Suomalaiset talonpojat, eli maamme enemmistö, asui savupiiputtomissa savupirteissö vielä 1800-llakin. Savupiiput yleistyivät ns. rahvaan asumuksissa sitä mukaa, kun tiiliteollisuus lisääntyi 1800 -luvun lopulla. Savupirttien ikkunat olivat esim. keskiajalla vain lasittomia luukkuja, joten pirtit olivat pimeitä. Ikkunalasit yleistyivät 1700-luvun puolella.

Sääty näkyi siis selvästi myös asumisessa. Keskiajalla vain linnat ja aateliston & papiston kartanot olivat ns. savujohdollisia. Savupiiput muurattiin luonnon kivista. Keskiajalla ikkunalaseja alkoi ilmestyä aateliston asuntoihin. Renessanssin aikana kaupungeissa asuvat porvarit siirtyivät niin ikään savujohdollisiin asuntoihin ja ero kaupunkien ja maaseudun välillä oli selvä. Maaseudulla pappilat olivat kaikin tavoin edistyksellisiä mitä asumiseen ja viljelyyn tuli.