Georges Bizet (1838–75) oli lahjakas pianisti, joka hyväksyttiin Pariisin konservatorion oppilaaksi jo 10-vuotiaana. Hän sävelsi oopperansa Carmen viimeisenä elinvuotenaan. Ensi-ilta oli fiasko ja skandaali. Carmen voitti kuitenkin nopeasti vastarinnan ja sen voittokulku jatkuu yhä. Se on innoittanut tekijöitä baletteihin, elokuviin ja moniin lyhennettyihin versioihin. Bizet'n alkuperäispartituurissa Carmen on opéra-comique eli sisältää puhuttuja vuorosanoja. Ernest Guiraud liitti siihen myöhemmin laulettavat resitatiivit.

Ooppera on paljon kiltimpi kuin sen pohjana oleva Prosper Mériméen novelli, jossa mustalaisneito Carmen kuvataan kaunistelematta varkaaksi, prostituoiduksi ja murhaajan rikoskumppaniksi. Verismi, "luonnonmukainen totuudellisuus" oli nyt joka tapauksessa astunut näyttämölle.

Carmenilla ei ollut aluksi edellytyksiä tulla maailman rakastetuimmaksi ja esitetyimmäksi oopperaksi. Sen musiikki oli esittäjille aivan liian vaikea. Yleisö tunsi, että sitä oli loukattu ryöväritarinalla mustalaisineen ja murhaajineen, kun se odotti tavanomaista satukertomusta. Pääosassa oli lisäksi nainen, joka oli vapaa ja itsenäinen. Oopperassa ei ollut balettia, johon pariisilaisyleisö oli totutettu. Rakkaustarina päättyi siten, että entinen rakastaja puukotti naisen hengiltä samalla kun taustalta kaikuivat suosionosoitukset uudelle miesystävälle. Kaikkia hyviä tapoja siis loukattiin.

Vaikka Bizet ei koskaan ollut käynyt Espanjassa, hän loi oopperan, joka oli täynnä espanjalaista ilmapiiriä ja tulisuutta, sekoitus rakkautta, dramatiikkaa ja tragediaa. Musiikki oli eloisaa, melodista, rytmikästä ja värikästä, ja se kiehtoo vielä tänäkin päivänä kuten sata vuotta sitten. Kukkaisaaria, Seguidilla, Habanera, Toreadorin aaria ja salakuljettajien kvintetto eivät ole pelkästään oopperanystävien suosikkimusiikkia.

Ooppera tapahtuu 1820-luvulla Espanjassa, Sevillassa ja sen lähiympäristössä.

1. näytös, Sevillan tori. Don José on värväytynyt rykmenttiin tapettuaan miehen kotonaan Navarrassa. Sotilaat ovat vartiossa rykmentin portilla. Micaela, Josén kotikylän tyttö, saapuu. Tupakkatehtaalla alkaa tauko, ja tytöt ryntäävät ulos. Carmen saapuu, ja kuullaan Habanera. José ei ole huomaavinaan Carmenia. Hän odottaa Micaelaa, jolla on kirje Josén äidiltä. Tupakkatehtaalla alkaa tappelu, ja José joutuu pidättämään Carmenin, joka kiusoittelee miestä. Carmen pyytää tätä vapauttamaan hänet ja onnistuukin karkaamaan.

Habanerassa kuullaan tangon rytmi: tuo suosittu tanssi sai alkunsa Kuuban Havannasta nimensä saaneesta ja Argentiinaan levinneestä musiikkiliikunnan muodosta.

2. näytös alkaa tanssilla Lillas Pastian majatalossa, jossa Carmen ystävineen viettää aikaansa. Härkätaistelija Escamillo saapuu seuralaisineen kapakkaan ja laulaa laulunsa toreadorista. Hän huomaa myös Carmenin. José saapuu tapaamaan Carmenia, mutta joutuu lähtemään, kun iltasoitto kutsuu sotilaita kasarmille. Carmen pilkkaa häntä, ja kun Joséta tullaan noutamaan, tämä alkaa tapella. Seurauksena on, että José joutuu lähtemään armeijasta ja liittyy salakuljettajiin.

3. näytös tapahtuu vuoristossa. Carmenilla ja Josélla ei mene hyvin: José ajattelee äitiään ja kunniaansa, Carmen halveksii häntä ja käskee lähtemään. Frasquita ja Mercedes ennustavat korteista, joista Carmenille nousee aina kuolemaa ennustava kortti. Piilopaikkaan saapuvat samanaikaisesti Micaela ja Escamillo. José ja Escamillo joutuvat puukkotappeluun, josta Carmen pelastaa Escamillon. Tämä kutsuu kaikki Sevillaan härkätaisteluun. Kun Micaela kertoo Josélle, että tämän äiti tekee kuolemaa, José poistuu paikalta, mutta lupaa palata.

4. näytös alkaa härkätaistelumusiikilla. Yleisöä virtaa aukiolle areenan edustalle. Escamillo sanoo taistelevansa tänään Carmenille, joka varoituksista huolimatta jää yksin ja tapaa Josén. Hän rukoilee Carmenilta vastarakkautta, mutta kun tämä heittää sormuksensa maahan, José puukottaa Carmenin hengiltä toreadorilaulun kaikuessa areenalta.

Carmen on ooppera oikeista, elävistä ihmisistä, jopa alimmista yhteiskuntakerroksista. Haikailematon realismi synnytti verismin (it. vero = todellinen), 1800-luvun uuden oopperatyylin. Se pyrkii kuvaamaan arkielämän tapahtumia ja siten luomaan teatterin kannalta uskottavan todellisuuden. Intohimodraamat ovat usein verismin "todellisia tapahtumia", joita kuvattiin hyvin voimakkaasti, järkyttävällä tavalla.

KUUNTELU. Bizet: Habanera oopperasta Carmen
​