Furoshiki

Furoshiki - monikäyttöinen neliönmuotoinen kangas Furoshiki on neliönmuotoinen kangas, jolla voi paketoida ja kuljettaa tavaroita. Furoshikia käytettiin jo Nara-kaudella (710-794) ja Toudaijin (jossa on iso Buddhan patsas) Shousouinissa ( jossa säilytetään n. 9000 arvokasta aarretta, joiden osat ovat tulleet silkkitien kautta Kreikasta, Persiasta, Intiasta, Kiinasta yms.) on furoshikin näköinen vanha kangas, jolla käärittiin gagakun (japanilainen perinnemusiikki) asuja. Heian-kaudella (794-1192) furoshikia kutsuttiin koromo-zutsumiksi tai hira-zutsumiksi ja niiden nimet löytyivät vanhasta paleografiasta. Muromachi-kaudella (1336-1573) kauden 3. shogun Yoshimitsu Ashikaga rakensi suuren kylvyn Kioton (nykyinen Kamigyo-ku, Kioto) omaan asuntoonsa ja kutsui sinne daimyo:ita (lääninherroja). He laittoivat omat vaatteensa neliönmuotoisiin kankaisiin (joissa oli omien perheiden vaakunoita), ennen kuin menivät kylpyyn. Sitten kylvyn jälkeen he puhdistivat vartalonsa näillä kankailla. Silloinen kylpy oli erilaista kuin nykyinen japanilainen kylpy/kuuma lähde ja vähän samankaltaista kuin suomalainen sauna. Ihmiset puhdistivat vartalonsa vesihöyryllä ja kylpylän lattialla oli puinen säle-lattiapäällyste ja kangas (furoshiki), joka tasapainotti kylpylän vesihöyryä ja lämpötilaa. Furoshikin "furo" tarkoittaa kylpyä, "shiki" tulee "shiku" -verbistä, joka tarkoittaa levittää, eli furoshiki tarkoittaa kylvyssä levitettyä kangasta. Vasta Edo-kaudella (1603-1867) tavalliset kansalaiset tutustuivat kylpyyn, koska silloin yleisiä kylpylöitä rakennettiin useissa paikoissa. Ihmiset käärivät furoshikilla omia tavaroitaan, kuten vaatteita ja pyyhkeitä käydessään kylpylässä. Myös isokokoisia furoshikejakin valmistettiin ja niillä käärittiin isoja tavaroita, kuten lakanoita ja peittoja, jotta ihmiset voivat ottaa tärkeitä tavaroita kotoa hätätapauksessa, esimerkiksi tulipalossa (Edo-kaudella oli aika paljon tulipaloja). Meiji-kaudella (1876-1912) tekstiiliteollisuus kehittyi ja silloin valmistettiin paljon japanilaisia puuvilla- ja silkkikankaita ja tekstiilejä ja niitä myytiin myös ulkomaille. Ihmiset alkoivat käyttää furoshikeja ja paketoivat lahjoja furoshikeilla, kun vierailivat jonkun luona. Toisaalta kankaisia ja nahkaisia laukkuja, paperisia ja muovisia kauppakasseja, käärepapereita tuotiin Japaniinkin, joten furoshikin valmistus ja käyttö vähenivät. Nykyään japanilaiset ovat alkaneet taas kiinnostua furoshikeista ja sen käytöstä, koska meidän on nyt aika miettiä ympäristökysymyksistä, luonnonvaroista, kasvihuoneilmiöstä. Furoshikin käyttö voi vähentää esimerkiksi muovisien kauppakassien ja käärepapereiden käyttöä, lisäksi furoshiki on myös ohut ja vähän tilaa vievä sekä helppo kantaa. Furoshikin erikoispiirteet: Kuvio/väri: Perinteisesti onnellisuuteen liittyviä kuvioita, kuten mänty, bambu, japaninaprikoosi, kilpikonna, kurki, viuhka, tai luonnonaiheisia piirroksia (kirsikankukka, pellavan lehti) on käytetty furoshikin kuvioina. Perinteiset värit ovat olleet tummanpunainen, kirkkaanpunainen, indigo, violetti ja keltaoranssi. Nykyään käytetään erilaisia kuvioita ja värejä. Vaatesuunnittelijatkin suunnittelevat furoshikeja ja nämä sopivat myös moderniin elämäntyyliin, sisustukseen ja muotiin. Materiaali: perinteisesti furoshikin kankaat ovat valmistettu silkistä ja puuvillasta. Nykyään niitä valmistetaan myös keinokuidusta, kuten viskoosista, nylonista. Koot: Japanissa käytettiin omia pituusyksikköjä, shakua (n. 30cm) ja sun:ia (n. 3cm) esimerkiksi vaatetukseen. Nykyäänkin furoshikin kokoja kutsutaan vanhoilla pituusmitoilla, mutta tällä sivulla mitat esitetään senttimetreinä. Yleisimmät koot ja käyttökohteet: 45x45 cm (chu-haba): eväskoriin, pieneen lahjapakettiin 50x50 cm (shaku-san-haba): eväskoriin, lahjapakettiin 68x68 cm (ni-haba): isompaan lahjapakettiin, sake- tai viinipulloon 90x90 cm (nishi-haba): kauppakassiin 105x105 cm (san-haba): isompaan kauppakassiin, pöytäliinaan, kääriä vaatteita (=myös matkalle) 130x130 cm (yon-haba) /175x175 cm (go-haba) /200x200 cm (roku-haba) /230x230 cm (nana-haba): zabutoniin (japanilainen matala ja iso koristetyyny), lakanaan, peittoon Kaupassamme myydään kauniita furoshiki-kankaita. Klikkaa tästä! Beautiful and ecology furoshikit Furoshiki on monikäyttöinen kangas ja sillä on paljon erilaisia käyttötapoja. Seuraavalla sivulla esitellään muutama käyttövinkki.

SHIBORI-VÄRJÄYS

http://users.utu.fi/malepe/shibori/index.htm TAUSTAA: Shibori-värjäykseksi kutsutaan värjäystekniikoita, joissa kaksiulotteinen kangas muutetaan kolmiulotteiseen muotoon sitomalla, ompelemalla, laskostamalla ja tukin ympärille kiristämällä. Väri ei pääse imeytymään kaikkialle kolmiulotteiseen muotoon muutetulle kankaalle ja näin saadaan värjätylle pohjalle kuvioita, jotka ovat alkuperäisen kankaan värisiä. Suomessa näitä tekniikoita kutsutaan usein solmubatiikiksi, mutta japanilainen shibori-nimitys kattaa muitakin tekniikoita, kuin solmujen teon. Japanissa shibori-värjäyksellä on pitkät perinteet, tekniikka on todennäköisesti tullut Japaniin Kiinasta, jossa tekniikka on tunnettu jo 400-luvulla. Shibori-värjättyjä kankaita on käytetty sotilaitten vaatekappaleessa, jota kutsuttiin suikan nimellä ja naisten vaatteessa, jota kutsuttiin kosode-nimellä. Lisäksi kyseisiä kankaita käytettiin uskonnollisissa tekstiileissä. Arimatsun kaupungista kehittyi vuosisatojen kuluessa Japaniin varsinainen shibori-keskus, jossa toimi monia kuuluisia värjäreitä. Alun perin Japanissa shibori-kankaat värjättiin indigolla, koska se ei imeydy sidontojen alle. Reaktiivivärit käyvät kuitenkin värjäykseen erinomaisesti helppoutensa ja hyvän värinkestonsa ansiosta. Reaktiivivärejä käytettäessä sidonnat tulee tehdä kireälle ja sidotut kankaat kastella ennen väriliemeen laittamista. Kankaaseen imeytyvä vesi estää värimolekyylien imeytymisen sidontojen alle. Eri värit käyttäytyvät hieman eri tavoin riippuen värimolekyylien koosta, tätä voi myös käyttää hyväkseen kuvioissa: esimerkiksi keltainen tunkeutuu pidemmälle kuin sininen väri. Kokeilemalla löytää mielenkiintoisia yhdistelmiä. www-toteutus: Marja-Leena Pelkonen ROKL (etunimi.sukunimi@utu.fi) Kuvat: Riikka Kallio-Nurmi ROKL Lähde: Wada, Y.,Kellog Rice, M.& Barton, J. 1983. Shibori The Inventive Art of Japanese Shaped Resist Dyeing. Tokyo: Kodansha International Ltd.

TEMARI

Temari on japanilaista käsityötaidetta. Kiinasta kotoisin oleva taidemuoto on tullut Japaniin satoja vuosia sitten. Sana temari tarkoittaa käsin kietomista. Palloja ovat äidit ja isoäidit tehneet kimonokankaan jäännöspaloista lasten leikkikaluiksi. Kirjontamallit ja tekniikat kehittyivät alueellisesti erilaisiksi ja vähitellen pallojen valmistuksesta tuli taidetta. Koristelluista palloista tuli vaurauden symboli. Nykyisin pallot ovat keräilykohteita, koriste-esineitä ja lahjoja. Temarien tekeminen en suosittu harrastus. Äideillä on tapana tehdä temari tyttärilleen lahjaksi. Temarin antaminen lahjaksi symboloi ystävyyttä ja lojaaliutta ja toivottaa onnea ja menestystä. Alun perin pallot tehtiin kankaanpaloista ja langoista, nykyisin pohjana voi olla massapallo tai iso puuhelmi, joiden ympärille kiedotaan lankaa. Pallot ovat 7-12 cm halkaisijaltaan. Kirjontalankana käytetään nykyisin helmilankaa, silkki-, metalli- tai viskoosilankaa. Pallon kuviot tehdään kietomalla kirkkaanvärisiä lankoja mallin mukaan ja kuvioimalla pinta lankajuoksuilla. Kuviot ovat joko geometrisia tai naturalistisia. Lelupallon sisään laitettiin riisiä rahinan aikaansaamiseksi. Nykyisin pallon sisälle saatetaan laittaa pieniä kulkusia soimaan saajalleen hyvää onnea. Linkkejä: http://www.temari.com http://www.japanesetemari.com http://www.temarikai.com http://www.uk.emb-japan.go.jp/en/event/temari.htm http://home.e-catv.ne.jp/rikkuru/kouza/temari.htm