Hansa oli pohjoissaksalaisten ja saksalaismielisten kaupunkien Itä- ja Pohjanmeren alueen kauppaa myöhäiskeskiajalla hallinnut liitto. Se järjestyi muodollisesti vasta vuonna 1367, kun Tanskan kuningas yritti rajoittaa sen jo pitkään jatkunutta toimintaa. Hansaliittoon kuului lähes 200 kaupunkia, ja sen keskus oli Lyypekki, joka nousi Itämeren kaupankäynnin mahtitekijäksi Gotlannin Visbyn jälkeen (Hansa olikin alun perin saksalaisten gotlanninkauppiaiden liitto). Muita keskeisiä hansakaupunkeja olivat esimerkiksi Hampuri, Danzig, Königsberg, Riika ja Tallinna, ja hansakauppiailla oli jo varhain konttorinsa ja erioikeutensa myös Lontoossa, Bruggessa ja Novgorodissa. Hansan merkitys väheni 1400-luvun lopulta alkaen, kun englantilaiset ja hollantilaiset kauppalaivastot tunkeutuivat Itämeren markkinoille. Seuraavalla vuosisadalla alueella voimistuneet valtiot rajoittivat Hansan toimintaa. Lopullisesti Hansa hajosi kuitenkin vasta vuonna 1669, jolloin pidettiin viimeiset hansapäivät. Suomalaiskaupungeista Hansa vaikutti etenkin Viipurissa ja Turussa, mutta ne eivät kuitenkaan olleet varsinaisia hansakaupunkeja.