Tiedeprojekti voidaan järjestää myös kenttäolosuhteissa. Aktivoivassa ja toiminnallisessa fysiikan opetuksesta voi esimerkiksi vanha auton romu toimia projektin keskiössä muuntuvana laboratoriona, jossa opitaan fysiikkaa, historiaa, ekologiaa, kemiaa ja kulttuuria. Peltosen (2012) kuvaamassa esimerkissä moottoria kaasuteltiin, kuunneltiin ja katseltiin. Todettiin jarrujen toimivan. Auto sisälsi erilaisia sähkömoottoreita ja muita laitteita, esimerkiksi vaihtovirtageneraattorin. Siinä oli hydraulinen jarrujärjestelmä ja nestetoiminen jäähdytyslaitteisto. Bensiini höyrystyy kaasuttimessa, öljy vähentää kitkaa moottorissa ja voimansiirrossa. Vaihdelaatikon välitykset jakavat voiman ja matkan suhdetta halutulla tavalla. Ilmiöt liittyivät niin mekaniikkaan kuin sähkö- ja lämpöoppiin. Edellisenä vuonna oppilaiden kanssa taljalla, keinulaudalla, kangella ja polkupyörän vaihteistolla tehdyt ja sittemmin yhtälöinä käsitellyt vipusovellukset saivat nyt lisää ulottuvuuksia.

Projektin lopussa konkretisoituivat kierrätysprosessin käytännöt. Kolmen viikon aikana oppilaat välillä ruuvasivat ja nuijivat rasvaisissa haalareissa, välillä pesivät kädet ja opiskelivat neljän seinän sisällä. Näin tuli käsiteltyä koko polttomoottoriteknologia ja autoistumisen yhteiskunnallisia vaikutuksia sekä historian että ekologian näkökulmista. Samassa yhteydessä tuli pohdittua mielikuvamarkkinointia, autoilun iloja ja haittoja sekä sitä, missä ja miten polttomoottoriteknologia ja polttoainebisnes vaikuttavat niin globaalisti kuin paikallisesti.