Värien merkitys Kiinassa yleisesti
Lähde: http://www.coloria.net/kulttuurit/kiina.htm Kiinassa värien käytöllä poliittisissa seremonioissa ja toiminnoissa on pitkä historia. Värisymboliikka on hyvin vahvaa. Jotkin ruoat ovat tärkeitä juhlaruokia nimenomaan värinsä vuoksi. Esimerkiksi appelsiinit vertautuvat värinsä vuoksi kultaan - ja ovat siksi arvostettuja. Kiinalaisissa hautajaisissa vieraiden on tapana polttaa värillisiä paperineliöitä eräänlaisessa hautajaiskokossa. Tavan tarkoitus on viedä vainajan sielulle hyvää onnea elämän jälkeiselle matkalle. Taolaiseen tapaan kuuluu, että sururituaalien pääsurijat ovat kokonaan peitettynä valkoisiin vaatteisiin kunnioituksesta vainajaa kohtaan. 'Tärkeimmällä' tai johtavalla surijalla on vihreä olkanauha. Konfuciuksen (Konfutse) (551-479 eaa) seuraajat, konfutselaiset lähestyivät väriä symboliikan kautta. Vanhoista konfutselaisista teksteistä löytyy vastakkaisia voimia käsittelevä teos I Ching (ns. Muutosten kirja); myöhemmin teokseen lisättiin jinin ja jangin (Yin Yang; tarkoittaa suoraan käännettynä 'kukkulan pimeää ja valoisaa puolta') filosofia. Jin ja jang ovat toisistaan irrottamattomia, kaikkialla vaikuttavia vastakkaisia voimia, jotka vastakkuuksillaan tukevat toisiaan ja samalla muodostavat kokonaisuuden. Jiniin yhdistyvät maa, pimeys, passivisuus ja feminiinisyys, jangiin puolestaan taivas, kirkkaus, aktiivisuus ja maskuliinisuus. Tämä perinteinen kiinalainen vastakkainasettelu on määrännyt myös värit: jin - oranssi, jang - sininen. Myöhemmissä (länsimaisissa) teorioissa värien jakamista on jatkettu edelleen. Koska jin edustaa pimeyttä ja jang kirkkautta, mustan ja valkoisen kuuluvuuden päättely on ollut yksinkertaista. Myös musta ja punainen ovat olleet vastakkain. Mustasta tuli jinin, femiinin, veden, kuun, pohjoisen, talven, hiljaisuuden jne. symboli. Punaisesta tuli maskuliininen yangin, tulen, auringon, etelän, kesän, aktiivisuuden ja onnellisuuden väri. Filosofian pohjalta syntyivät 'viiden elementin teoriat' (yinyang wuxing) noin 300-luvulla eaa. Tuolloin musta liitettiin pohjoiseen, punainen etelään, valkoinen länteen, sininen itään ja keltainen keskustaan. Konfutsealaisten käyttämä 'punainen' oli sana chi, ei alkemistien käyttämä dan. Konfutsealaisissa kirjoituksissa viisi väriä ovat perusvärejä ja niistä sekoitetut värit ovat välivärejä. Esineissä värit kuvastavat myös esineen statusta. • itä - sinivihreä; kevät, lohikäärme ja puut • etelä - punainen; kesä, tuli ja linnut • länsi - valkoinen (siniseen vivahtava); syksy, metalli ja tiikeri • pohjoinen - musta; talvi, vesi ja kilpikonnat • keskus - keltainen Värien asettelussa koetaan vastakkuuksien (siis vastaavuuksien) voima; keskelle jäävällä keltaisella on tehtävänään kannatella elementtejä (maa on elämän lähde, jossa puut, tuli, vesi ja metalli saavat alkunsa). Järjestystä ei ole laadittu värien kannalta; elementit ovat kaikki samanarvoisia toisiinsa nähden. Asetelma ei ole stabiili, vaan kyse on ennemminkin liikkeelläolemisesta, jatkuvuudesta ja muuttumisesta. Cheng on luomisjärjestelmä, jossa jokainen vuodenaika seuraa toistaan ja jokainen eläin on edellisen jälkeläinen ja seuraavan edeltäjä; vesi synnyttää puun, puu ruokkii tulta, tuli ravitsee maata, maa synnyttää metellia, metalli luo veden. Ja jälleen, luomisjärjestelmällä on oma samanarvoinen vastakohtansa. K'evin tarkoitus on hillitä ja elementit saavat jokainen dominoivan luonteen; maa imee veden, vesi sammuttaa tulen, tuli sulattaa metallin ja metalli halkaisee puun. Värisymboliikka oli tärkeää ennenkaikkea pukeutumisessa. Jos esimerkiksi puku oli vihreässä puvussa oli keltaiset reunat, sen kantaja oli epäsuotuisassa asemassa: vihreä oli väriväri ja keltainen pääväri - jos kaikki olisi ollut hyvin ja puvun kantajan asema hyvä, värit olisivat olleet toisin päin. Konfucius ei itse pitänyt koskaan tummanvioletteja päällysvaatteita tai yksin ollessaan punaista tai purppuraa. Värit ovat periaatteessa samanarvoisia, mutta keskustassa sijaitseva keltainen (muiden keskustaelementtien kanssa) nousee hivenen muita arvostetummaksi; keskustahan on se, joka pitää kaikkeutta yllä. Siispä ei liene outoa, että Kiinan keisarin suonissa virtasi keltainen elämänneste. Keltainen on liitetty myös varakkuuteen ja onneen. Samat värit olivat käytössä hovin pukeutumisessa säilyi Kiinassa muuttumattomana 1600-luvulle saakka. Yksi maailmankaikkeutta ylläpitävistä elementeistä on Ts'ing, joka viittaa sekä siniseen että vihreään. Ts'ing tarkoittaa luonnon tarjoamaa sinistä ja vihreää nimenomaan tietyissä olosuhteissa, Kiinassa on myös erilliset nimet väreille, lu (vihreä) sekä lan (sininen). Ts'ing on kirkkautta ja puhtautta ja 'yliväri', joka korostaa muiden värien dynaamista olemusta. Muinaisessa Kiinassa värisymboliikkaa käytettiin myös rakentamisessa. Taivaan temppeleiden katot peitettiin sinisillä tiilillä, Maan temppelit keltaisilla tiilillä. MUSTA = SURU, JULMUUS, KÄRSIMYS, VIISAUS Mustan katsotaan olevan sopiva väri pikkupojille. Perinteisesti musta kuitenkin liitetään negatiivisiin asioihin: surullisuuteen, julmuuteen, kärsimykseen, syntiin, syyllisyyteen... Musta merkitsee onnettomuutta, eikä sitä siksi saa pitää juhlien aikana tai kodin sisustuksessa. Musta symboloi sivistymättömyyttä. Useissa länsimaisille tarkoitetuissa etikettiohjeissa varoitetaan mustien reunojen käyttämisestä mm. käyntikorteissa, koska musta viittaa kuolemaan. Mustaa, valkoista ja sinistä pidetään sopimattomana lahjapaperin värinä. Pekingin oopperassa musta kuitenkin viittaa viisauteen. HARMAA = HALPA Niin Kiinassa kuin Japanissakin harmaa väri yhdistetään tuotteen halpuuteen. VALKOINEN = NEUTRAALI, TASAPAINO, REHELLISYYS Valkoinen on ennenkaikkea neutraali, onnellisen punaisen ja epäonnen mustan väliväri: kahta väriä tasapainoittava väri. Valkoiseen liittyy kohtuullisuus, rehellisyys ja elämä, se liitetään puhtauteen / viattomuuteen ja neitsyyteen, mutta se on myös suruväri (kuten monissa Aasian maissa): hautajaisissa valkoinen tasapainottaa elementtejä. Valkoinen on ihmisen luiden väri. Muinaisessa kiinassa ruumiit vietiin kylien ulkopuolelle, jossa villieläimet söivät ruumiista lihat. Kun luut oli kalvattu täysin lihasta, valkoisiksi, luut poimittiin ja haudattiin. Tapaa tavataan vielä jonkinverran koilis-Kiinassa. Jos luut eivät ole täysin puhtaat lihasta silloin, kun niitä mennään hakemaan, kuollut on kyläläisten käsityksen mukaan silloin tehnyt jonkin rikoksen - mikä tuottaa sukulaisille suurta surua ja ahdistusta. Siis: puhtaat valkoiset luut symboloivat sydämen puhtuudesta. Kiinan symboliikassa valkoinen on liitetty myös vanhuuteen, syksyyn, länteen ja epäonneen. Yhdessä mustan kanssa suojeleva vaikutus. Mustaa, valkoista ja sinistä pidetään kuitenkin sopimattomana lahjapaperin värinä. Valkoisten kukkien antamista pidetään erityisen epämiellyttävänä eleenä, valkoisia ja keltaisia kukkia käytetään yleisesti hautajaisissa. Valkoinen lohikäärme symboloi länttä ja kuolemaa. Teatterissa roistolla on valkoiset kasvot. PUNAINEN = VAURAUS, ONNELLISUUS JA VOIMA Punaiseen liitetään vauraus, onnellisuus ja voima. Muinaisessa Kiinassa punainen parta oli urhoollisuuden ja voiman merkki. Kiinalaisessa ikonografiassa tunnetaan viisi onnenjumalaa, jotka kuvataan usein vanhoina miehinä punaisessa virkamiehen asussa. Punaisen uskottiin pitävän paha loitolla ja punainen on myös Kiinassa yleinen hääpuvun väri. Punainen liitetään kaikkiin elämän positiivisiin puoliin. Esihistoriallisessa Kiinassa ruumiit maalattiin punaisilla pigmenteillä, jotta niiden elinvoima säilyisi. Sekä mayat että muinaiset kiinalaiset käyttivät samanlaisia jadesta veistettyjä amuletteja, jotka asetettiin kuolleiden suuhun. Usein ne maalattiin punaisella, jota pidettiin elämän värinä (amuletit maalattiin sinooperilla tai hematiitista saadulla punaisella maavärillä; väriaineena sinooperia on kunnioitettu suuresti ja taideteosten lisäksi sitä on käytetty myös mm. hautajaisissa ja alkemiassa; vain keisarilla oli oikeus kirjoittaa sinooperista valmistetulla musteella). Punainen liittyy vereen ja veri on elämänneste; Kiinassa sana verenpunainen on paljon vanhempi kuin punainen. Kiinassa hautakivet saattavat olla olemassa jo ennenkuin ihminen kuolee ja niin kauan, kun ihminen on elossa, hänen nimensä lukee kivessä punaisin kirjaimin. Kun hän kuolee, nimi maalataan valkoiseksi. Esihistoriallisessa Kiinassa edesmenneet maalattiin punaisilla pigmenteillä, jotta niiden elinvoima saataisiin palautettua. Toisaalta: bisnesetikettiohjeissa kehoitetaan varomaan punaisen musteen käyttöä esim. sopimusten allekirjoituksissa, koska se viittaa suhteiden katkaisemiseen. Samaisissa ohjeissa mahdolliset lahjat kehoitetaan käärimään punaiseen, vihreään tai kullanväriseen paperiin. Muinais-Kiinassa lepakko oli onnen symboli ja erityisenä siunauksena pidettiin punaisia lepakoita: niiden uskottiin karkoittavan demonit. Kiinalaisen uudenvuoden värit ovat punainen (symbolisoi onnellisuutta) ja kulta (symbolisoi varakkuutta). Kiinalainen morsian pukeutuu punaiseen pukuun ja kävelee punaista mattoa pitkin. Usein toinen morsiamen punaisista kengistä heitetään hääyöksi katolle onnellisuuden symbolina. Lapsen synnyttyä naapurit tuovat parille punaiseksi maalattuja munia. Kiinalaisen korkea-arvoisen virkamiehen tunnusmerkki on punainen nappi päähineessä. Punainen joki: Songkoi VAALEANPUNAINEN = YKSI PUNAISEN SÄVY Mandariinikiinassa (kuten suomenkielessäkään) ei ole erityistä sanaa pinkille - se on yksi punaisen sävy (vrt. vaaleanpunainen).
|