Hankkeet
Syväsivistys ja planetaarinen pedagogiikka oppimisympäristössä - hankkeen loppuraportti
YHTEENVETO Syvasivistys ja planetaarinen pedagogiikka oppimisympäristössä_loppuraportti_FINAL.pdf
Vapaa Sivistystyö ry toteutti keväällä 2021 Syväsivistys ja planetaarinen pedagogiikka -koulutushankkeen, jonka tarkoituksena oli tehdä uudenlainen yhteistoiminnallinen tutkimusmatka sivistyksen ytimeen 2020-luvun planetaaristen haasteiden edessä. Hanke oli suunnattu kaikille vapaan sivistystyön toimijoille ja se toteutettiin Opetushallituksen täydennyskoulutusrahoituksella. Hankkeen yhteistyötahoja olivat Suomen Kansanopistoyhdistys ry, Bildningsalliansen rf., Kansalaisopistojen liitto ry, Opintokeskukset ry, Suomen kesäyliopistot ry sekä Opetus-, kasvatus- ja koulutusalojen säätiö – OKKA-säätiö sr. Suunnitteluryhmän erityisasiantuntijoina toimivat KTT Maria Joutsenvirta, FT Terhi Takanen ja koulutussuunnittelija Jukka Tikkanen. Koulutuksessa oli mukana 23 osallistujaa. Lisäksi hankkeen suunnitteluryhmän jäsenet osallistuivat kanssaoppijoina yhdessäluomisen prosessiin.
Koulutuksen tavoitteena oli rakentaa ymmärrystä syväsivistyksen ja planetaarisen pedagogiikan olemuksesta ja tunnistaa uudenlaisia tulevaisuustaitoja. Koulutuksessa kokeiltiin lähestymistapaa, jossa luotettiin yhteisluovaan prosessiin ja pienryhmien itseorganisoitumiseen. Perinteisestä täydennyskoulutuksen mallista poiketen koulutuksella ei ollut selkeitä ennalta määriteltyjä oppimistavoitteita. Myöskään yhteisluovan prosessin tuotoksille ei asetettu tulostavoitteita. Tällä tavoin mahdollistettiin uuden ymmärryksen nouseminen koulutuksen osallistujista ja heidän välisestään vuorovaikutuksesta.
Koulutuksen alussa hahmoteltiin yhdessä syväsivistyksen olemusta. Käsitteeseen liitettiin muun muassa planetaarinen ajattelu, systeeminen ymmärrys maailmasta, ihmisyys ja arvojen rakentaminen uudelleen. Syväsivistys ymmärrettiin tiedollista sivistystä avarampana asiana ja sen tunnistettiin kytkeytyvän mielen lisäksi tunteisiin ja kehollisuuteen. Syväsivistykseen liitettiin myös ihmisenä kasvun ajatus sekä se, että sivistystä luodaan koko ajan yhdessä. Hankkeessa ei enää puhuttukaan koulutuksesta vaan yhteisestä tutkimusmatkasta, johon myös hankkeen suunnittelijat ja kouluttajat osallistuvat vertaisoppijoina.
Prosessin käynnistäjänä toimi työpaja, jonka kulku rakennettiin Terhi Takasen kehittämän Yhdessäluomisen ote (CoCreative Process Inquiry) -menetelmän pohjalta. Menetelmän vaiheita ovat tiedostaminen, vapautuminen, kirkastaminen ja harjoittaminen. Työpajan yhteisluovassa prosessissa pyrittiin syvän osallisuuden ja kuulumisen kokemukseen oppijan, ryhmän ja ympäröivän todellisuuden välillä. Avaimena tähän toimi ennakkoluuloton moniulotteisten tietämisen tapojen hyödyntäminen. Osallistujat eivät kohdanneet ja jakaneet tietoa ainoastaan rationaalisella tasolla, vaan kokemuksen välittäjiksi valjastettiin myös tunteiden jakaminen ja kehollisuus. Tämä vaati osallistujilta rohkeutta omien suojamuuriensa purkamiseen ja heittäytymiseen yhteisluovan prosessin virtaukseen.
Yhdessäluomisen työpajan lopputuloksena syntyivät ryhmissä rakennetut voimakompassit, jotka kuvasivat osallistujien tunnistamia toiminnan laatuja eli ihmisen sisäisiä, tietoisia tiloja, josta käsin hän toimii eri tilanteissa (esimerkiksi uskalla avata tulevaisuus, lempeä räjäytys tai opi elämään elämän syvän pohjavirran varassa, jotka virittävät ihmisen mielen ja kehon sen mukaiseen tilaan). Työpajan jälkeen työskentelyä jatkettiin päivän aikana muodostetuissa ryhmissä noin kahden kuukauden ajan. Hankkeen suunnitteluryhmän jäsenet toimivat ryhmien kartanlukijoina, joiden tehtävänä oli luotsata lempeästi ryhmän työskentelyä kuitenkaan ohjaamatta sitä liikaa.
Ryhmien työskentelyn lähtökohtana toimivat yhdessäluomisen työpajassa rakennetut voimakompassit. Ryhmän prosessissa kuvastui yhteisen tutkimusmatkan idea, joka sisälsi epävarmuuden tilaan ja välillä oman mukavuusalueen ulkopuolelle sukeltamista. Lempeästä kaaoksen tilasta nousivat esiin ryhmien tärkeiksi kokemat teemat, joita lähdettiin työstämään yhdessä eteenpäin.
Ryhmien itseorganisoituva työskentelytapa johti siihen, että jokaisen ryhmän matkasta muotoutui täysin omanlaisensa sekä reitin että lopputuloksen suhteen. Ryhmä 1, Sammalsäie, keskittyi tarkastelemaan ja kuvaamaan ihmisen luontoyhteyttä. Ryhmä 2, Sivistysliiga, rakensi virtuaalisiin geokätköihin pohjautuvan sivistyspelin, jonka tavoitteena on herätellä ihmisiä pohtimaan sivistyksen olemusta. Ryhmä 3, Pulppuava lähde, keskittyi yhdessäluomisen prosessin syventämiseen ja jakoi ajatuksia ja kokemuksia ryhmän voimakompassin soveltamisesta omaan työhön ja muuhun elämään. Ryhmän 4 Maapallolaisten jäsenet toteuttivat mielikuvitusmatkan ryhmän kompassin voimista muodostuneeseen saaristoon ja lähettivät itselleen elämänohjeita sisältävän postikortin jokaiselta saarelta. Ryhmät esittelivät yhteisessä virtuaalitapaamisessa tuotoksensa toisilleen.
Hankkeen kokemusten pohjalta laadittiin kuvaus yhteisluomisen prosessista. Keskeisiksi havainnoiksi nousi seuraavia oivalluksia:
• Oman sisäisen äänen kuuleminen ajatusten, tunteiden ja kehon viestien tasolla on avain oleellisen ja merkityksellisen tunnistamiseen.
• Osallistujien avautuminen ja uskallus tunteiden ja kokemusten jakamiseen on ratkaisevan tärkeää yhteisluomisen onnistumisen kannalta.
• Uuden syntyminen edellyttää päästämistä irti ennakkoon laadituista tavoitteista ja suunnitelmista.
• Yhteisluovassa työskentelyssä uusi ei synny ihmisessä itsessään, vaan ihmisen välisessä tilassa.
• Yhteisluovassa prosessissa tieto ei siirry ihmisten välillä vain sanoitettuna asioina, vaan pikemminkin tunteiden ja kehollisen vuorovaikutuksen synnyttämän resonanssin kautta.
• Pienryhmien tuotosten ja kokemusten jakamisen kautta ryhmien välillä syntyi liittymistä muihin ja resonanssi vahvistui.
• Voimakompassien uudet toiminnan laadut voivat levitä ”elämän verkkoon”, kun niitä harjoitetaan tietoisesti omassa elämässä perheenjäsenenä, työyhteisön jäsenenä, kansalaisena ja planeetan asukkaana.
Hankkeen osallistujat arvioivat omaa koherenssin tunnettaan ja Syväsivistys-prosessin vaikutusta siihen kyselymittarilla, joka kehitettiin Suomen Kansanopistoyhdistyksen OPPI-hankkeessa (2017 - 2019). Lisäksi osallistujien pyydettiin arvioimaan, miten he pystyvät hyödyntämään koulutuksen teemoja omassa työssään sekä jatkuvan oppimisen edistämisessä omissa verkostoissaan. Osallistujat kokivat yhteisluovan prosessin vaikuttaneen merkittävästi heidän omaan koherenssin tunteeseensa. Todellisuuskäsityksen uudistuminen, voimaantuminen oman elämän hallintaan sekä merkityksellisyyden kokemuksen ja yhteyden vahvistuminen arvioitiin kohtaiseksi, suureksi tai jopa elämää muuttavaksi. Vastaajat kokivat myös oppineensa merkittävästi uusia yhteisöllisen työskentelyn taitoja, joita he uskovat voivansa ottaa käyttöön omassa elämässään ja työssään.
Vapaa Sivistystyö ry toteutti keväällä 2021 Syväsivistys ja planetaarinen pedagogiikka -koulutushankkeen, jonka tarkoituksena oli tehdä uudenlainen yhteistoiminnallinen tutkimusmatka sivistyksen ytimeen 2020-luvun planetaaristen haasteiden edessä. Hanke oli suunnattu kaikille vapaan sivistystyön toimijoille ja se toteutettiin Opetushallituksen täydennyskoulutusrahoituksella. Hankkeen yhteistyötahoja olivat Suomen Kansanopistoyhdistys ry, Bildningsalliansen rf., Kansalaisopistojen liitto ry, Opintokeskukset ry, Suomen kesäyliopistot ry sekä Opetus-, kasvatus- ja koulutusalojen säätiö – OKKA-säätiö sr. Suunnitteluryhmän erityisasiantuntijoina toimivat KTT Maria Joutsenvirta, FT Terhi Takanen ja koulutussuunnittelija Jukka Tikkanen. Koulutuksessa oli mukana 23 osallistujaa. Lisäksi hankkeen suunnitteluryhmän jäsenet osallistuivat kanssaoppijoina yhdessäluomisen prosessiin.
Koulutuksen tavoitteena oli rakentaa ymmärrystä syväsivistyksen ja planetaarisen pedagogiikan olemuksesta ja tunnistaa uudenlaisia tulevaisuustaitoja. Koulutuksessa kokeiltiin lähestymistapaa, jossa luotettiin yhteisluovaan prosessiin ja pienryhmien itseorganisoitumiseen. Perinteisestä täydennyskoulutuksen mallista poiketen koulutuksella ei ollut selkeitä ennalta määriteltyjä oppimistavoitteita. Myöskään yhteisluovan prosessin tuotoksille ei asetettu tulostavoitteita. Tällä tavoin mahdollistettiin uuden ymmärryksen nouseminen koulutuksen osallistujista ja heidän välisestään vuorovaikutuksesta.
Koulutuksen alussa hahmoteltiin yhdessä syväsivistyksen olemusta. Käsitteeseen liitettiin muun muassa planetaarinen ajattelu, systeeminen ymmärrys maailmasta, ihmisyys ja arvojen rakentaminen uudelleen. Syväsivistys ymmärrettiin tiedollista sivistystä avarampana asiana ja sen tunnistettiin kytkeytyvän mielen lisäksi tunteisiin ja kehollisuuteen. Syväsivistykseen liitettiin myös ihmisenä kasvun ajatus sekä se, että sivistystä luodaan koko ajan yhdessä. Hankkeessa ei enää puhuttukaan koulutuksesta vaan yhteisestä tutkimusmatkasta, johon myös hankkeen suunnittelijat ja kouluttajat osallistuvat vertaisoppijoina.
Prosessin käynnistäjänä toimi työpaja, jonka kulku rakennettiin Terhi Takasen kehittämän Yhdessäluomisen ote (CoCreative Process Inquiry) -menetelmän pohjalta. Menetelmän vaiheita ovat tiedostaminen, vapautuminen, kirkastaminen ja harjoittaminen. Työpajan yhteisluovassa prosessissa pyrittiin syvän osallisuuden ja kuulumisen kokemukseen oppijan, ryhmän ja ympäröivän todellisuuden välillä. Avaimena tähän toimi ennakkoluuloton moniulotteisten tietämisen tapojen hyödyntäminen. Osallistujat eivät kohdanneet ja jakaneet tietoa ainoastaan rationaalisella tasolla, vaan kokemuksen välittäjiksi valjastettiin myös tunteiden jakaminen ja kehollisuus. Tämä vaati osallistujilta rohkeutta omien suojamuuriensa purkamiseen ja heittäytymiseen yhteisluovan prosessin virtaukseen.
Yhdessäluomisen työpajan lopputuloksena syntyivät ryhmissä rakennetut voimakompassit, jotka kuvasivat osallistujien tunnistamia toiminnan laatuja eli ihmisen sisäisiä, tietoisia tiloja, josta käsin hän toimii eri tilanteissa (esimerkiksi uskalla avata tulevaisuus, lempeä räjäytys tai opi elämään elämän syvän pohjavirran varassa, jotka virittävät ihmisen mielen ja kehon sen mukaiseen tilaan). Työpajan jälkeen työskentelyä jatkettiin päivän aikana muodostetuissa ryhmissä noin kahden kuukauden ajan. Hankkeen suunnitteluryhmän jäsenet toimivat ryhmien kartanlukijoina, joiden tehtävänä oli luotsata lempeästi ryhmän työskentelyä kuitenkaan ohjaamatta sitä liikaa.
Ryhmien työskentelyn lähtökohtana toimivat yhdessäluomisen työpajassa rakennetut voimakompassit. Ryhmän prosessissa kuvastui yhteisen tutkimusmatkan idea, joka sisälsi epävarmuuden tilaan ja välillä oman mukavuusalueen ulkopuolelle sukeltamista. Lempeästä kaaoksen tilasta nousivat esiin ryhmien tärkeiksi kokemat teemat, joita lähdettiin työstämään yhdessä eteenpäin.
Ryhmien itseorganisoituva työskentelytapa johti siihen, että jokaisen ryhmän matkasta muotoutui täysin omanlaisensa sekä reitin että lopputuloksen suhteen. Ryhmä 1, Sammalsäie, keskittyi tarkastelemaan ja kuvaamaan ihmisen luontoyhteyttä. Ryhmä 2, Sivistysliiga, rakensi virtuaalisiin geokätköihin pohjautuvan sivistyspelin, jonka tavoitteena on herätellä ihmisiä pohtimaan sivistyksen olemusta. Ryhmä 3, Pulppuava lähde, keskittyi yhdessäluomisen prosessin syventämiseen ja jakoi ajatuksia ja kokemuksia ryhmän voimakompassin soveltamisesta omaan työhön ja muuhun elämään. Ryhmän 4 Maapallolaisten jäsenet toteuttivat mielikuvitusmatkan ryhmän kompassin voimista muodostuneeseen saaristoon ja lähettivät itselleen elämänohjeita sisältävän postikortin jokaiselta saarelta. Ryhmät esittelivät yhteisessä virtuaalitapaamisessa tuotoksensa toisilleen.
Hankkeen kokemusten pohjalta laadittiin kuvaus yhteisluomisen prosessista. Keskeisiksi havainnoiksi nousi seuraavia oivalluksia:
• Oman sisäisen äänen kuuleminen ajatusten, tunteiden ja kehon viestien tasolla on avain oleellisen ja merkityksellisen tunnistamiseen.
• Osallistujien avautuminen ja uskallus tunteiden ja kokemusten jakamiseen on ratkaisevan tärkeää yhteisluomisen onnistumisen kannalta.
• Uuden syntyminen edellyttää päästämistä irti ennakkoon laadituista tavoitteista ja suunnitelmista.
• Yhteisluovassa työskentelyssä uusi ei synny ihmisessä itsessään, vaan ihmisen välisessä tilassa.
• Yhteisluovassa prosessissa tieto ei siirry ihmisten välillä vain sanoitettuna asioina, vaan pikemminkin tunteiden ja kehollisen vuorovaikutuksen synnyttämän resonanssin kautta.
• Pienryhmien tuotosten ja kokemusten jakamisen kautta ryhmien välillä syntyi liittymistä muihin ja resonanssi vahvistui.
• Voimakompassien uudet toiminnan laadut voivat levitä ”elämän verkkoon”, kun niitä harjoitetaan tietoisesti omassa elämässä perheenjäsenenä, työyhteisön jäsenenä, kansalaisena ja planeetan asukkaana.
Hankkeen osallistujat arvioivat omaa koherenssin tunnettaan ja Syväsivistys-prosessin vaikutusta siihen kyselymittarilla, joka kehitettiin Suomen Kansanopistoyhdistyksen OPPI-hankkeessa (2017 - 2019). Lisäksi osallistujien pyydettiin arvioimaan, miten he pystyvät hyödyntämään koulutuksen teemoja omassa työssään sekä jatkuvan oppimisen edistämisessä omissa verkostoissaan. Osallistujat kokivat yhteisluovan prosessin vaikuttaneen merkittävästi heidän omaan koherenssin tunteeseensa. Todellisuuskäsityksen uudistuminen, voimaantuminen oman elämän hallintaan sekä merkityksellisyyden kokemuksen ja yhteyden vahvistuminen arvioitiin kohtaiseksi, suureksi tai jopa elämää muuttavaksi. Vastaajat kokivat myös oppineensa merkittävästi uusia yhteisöllisen työskentelyn taitoja, joita he uskovat voivansa ottaa käyttöön omassa elämässään ja työssään.