HÄNTÄÄ LAINAAMASSA/ Kiinalainen satu


Huomenna vietettäisiin metsässä eläinten juhlaa ja pieni valkoinen kani halusi kaunistautua ja pukeutua hienoksi. Mutta pikku kanin mielestä sen häntä oli liian lyhyt.
Niinpä pieni valkoinen kani päätti mennä vanhan lehmän luo kysymään häntää lainaksi.
Mutta kun vanha lehmä kuuli kanin toivomuksen, se nauroi ja sanoi: ”Voi pieni valkoinen kani. Minä tarvitsen häntääni itse. En voi lainata sitä sinulle.”
Puhuessaan vanha lehmä läimäytti hännällään kärpäsen kuoliaaksi kupeeltaan. Pienen valkoisen kanin oli lähdettävä muualle etsimään häntää.
Käveltyään vähän matkaa pieni valkoinen kani näki pienen apinan.
Pieni valkoinen kani huusi: ”Hyvää päivää, sisar Apina. Voisitko lainata minulle häntääsi yhdeksi päiväksi?”
Apina keinui puussa häntänsä varassa ja sanoi:
”Voi pieni valkoinen kani. Kuinka minä voisin keinua näin puussa, ellei minulla olisi pitkää häntääni?”
Pienen valkoisen kanin ei auttanut muu kuin jatkaa matkaansa. Matkallaan pieni valkoinen kani näki kenguru-äidin.
Pikku kani juoksi kengurun luo ja sanoi:
”Hyvää päivää, kenguruäiti. Voinko minä lainata häntääsi yhdeksi päiväksi?”
Kenguruäiti sanoi: ”Voi pieni valkoinen kani. Minun häntäni on hyvin vahva. Kun olen väsynyt, voin istua sen päällä, mikä on hyvin miellyttävää. En voi lainata sitä sinulle.”
Pienen valkoisen kanin ei auttanut muu kuin jatkaa matkaansa.
Päivä kääntyi illaksi. Kukaan ei voinut lainata häntäänsä pienelle valkoiselle kanille. Pieni valkoinen kani oli hyvin surullinen.
Silloin kettu tuli kanin luo.
Kun kettu kuuli, että kani halusi lainata häntää, se vihastui hirvittävästi ja huusi:
”Kuinka sinä voit edes kuvitella, että minä lainaisin häntäni sinulle! Nukkuessani häntäni on minun tyynyni ja peittoni. Mene matkoihisi siitä!”
Pieni valkoinen kani juoksi itkien kotiinsa ja valitti äidilleen: ”Kukaan ei halua lainata häntää minulle. Mitä minä nyt teen?”
”Voi sinua pikku raukkaa. Etkö sinä tiedä, että pienen häntämme takia voimme juosta niin nopeasti kuin juoksemme.”, äiti lohdutti.
Kun pieni valkoinen kani ymmärsi lyhyen hännän hyvän puolen, se tuli iloiseksi ja hymyili. Seuraavana päivänä pieni valkoinen kani meni eläinten juhlaan äitinsä kanssa.
satu kirjasta:
Satu ystävältä / Opetushallitus ; toimittanut Anna Liisa Salmela, kuvitus Riikka Juvonen

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä