Aitoja antiikin melodioita on säilynyt vain muutama kymmenen. Ne ovat peräisin aikaväliltä n. 300 eKr. – 300 jKr. Modernilla notaatiolla kirjoitettu nuottiesimerkki on vuodelta 138 e.Kr. aarrekammion seinään hakattuna säilynyt delfoilainen hymni.

"Melodian kulloisenkin asteikon pohjasävelen yläoktaavia kierrellään molempiin suuntiin, ja se on yleensä keskipisteenä, melodisen liikkeen alkuna ja loppuna. Tästä saavat melodiat staattisuuden vaikutelman: ne kiertelevät pikemminkin kiinteän pisteen ympärillä kuin tähtäävät päämaaliin. Kreikkalaiselta musiikilta puuttui toonika-dominanttisuhde." (Pöhlmann)

Kreikkalainen tragedia on musiikinhistoriallisesti merkittävä. Se merkitsi kreikkalaisille samaa kuin jumalanpalvelus. Musiikin, runon ja näytelmän eri muodot yhdistyivät kokonaisvaikutukseksi samaan tapaan kuin Wagnerilla yli 2000 vuotta myöhemmin.