Kun päätimme osallistua ympäristöpääkaupunki hankkeeseen, emme vielä tuolloin tienneet mitä ja miten tekisimme; mahdollisuudet olisivat moninaiset. Tulokulma aiheeseen löytyi hieman yllättävältä taholta. Olin kahvilassa, ja viereisessä pöydässä istui äiti alle 10 -vuotiaan tyttärensä kanssa. Jäteauto ajoi kahvilan ohi, ja tytär halusi tietää, mihin auto vie jätteet. Äiti kertoi kaatopaikan olevan jätteen loppusijoitus paikka. Jolloin tytär sanoi, että hän haluaa päästä katsomaan minkälainen on kaatopaikka. Ehkä asia jäi heidän osaltaan ratkaisematta, mutta me Taikassa tartuimme ideaan. Seurasimme jätteen matkaa ( 0 – 5 luokat ) oman luokan kierrätysastioista koulun/rakennuksen takapihan isoihin jäteastioihin, ja lopuksi Kujalan jäteasemalle, jonne opintokäyntimme suuntautui. Jäteasemalla meitä opastivat kaksi jäteneuvojaa perehdyttäen meidät lajittelun ja kiertotalouden saloihin. Kuulimme ensin aiheesta luennon, ja sitten pääsimme kiertoajelulle jäteaseman niihin osiin, mihin aseman asiakkailla ei ole pääsyä. Tiedättekö, että kaatopaikka -nimitystä ei enää ole vaan nykyisin puhumme jäteasemasta. Vain n. 1:tä prosenttia jätteestä ei pystytä kierrättämään.