia anomalioita. No ei oikein. Yhdessä kohtaa (kuva 4) näytti siltä, kuin pilarintapaisessa olisi ollut katkos ja pieni mutka. Tai että pilarin yläpuolella olisi ollut erillinen, himmeämpi läntti eikä ihan samalla linjalla? Otin kuvasarjat kolmelta eri etäisyydeltä, lamppu koko ajan samassa paikassa ja samassa asennossa. (kuva 4 kauimpana lampusta, kuva 6 lähimpänä, muutaman kuvan maksimipinoja). Ei noista nyt oikein uskalla sanoa, että onko sähköanomaliaa. Olisi tietysti pitänyt siirtää ja kääntää lamppua aina vastaavasti, tai sitten olla laajempi valokeila. Ja olisi pitänyt ottaa referenssipino ilman sähkölankoja. No, ehkä seuraavalla kerralla. Tuleehan näitä tilaisuuksia. (Edellinen kerta kun tuli lankoja valoteltua oli melko tarkkaan 7 v. sitten...). Kotiinpäin ajellessa näkyi vielä vähän reposia. Ai niin, pakkasta oli 18 astetta.

Voimakkain revontulinäytös ehti hiipua ja selän takaa alkoi pilviä työntymään hurjaa tahtia ja samalla alkoi keinovalopilareita kohoamaan joten kuvaaminen selän taakse. Samaan aikaan alkoi himmeät keinovalopilarit näyttäytymään siellä revontulten perspektiivissä ja vaikka pilvisyys lisääntyi niin vielä sai samaan kuvaan pilareita ja revontuleja. Sitten ehti pilvisyys hälvenemään selän takana ja Orionin tiimalasi paremmin näkyvissä ja Sirius ja taas siihen suuntaan kuvaamista jahka hyppäsi taas ojan yli ja vielä ehti hypätä ojan yli takaisin pääkuvaussuuntaan kuvaten vaikka jo pilarit himmenivät vauhdikkaasti mutta vielä sieltä pilvien seasta revontuleja näkyi. Vielä selkiintyi mutta eipä siinä revontuliharsoa kummempaa vaikka yksittäisiä himmeitä säteitäkin mahtui sekaan.

Revontulikäyrät väittivät että olisi kenties kuvattavaa ulkona. Hereillä ehtinyt olemaan runsaat 20 tuntia ja takana toinen kuvauspäivä Kiimingin Koitelinkoskella ja vieläkö jaksaa ulos? Säätilan tarkastelua ulko-oven edustalta ja jotain vihreää kaarta ja tähtiä ja tietysti lumitykit tuhnuttaa suoraan jotan tuhnua siihen kaaren sekaan mutta kun ei jaksa varmasti suolle talsia. Jaksoi ihan ulos reppu selässä talsimaan mutta ei nyt onnistu männyn takaa ja kuinka sitten länsisuunta ja pian oltiin lähistöllä toisella pellolla ja revontulikaari jo muuttui vyöksi mutkitteluineen ja ei oikein perspektiivi miellyttänyt joten vielä kävely puolittain juosten eri paikkaan ja alkoi jo edusta miellyttämään. Pian näkymät kuva-alan osalta edessä lässähtivät mutta selkeä erottuva raita idästä länteen kapeana ja näki että kohta pläjähtää. Hirveä paikka tosin kuvata vaikka vain yksi ainoa siedettävä kuvaperspektiivi ja autoliikennettä riitti ja voimakkaita valoja riitti ja huomasi kyllä että vähän kauempana rauhallisemmassa ympäristössä pari päivää kuvannut. Sitten pläjähtikin melkoinen näytös revontulten osalta mutta kestoltaan vain muutaman minuutin kirkkaimman osalta ja eihän siinä ehtinyt edes kameraa kääntelemään tai olisi ehtinyt jos nyt pikkuisen parempi kamerapää, helpommin sanottu kuin saatu aikaiseksi. Ehti siitä sentään jotain saamaan aikaan kuvineen vaikka äkkiäpä se kirkas näytös katosi ns. ylhäältä kohti pohjoista horisonttia. Sitten ehti olosuhteet muuttumaan. Monenlaista koettiin lyhyessä ajassa kera uuden selkiintymisen ja sitten alkoi taas pilvistymään kunnolla ja tultiin sisälle ja vielä ennen tilttaamista vaakatasoon sai ikkunasta tuijottaa että vielä sieltä vihreää tarttuisi mutta tavoitteet saavutettu...