Mielestäni eettinen osaaminen on yksi tärkeimmistä asioista opettajan työssä, jotta pystyy ymmärtää niin itsensä kuin yhteisönkin normeja, moraalia ja arvoja etiikan kautta. Vaikka opettajalla onkin oikeus omaan henkilökohtaiseen arvomaailmaan, voi olla vaikeaa työskennellä esimerkiksi työpaikan normien mukaisesti, jos ne eroavat paljon toisistaan. Eettisten dilemmojen kohtaaminen tuottaa välillä todella paljon päänvaivaa. Tämän takia on tärkeää, että opettajaksi opiskelevana tekee töitä oman arvopohjansa kanssa. Vaikka eettisiä ongelmatilanteita ratkaistaessa ei ole tiettyä kaavaa, minkä mukaan toimia, voi oman arvopohjan tunteminen helpottaa pähkäilyä.  

Minä en ole tiedostaen tehnyt paljoa töitä arvopohjani eteen, vaan koen, että se on muotoutunut minunlaisekseni tekemilläni valinnoilla ja elämällä. Arvoja miettiessäni vahvimpana mieleen tulevat rakkaus, ystävällisyys ja vauraus. Vauraus tarkoittaa minulle varakkuuden lisäksi myös vaurautta kokemuksissa ja muistoissa. Haluan elää onnellisesti, jolloin arvoni toteutuvat parhaiten ja saan elämästä eniten irti. Ystävällisyydestä mieleen tulee Kultainen sääntö, jonka mukaan kohtelen toisia niin kuin haluaisin itseänikin kohdeltavan. Osaan olla myös ilkeä, mutta haluan lähimmäisilleni kaikkea hyvää. Tähän liittyy myös yksi arvoistani, rakkaus. Nyt etenkin Jyväskylään muutettuani tämä arvo on noussut kaikkein tärkeimmäksi arvoksi, kun läheiset jäivät kotipaikkakunnalleni. Läheisten seura ja onnellisuus ovat nykyään täysin erilaisia asioita kuin esimerkiksi vuosi sitten. Täällä uusiin ihmisiin tutustuessani olen rauhallinen, tarkkaileva, mutta nopeasti myös hauska jaarittelija. Eettiset periaatteet tulevat näkyviin ihan arkipäiväisessä elämässäkin, esimerkiksi ihmisten kohtaamisessa ennakkoluulottomasti ja yksilöllisesti, pitämällä yhteyttä läheisiin ja olemalla rohkea saavuttaakseen vaurautta. Joskus kuitenkin on täytynyt toimia omia eettisiä periaatteita vastaan, vaikka niin ei olisi halunnut. Tai asiat eivät ole mennyt niin kuin niiden piti, ja loppujen lopuksi on toiminut omia eettisiä periaatteita vastaan. Tuli mieleen muisto nuoruudesta, jolloin toimin kavereideni painostuksesta väärin toisia kavereitani kohtaan. Tässä toimin vastoin niin rakkauden kuin ystävällisyydenkin arvoa. 

Haluan, että eettiset periaatteeni näkyvät työelämässä selkeästi ja niin, että olen esimerkkinä muille. Opettajuus on kuitenkin yksi niistä ammateista, milloin saa taistella omaa arvomaailmaansa kanssa. Eettisiä dilemmoja voi tulla vastaan vuorovaikutuksessa niin kollegoiden, oppilaiden kuin vanhempien kanssa. Välittävä vs. Muodollinen ilmapiiri –dilemma tulee esiin lähinnä työskennellessä lasten kanssa, koska välittämisen raja on niin häilyvä. Helposti voi tulla olo “Välitänkö liikaa?” tai “Pitäisikö välittää enemmän?”. Näiden kysymysten kanssa kamppailee varmasti jokainen opettaja jossakin vaiheessa. Liikavälittäminen rasittaa kuitenkin muuta työtä ja jopa vapaa-aikaa, kun miettii liikaa toisen huolia ja ongelmia. Tähän liittyy myös Luottamuksellisuus vs. Koulun säännöt -dilemma, jossa vastaan tulee vaitiolovelvollisuus ja tiedonanto-oikeus. Joskus täytyy painotella todella paljon viedäkö asiaa eteenpäin, mikä olisi ehkä lapsen kannalta parempi. Tähän dilemmaan liittyy taas Lojaalisuus kollegoita vastaan vs. Koulun normit –dilemma, jossa täytyy valita kahdesta pahasta vähemmän paha. Jos kollega kohtelee oppilaita huonosti, on kollega vaikea kohdata. Myöskin negatiivisen palautteen antaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin positiivisen palautteen anto. Tässä kohdalla täytyisi pysähtyä miettimään, että kummasta palautteesta saa enemmän irti itsensä kehittymisen kannalta. Jos opettaja ei puutu tilanteeseen, oppilas kärsii epäoikeudenmukaisuudesta ja jos hän puuttuu, opettajan suhde kollegaan vaikeutuu (Enlund & Luokkanen, 2012, s. 2). Koulun normeista pääseekin sitten seuraavaan dilemmaan; Jakava oikeudenmukaisuus vs. Koulun toimintatavat. Tässä isossa osassa on tasa-arvo ja resurssit. Eriarvoisuus ja oikea-aikaisen avun tarve tulevat tässä hyvin esiin, kuinka jakaa tukea resurssien puitteissa. Yksi vaikeimmista dilemmoista omalla kohdallani tulee olemaan kodin näkemysten kanssa. Koulutukselliset toimintatavat voivat olla hyvin herkästi ristiriidassa kodin näkemysten kanssa. Se, että saan sovitettua yhteen omani, koulun ja kodin näkökulmat, tuottaa varmasti työtä. Olen sitä mieltä, että etenkin konfliktitilanteissa tämä yhteistyö on erittäin tärkeää lapsen koulutuksen kannalta. Oppilaat tuovat mukanaan kouluun kotien ristipaineita, mikä näkyy lisääntyneenä rauhattomuutena, poissaoloina ja häirintänä (Enlund & Luokkanen, 2012, s. 2). Olen huomannut tämän saman ilmiön itsekin, niin omalla koulu-urallani kuin Normaalikoulun harjoitteluissakin. Mielestäni on ihan ymmärrettävää, että nuori ja viaton koululainen tuo tiedostamattaan perheen arvoja näkyväksi esimerkiksi kohdellessaan muita tai yhteistyötaidoissa. 

Yksikin oppitunti voi olla täynnä eettisiä valintoja, puhumattakaan sitten oppiaineista tai ylipäätään koulun toimintatavoista. Tunnin sisällä esimerkiksi oppilaiden kohtelu, huomion jakaminen, aihealueiden läpikäynti sekä kurinpito ovat nähtävissä myös eettisestä näkökulmasta. Näistä moneen vaikuttaa omat arvot ja ajatukset esimerkiksi siitä, mikä on hyvää ja suotavaa käyttäytymistä. Häiriöihin puuttuminen ja sen tyyli ovat myös vahvasti arvopohjaan nojautuvia asioita. Myös huomion jakaminen kasvatettavien kesken on eettistä sillä, on tietyt asiat mihin huomiota kiinnittää. Näitä voivat olla esimerkiksi vilkkaus, tyyneys, ulkopuolisuus; opettajalla on mahdollisuus puuttua näistä jokaiseen. Se on kuitenkin opettajan omaan opettajuuden arvomaailmaan pohjautuva kysymys ja jokaisen vastaus on erilainen. Jotkut antavat huomiota vilkkaille, jotkut haluavat osallistaa myös hiljaisempia tai jotkut haluavat välttää ulkopuolisuutta. Tämä riippuu täysin siitä, mitkä toimintatavat ovat juuri sen opettajan moraalin tapaisia. Aina tietenkään tähän ei voi vaikuttaa, sillä tilanne ohjaa toimintaa kouluympäristössä valtavasti. Oppilaiden vanhemmat puuttuvat herkästi opettajan toimintaan, jos se on ristiriidassa perheen omien toimintatapojen kanssa (Enlund & Luokkanen, 2012, s. 2). Olen sitä mieltä, että tämä voi tuottaa opettajalle kipuilua oman moraalinsa kanssa, sillä nykyään kotoa otetaan hyvin herkästi yhteyttä kouluun. Toisaalta se on hyvä asia, sillä yhteydenpito sujuu molemminpuolisesti ja pienemmällä kynnyksellä. 

Opettajan moraaliin liittyy paljon käsiteltäviä asioita, mutta vaikka niitä käsitteleekin, voi ne olla silti vaikeita. Nämä tilanteet ovat niin yllätyksellisiä ja nopeasti ratkaistavia, joten opettaja joutuu vaikeiden päätösten eteen välillä jopa ihan vahingossa, jolloin päätös on tehtävä. Tutkimuksen mukaan opettajilla eettistä kuormittuneisuutta aiheuttaa ensisijaisesti epätietoisuus oikeista toimintatavoista. Yhtenä kuormittuneisuutta vähentävänä keinona pidetään olemassa olevia opettajan eettisiä ohjeita. (Enlund & Luokkanen, 2012, s.28.) Kestävä kasvattajuus on osa opettajan osaa moraalia, jota voi kehittää sen eri osa-alueilta. Kulttuurisesti kestävänä kasvattajana tuetaan lapsen ja nuoren tasapainoisen kulttuuri-identiteetin kehittymistä (Opetushallitus). Sosiaalisesti kestävänä kasvattajana tuetaan lapsen ja nuoren sosiaalisten taitojen ja suhteiden kehittymistä. Ekologisesti kestävässä kasvatuksessa tuetaan lapsen ja nuoren suhdetta luontoon ja sen kestävyyteen. Taloudellisesti kestävänä kasvattajana lapsia ohjataan tasapainoiseen kasvuun, sillä kestävä talous on edellytys yhteiskunnan keskeisille toiminnoille. 

Eettisiä ohjeita tiettyihin tilanteisiin ei ole, mutta oman arvopohjansa tuntemalla ja tilanteita läpikäymällä siihen harjaantuu. Seuratessani viidennen vuoden opettajaopiskelijoiden pitämiä tunteja, heille tulee valtavasti eteen päätöksiä vaativia tilanteita. Voin kuvitella itsenikin vallan hyvin tuohon päätöksentekotilanteeseen, jossa epävarmuus saattaa ainakin aluksi näkyä.  

 

 

Lähteet:  

Enlund, E. & Luokkanen, M. (2012). Opettajien eettinen kuormittuneisuus ja eettiset dilemmat. 

(https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/38030) 

https://www.oph.fi/fi 



Itsearviointi

POM1002 Johdatus monialaisiin opintoihin on ollut mielestäni mielenkiintoinen, sillä siinä on tullut esiin laajasti osaamisalueita. Mielestäni luennot ovat olleet hyvin mielenkiintoisia ja niitä on ollut helppo seurata, sillä jokaisella luennolla on vain joku tietty aihe. Luentojen jälkeen on ollut inspiraatiota kirjoittaa Propeen ydinosaamisalueista, jossa on tullut mielestäni hyvin esille omat asenteeni ja valmiukseni eri oppiaineisiin tai näkökulmiin. Eri oppiaineita on ollut mielenkiintoista havainnoida eri näkökulmista, kuten pedagogisesta tai hyvinvointia vahvistavasta näkökulmasta. Näiden eri osaamisalueiden mukaan on saanut laajennettua omaa ajattelua huomattavasti. Tästä on muotoutunut taito havainnoida hyvin eri oppiaineiden ominaispiirteitä ja yhtäläisyyksiä niin taitojen kehittämisessä kuin oppimiskokonaisuuksien suunnittelussa. Olen oppinut ymmärtämään, minkälainen merkitys oppimisympäristöllä ja aistikokemuksilla on oppimisessani - ne ovat isossa roolissa omassa oppimisessani. En ole hirveästi tutkinut muita lähdemateriaaleja kuin luentoja, mutta apukysymykset propea laatiessa ovat auttaneet tiedostamaan omaa ajatteluani vahvuuksineen ja kehityskohtineen. Propen laatiminen on osittain kesken, sillä ajatukset täydentyvät ajan saatossa (näin on ilmeisesti tarkoituskin). Demotunneilla olen ollut suhteellisen aktiivinen. En ole ollut äänessä paljoa isossa ryhmässä, mutta pienrynhmiin jakautuessa (esim. postereita tehdessä) olen mielestäni antanut hyvän panoksen ryhmällemme. Olen tehnyt kaikki työt ajallaan ja ohjeiden mukaisesti. Olen mielestäni onnistunut tällä kurssilla 4 arvioiden mukaan, lukuunottamatta lähdemateriaalien hyödyntämistä (jos luentoja ei lasketa). En ole ollut tunneilla hyvin aktiivinen, mutta mielestäni olen antanut normaalin työpanoksen demotunneilla.