Olipa kerran, missä lie ollutkaan, köyhä mies. Eräänä aamuna hän lähti kahden lehmänsä kanssa pellolle kyntämään. Tultuaan aivan metsän rajaan hän yht´äkkiä kuuli, että joku mylvi ja mutisi jotain. Hän käveli metsään katsomaan, mitä se mahtoi olla. Siellä hän näki, kuinka suuri karhu taisteli pienen jäniksen kanssa. - No enpä ole vielä elämässäni tuollaistakaan nähnyt, sanoi köyhä mies ja nauraa hohotti niin makeasti, että hän melkein halkesi. - Jopas nyt jotakin, sinä kulkuri, miten sinä uskallat nauraa minulle, huusi silloin karhu hänelle. Tämän sinä saat kalliisti maksaa. Minä syön sinut lehminesi. Nyt köyhä mies ei enää nauraa hohottanut, vaan pyyteli karhulta, ettei tämä söisi häntä tai jos näin kuitenkin pitäisi tapahtua, ettei tämä söisi häntä ainakaan ennen iltaa. Tämän hän sanoi siksi, että ehtisi kyntää peltonsa. Muutoin hänen köyhän talonsa väki jäisi ilman leipää. - No hyvä, ennen iltaa minä en koske sinuun, mutta silloin syön sinut! Näin sanoen karhu lähti omille teilleen, ja köyhä mies jäi kyntämään surullisena ja mietiskellen, mitä hän voisi tehdä lepyttääkseen karhun. Puolelta päivin sattui paikalle kettu. Tämä huomasi, että köyhä mies oli murheissaan ja kysyi häneltä, mikä oli hätänä. Ehkä kettu voisi auttaa. Köyhä mies kertoi, mitä karhun kanssa oli tapahtunut. - Jos hätä ei ole tämän kummallisempi, niin minä voin auttaa hyvin helposti, sanoi kettu. - Ei sinulla todellakaan ole mitään hätää, mutta paljonko maksat, jos minä auton sinua? Köyhä mies ei tiennyt, mitä hänen pitäisi luvata, koska hänellä ei ollut juuri mitään ja kettu halusi suurta palkkiota. Vihdoin he kuitenkin sopivat, että maksu olisi yhdeksän kanaa ja yksi kukko. Köyhä mies lupasi maksaa sen epäröiden, sillä hän ei tiennyt, mistä voisi ne hankkia, mutta lupasi kuitenkin. - No niin, köyhä mies, kuuntele nyt minua. Kun karhu illansuussa tulee tänne, minä piiloudun pensaikkoon ja puhallan torvea samalla lailla kuin metsästäjillä on tapana tehdä. Silloin karhu kysyy, mikä se oli. Sinä vastaat: metsästäjät ovat tulossa. Tästä karhu pelästyy ja pyytää sinua piilottamaan hänet. Sinä piilotat karhun tähän likaiseen säkkiin ja sanot sille, ettei se saa liikahtaakaan. Sitten minä tulen pensaikosta ja kysyn, mitä siinä säkissä on. Sinä vastaat, että siinä on vain likapyykkiä. Minä en usko sitä ja käsken sinua hakkaamaan kirveellä pussin kylkeen. Sinä otat kirveen ja hakkaat sillä karhua päähän niin että se kuolee. Köyhä mies iloitsi hyvästä neuvosta ja päätti tehdä, kuten kettu käski. Ja tapahtui juuri niin kuin tämä oli sanonutkin. Karhulle kävi huonosti, ja köyhä mies lehmineen pääsi vapaaksi. - No, enkö sanonut että näin tulee käymään, kysyi kettu. - Opi nyt tästä, köyhä mies, että järki voittaa suuretkin voimat! Mutta minulla on nyt paljon tehtäviä ja minun täytyy lähteä. Huomenaamulla tulen luoksesi noutamaan ne yhdeksän kanaa ja kukon. Katsokin että ne ovat lihavia! Ja ole kotona, muutoin saat sen kalliisti maksaa. Kotona mies söi tyytyväisenä kunnon illallisen ja nukkui sen päälle hyvin eikä lainkaan pelännyt kettua, koska oli oppinut, että järki voittaa suuretkin voimat. Aamulla hän oli tuskin herännyt, kun kettu jo koputti ovella ja pyysi niitä yhdeksää kanaa ja yhtä kukkoa. - Odota hetki, hyvä ystävä, puen vain päälleni, sanoi köyhä mies. Sitten hän pukeutui nopeasti, mutta ei avannutkaan ovea, vaan jäi seisomaan keskelle talon lattiaa ja alkoi haukkua kuin koira. - Kuulehan köyhä mies, mitä tuo meteli on , eihän vain ajokoira? - Kyllä, hyvä ystävä, se on ajokoira, jopa kaksikin sellaista. Täällä ne nukkuivat sänkyni alla ja tunsivat sinut hajustasi. Ja nyt ne tahtovat rynnätä ulos. Tuskin voin pidätellä niitä kauaakaan! - Pidättele nyt hyvä mies niitä sen verran, että ehdin juosta pakoon. - Minun puolestani saavat kanat ja kukot jäädä. Kun köyhä mies kotvan kuluttua avasi oven, kettu oli jo vilistänyt tiehensä yli kivien ja kantojen. Mies nauraa hohotti täydestä sydämestään ja nauraa kai vieläkin, ellei ole jo kuollut. ---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Satujen Unkari – unkarilaisia kansansatuja Toimittanut Reima T.A. Luoto Kuvittajat Lajos Kondor, Elisa Oesch Kustannusosakeyhtiö Fennia, Espoo1990 Katso ohjeet sadun työstöön yleisestä osiosta.