Pedagoginen dokumentointi varhaiskasvatuksen arjessa tulee olla helppoa ja joustavaa mutta kuitenkin säännöllistä. Pedagoginen dokumentointi tuottaa tietoa lasten elämästä, kehityksestä, kiinnostuksen kohteista, ajattelusta, oppimisesta ja tarpeista sekä lapsiryhmän toiminnasta konkreettisella ja monipuolisella tavalla. 

Havainnointi on tärkeä osa pedagogista dokumentointia, samoin havainnoinnin kirjaaminen ja keskustelu havainnoista. Dokumentoinnin välineenä käytetään muistiin kirjoittamista ja valokuvia., esim. kasvun kansio (Daisy). Yksittäisten dokumenttien, esimerkiksi valokuvien, piirrosten tai henkilöstön havaintojen, avulla voidaan yhdessä lasten kanssa tarkastella heidän kehitystään ja oppimistaan. 

Dokumentointia ovat myös lasten vasut. Asioiden kirjaamisessa käytetään Daisy- päivähoitojärjestelmää, josta löytyvät lasten tiedot ja vasut. Säännöllisestä kirjaamisesta on pidettävä kiinni. Dokumentoinnin kautta saadaan tietoa lasten saavuttamista tiedoista ja taidoista ja lasten tuomista ideoista, joita käsitellään seuraavan kuukauden toiminnan suunnitelupalaverissa. 

Tärkeää kirjaamisen ohella on päivittäinen keskustelu vanhempien kanssa, jossa tuodaan näkyväksi varhaiskasvatuksen pedagogista toimintaa; miten lapsen päivä on mennyt ja mitä lapsi on tehnyt päivän aikana. 

Monipuoliset työtavat. Työtapojen ja -välineiden valintaan vaikuttavat lapsen kehitystaso ja ikä. Tavoitteena on, että välineet ovat vapaasti lapsen ulottuvilla ja käytettävissä. Täten lapselle tarjotaan mahdollisimman monipuoliset työskentelytavat. Lapsille opetetaan välineiden oikea käyttötapa, niiden huolto ja paikalleen vieminen käytön jälkeen. Askarteluvälineiden tulee olla jatkuvasti esillä, jotta itsenäinen työskentely niillä on mahdollista. Lapsen vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet vaikuttavat välineiden ja työtapojen valintaan. Aikuinen kuitenkin ohjaa ja kannustaa lasta tekemään myös haastavia valintoja sekä innostaa lasta tarttumaan vähemmän kiinnostaviin työtapoihin. Aikuinen myös havainnoi, milloin kiinnostus loppuu ja keskittyminen herpaantuu, jolloin hän ohjaa lapsen vaihtamaan tekemistä. 

Työskentely pienryhmissä on toiminnan kulmakivenä. Tällöin lasta on helpompi huomioida ja havainnoida. Lapset ottavat osaa työtapojen suunnitteluun omien edellytystensä mukaan. Myös iso ryhmä antaa haasteensa toimintatapojen suunnitteluun. Haasteellisuutta tuo toimintatapojen uudistaminen. Uutta on hyvä kokeilla mutta hyvää tapaa ei välttämättä heti löydy. Aikuisten omien vahvuuksien hyödyntäminen monipuolistaa työtapoja. 

Leikki kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin lähteenä. Lapsella tulee olla mahdollisuus vaikuttaa leikkeihin. Leikki on usein aikaan sidonnaista. On perinteisiä leikkejä, jotka ovat tuttuja jo pitkältä ajalta ja toisaalta leikkejä, joihin vaikuttavat esim. televisio-ohjelmat ja tietokonepelit. Leikille tulee suunnitella aikaa ja tilaa. Mikäli leikki ei käynnisty, aikuinen ohjaa leikkiä alkuun ja on tarvittaessa mukana. Leikkiä ei saa keskeyttää yllättäen. Leikin päättämiselle tulee antaa aikaa ja mahdollisuus jatkaa leikkiä myöhemmin, leikille on luotava jatkumo ja kaikkia leluja ei aina tarvitse kerätä pois. Leikkivälineet tulee olla esillä lasten saatavilla. Aikuinen havainnoi ja tarvittaessa dokumentoi leikkiä. Leikkien ideoinnissa ja rikastuttamisessa voidaan hyödyntää satuja ja ympärillä olevaa elämää. Aikuinen seuraa leikkiä saaden ideoita esim. askarteluun, satuihin ja tietokirjallisuuteen. Yksiköissä huolehditaan siitä, että leikkipaikat ovat sopivia, toimivia ja turvallisia. 

4.7.2 OPPIMISEN ALUEIDEN TAVOITTEITA JA SISÄLTÖJÄ 

Lapsille kasvavat perholaiset juuret ja he ovat siitä ylpeitä. Perhossa lapsi saa turvallisen ja rauhallisen kasvupohjan. Lasten kuuntelu ja havainnointi on tärkeää, jolloin huomaamme mitkä asiat lasta kiinnostavat ja millainen on lasten maailma. 

Kielen rikas maailma saa syvyyttä murteista. Perholainen murre ja sanonnat sekä sadut ja tarinat Perhosta tulevat lapsille päivähoidossa tutuiksi. Perhon kunnassa on hyvä kirjasto. Sieltä lainataan monipuolista kirjallisuutta: satuja, runoja, loruja, arvoituksia ja lauluja. Arjen puuhissa nimetään vaatteita ja esineitä sekä sanoitetaan tekemistä ja näin kartutetaan lasten sanavarastoa. Lapsille luetaan paljon, heidän kanssaan keskustellaan lapsia kiinnostavista asioista, lapset saavat kertoa omia juttuja samalla kannustetaan itseilmaisuun sekä käydään vierailulla. 

Ilmaisun monet muodot ilmenevät lapsen toimissa luontevasti. Kehollinen, sanallinen ja kuvallinen ilmaisu vahvistuvat, kun lapsi toimii eri ympäristöissä eri ihmisten kanssa ja työskentelee erilaisten materiaalien parissa. Kehon kielen ilmaisua opetellaan kiinnittämällä huomiota ilmeisiin, eleisiin ja liikkeisiin kuvien, tabletin ja eri tukimateriaalin avulla (esimerkiksi Askeleittain, Huomaa hyvä). Kuvista keskustellaan ja niitä sanoitetaan. Tunteita käsitellään arjessa toisten kanssa olemalla, sanoittamalla, keskustelemalla, katsomalla kuvia sekä lukemalla kirjoja tunteista. 

Kuvalliseen ilmaisuun tarjotaan mahdollisimman monipuolista materiaalia. Myös toisten töihin tutustutaan, kun ne laitetaan kauniisti esille hoitopaikan tiloihin. Lasten kanssa vieraillaan kirjaston näyttelyissä ja tutustutaan kirjojen avulla erilaisiin taiteellisiin kuviin. Kirjaston satutunnit ovat tärkeitä mutta olisi tärkeää kokoontua joskus satutunnille myös päiväkotiin. Kaikilla meillä ei ole mahdollisuutta päästä kirjastoon. 

Hoitopaikoissa on käsinukkeja, roolivaatteita, sorminukkeja ja nukketeatterikalusteita. Lapset saavat leikkiä niillä vapaasti, ja aikuiset esittävät lapsille pöytä- ja nukketeattereita. Lisäksi vuosittain kutsutaan vierailevia esiintyjiä Perhoon. 

Tutkin ja toimin ympäristössäni. Lapset havainnoivat ympäristöään tarkasti. Luonto on lähellä hoitopaikkoja: luonnon ilmiöitä, eläinten (lähinnä lintujen) puuhia, vuodenaikojen vaihtelua ja säätiloja havainnoidaan yhdessä päivittäin ja nähdyistä asioista keskustellaan ja niihin palataan useasti. Aamupiirissä keskustellaan usein säästä ja sään tarjoamista mahdollisuuksista ulkona toimimiseen. Luonto antaa voimavaroja: luonnossa saa liikkua rauhassa ympäristöä eri aisteilla ihaillen. Myös kestävän kehityksen periaatteista keskustellaan, sillä oma ympäristö halutaan pitää siistinä ja huolehtia, ettei luontoa liata tai sotketa. Metsämörri-retket lähimetsään ovat tärkeä osa varhaiskasvatusta. 

Kasvan, liikun, kehityn. Lapsille tarjotaan mahdollisuus monipuoliseen liikkumiseen. Lapsia kannustetaan ja rohkaistaan yrittämään, ja turvallisuutta valvotaan, mutta ei kuitenkaan rajoiteta lapsen tekemistä liiallisella varovaisuudella. Ulkona liikkuessa tehdään havaintoja ympäristöstä, esimerkiksi eläinten jäljistä, sääolosuhteista sekä liikenteestä ja opetetaan liikennekasvatusta esim. kuinka kävellään rattaiden vieressä 

 Ulkoillessa aistitaan vuodenaikojen tuoksuja, kuunnellaan luonnon ääniä (mm. veden lorinaa) sekä tunnustellaan kaarnan pintaa, sammalta ja havunneulasia. Lapsen liikkumiselle asetetaan tavoitteita: hypätään ojan yli tai kiveltä kivelle. Heille järjestetään myös mahdollisuus ohjattuun ja vapaaseen liikkumiseen. Kokeillaan eri liikuntamuotoja vuodenaikojen mukaan. Liikuntavälineet tulee olla esillä ja lasten saatavilla. Toiminnassa hyödynnetään lähimetsää, jumppasalia, pururataa sekä urheilukenttää. Kun lapsena opitaan liikkumaan, siitä muodostuu elämäntapa aikuisuuteen. Liikkuminen tuo terveen näläntunteen ja myös hyvän unen sekä tasapainottaa mielen. 

Ruokailukasvatuksessa tarjotaan terveellisiä vaihtoehtoja ja kannustetaan maistamaan uusia ruokalajeja. Aikuinen opettaa lasta omalla esimerkillään. Valtaa ei kuitenkaan saa käyttää väärin, sillä ruoka ei ole rajoittamisen tai rankaisemisen väline. Opetellaan perushygienia taitoja päivittäin esim. käsien pesua.