Ydinosaamisalueet
Itsearviointi
Mielestäni olen ymmärtänyt käsiteltävät osa-alueet kohtuullisen hyvin ja olen pyrkinyt syventämään omaa tietotaitoani. Kirjottaessa PROpeani olisin voinut käyttää enemmän eri lähteitä. Nyt PROpeni koostuu lähestulkoon kokonaan itsepohdiskelusta omasta osaamisestani. Peilattaessa omaa suoritumistani arvosanoihin ja vaatimuksiin, työskentelyni PROpen ja ydinosaamisalueiden parissa nivoutuu aika hyvin kolmosen arvoisesti.
2. Tieteellinen osaaminen
Oma käsitykseni omasta tieteellisestä osaamisestani ei ole kovinkaan luottavainen. Johtuen siitä, että opintoni okl:ssä ovat niin alussa en ole vielä kerennyt tai joutunut tutkimaan taikka syventymään kirjallisuuteen, joka käsittelee kasvatustieteitä.
Uskon, että opintojen edetessä oma teoreettinen osaaminen ja samalla tietotaito kasvatustieteiden teoreettisista puolista tulee vahvistumaan. Olen käynyt havainnoimassa opetusta vasta yhden kerran, joten on vaikea sanoa kuinka hyvin kykenen yhdistämään oppitunneilla havaitsemani asiat tietämiini teoriittisiin faktoihin. Urheilun yhteydessä osaan soveltaa mielestäni suhteellisen hyvin omaa teoreettista osaamistani käytännössä. Esimerkkinä tästä vaikka, että tiedän laskennallisesti pystyväni ajamaan pyörällä ftp-teholla tunnin ja täten voin kilpailussa hyödyntää tätä tietoa ajamalla esimerkiksi irtioton mukana hyvin 350 wattia kilpailun loppuun asti tietäen pystyväni edelleen tekemään vahvan kirin.
Sen perusteella mitä uutta olen oppinut luentojen ja pienryhmä tapaamisten aikana, olen huomannut että pystyn linkittämään uusia tietoja/taitoja aiemmin kokemiin kokemuksiin. Jotkin uutena tietona oppimani asiat ovat myös luoneet ristiriitaisia ajatuksia itsessäni, sillä olen aikaisemmin ajatellut jostakin asiasta eri tavalla ja ajatellut sen olevan ainoa ja oikea tapa käsitellä/ajatella kyseistä asiaa. Lisäksi olen huomannu, että kasvaneen kasvatustieteiden tietotaitoni johdosta kykenen osallistumaan huomattavasti kehittyneenmpään ja monipuoliseen keskusteluun liittyen kasvatustieteisiin.
Olen pannut merkille, että omassa tekemisessäni tutkiva ote ilmenee toiminnassani ja valinnoissani liittyen opintoihin siten, etten pyri menemään kaikissa tilanteissa sieltä missä aita on matalin. Pyrin haastamaan itseäni entistäkin enemmän ja pyrin hakemaan uutta tietoa tutkien asiaa, jota käsitellään entistäkin monipuolisemmin samalla syventyen asiaan syvällisesti.
Koen tällä hetkellä olevani vahvimmillani liikuntaan ja hyvinvointiin liittyvissä oppisisällöissä. Tämä siksi, että omaan mittavan ja monipuolisen liikuntataustan ja nykysin olen käytännössä täyspäiväinen ammattiurheilija. Oman kokemukseni kautta minulle on muodostunut vahva käsitys siitä mitä hyvinvointi on ja mitä se pitää sisällään.
7. Esteettinen osaaminen
Minulle aiheena esteettinen osaaminen on täysin tuntematon. Joten henkilökohtaisesti minulla on runsaasti varaa kehittää omia esteettisiä taitojani. Pienen tiedonhaun jälkeen minulle selvisi, että estetiikka on yksi filosofian osa-alueista, joka tutkii kaunetta, taidetta sekä esteettisiä eli kauneusarvoihin liittyviä esiintymismuotoja. Esteettiseksi kokemukseksi ymmärrän jonkun tapahtuman, missä henkilö katselee jotakin minkä liikettä pitää esteettisesti kauniina. Taikka itse tekee jotakin niin sulavaa liikettä, jonka tuntee esteettiseksi kokemukseksi. Itselleni mieleen tulee, kun mietin omakohtaista esteettistä kokemusta aika-ajo pyörällä tasaisella tiellä 400 watin teholla ajaminen. 400 watin tuotto täysin suoralla tiellä, jossa sinun kehon jokainen lihas toimii yhdessä dynaamisesti on mielestäni hyvä ja samalla itselleni ymmärrettävä kokemus esteettisestä kokemuksesta. Mielestäni esteettinen kokemus esimerkiksi balettiesityksen katseleminen voi olla hyvin tunteisiin vetoava ja merkityksellinen kokemus.
Minulle henkilökohtaisesti urheilu ja urheiluun liittyvät asiat herättävät runsaasti erilaisia tunteita. Tiedän runsaasti ihmisiä, joille musiikki ja esimerkiksi elokuvat herättävät samankaltaisia tunteita kuin urheilu minulle. Mielestäni on siis varsin luonnollista, että myös oppimiseen ja opiskeluun liittyy erilaisia tunteita positiivisista onnistumisen tuntemuksista aina karmaiseviin epäonnistumisen tunteisiin. Miettiessäni millaisia tuntemuksia oman peruskoulu taipaleeni aikana minulla heräsi, päällimmäisenä mieleeni tulee turhautuneisuus. Tuntuu, että omalla kohdallani kouluun ja koulussa oppimiseen on aina liittynyt enemmän negatiivisia kuin positiivisia tunteita. Tämä varmastikin siksi, että minua ei ole oikein ikinä jaksanut motivoida koulussa opetettavat asiat. Muistan kuitenkin kuinka joskus (tosin erittäin harvoin) sain päälle flow-tilan matematiikan tunnilla, kun tajusin jonkun tietyn opetetun asian hyvin eikä tämän jälkeen mikään kyennyt pysäyttämään minua tehtävissä etenemisessä. Kysyin omalta pikkusiskoltani millaisia muistoja hänellä on omalta peruskoulu ajaltaan liittyen siihen millaisia tunteita hänellä heräsi oppimisesta. Hänellä päällimmäisenä esille nousi positiiviset tuntemukset uusien asioiden oppimisesta. Uskon, että oppiminen herättää runsaasti niin positiivisia kuin myös negatiivisia tuntemuksia ihmisestä riippuen.
Tiedostan, että joillekin ihmisille luontevin tapa ilmaista itseään ja omia kokemuksiaan on esimerkiksi kirjoittaminen tai vaikkapa musisointi. Itselleni helpoin ja samalla luontevin tapa ilmaista omia kokemuksiani sekä tuntemuksiani on ollut puhuminen. Tähän voi vaikuttaa se, että minulla ei ole ikinä ollut mitään erityistaitoa ilmaista itseäni, joten olen tyytynyt kertomaan kaiken puhumalla. Mielestäni puhuminen on helppo ja hyvä tapa ilmaista tuntemuksiaan ja kokemuksiaan sillä, jokaisen on helppo ymmärtää mitä tarkoitat ja jokainen pystyy kommentoimaan helposti sanomaasi.
Pyöräillessäni ympäriinsä eritoten kauden ulkopuolella, maastossa keskellä metsää luonnon helmassa mielikuvitukseni alkaa usein laukkaamaan. Alan näkemään poluilla olevat kivet pieninä hyppyreinä sekä erilaiset maastonmuodot “bermeinä”, joista kuuluu ajaa tietyllä tavalla. Samalla usein saavutan flow-tilan, jossa vain ajan ja nautin luonnon sekä pyöräilyn kauneudesta. Toisinaan pyöräillessäni pääsen pääni sisällä luovaan tilaan, jossa alan miettimään kaikkia erilaisia surrealistisia asioita jonkin näkemäni asian johdosta. Tätä tapahtuu usein ajaessani esimerkiksi Espanjassa, jossa luonto ja arkkitehtuuri on varsin erilaista Suomeen verrattuna.
Olen aina matkustellut urheilun takia runsaasti ja tämän sanonnan tavoin “täytyy mennä kauvas nähdäkseen lähelle” olen ymmärtänyt että ympäristö, jossa viihdyn on Suomi. Tästä johtuen tykkään ympäristöön liittyvistä asioista joita Suomessa on helppo havaita, kuten puhtaudesta, vehreydestä, järvistä sekä näiden lisäksi yleisesti siitä miltä Suomessa näyttää. Tämän takia kiinnitän yleisesti huomiota siihen onko ympäristö, jossa olen kuinka puhdas ja luonnollinen. Ajattelen, että ihmiset yleisesti viettävät ja hakeutuvat sellaisiin ympäristöihin joissa he kokevat olonsa hyväksi. Täten on mielestäni varsin helppo havaita millaisesta ympäristöstä ihmiset pitävät. Koulumaailmassa opettajana voi varmasti vaikuttaa suuresti siihen kuinka oppilaat viihtyvät kouluympäristössä. Itse muistan kuinka ala-aste luokka tilassani oli viherkasveja, sohva ja matot lattioilla. Mielestäni ala-aste opettajani oli siis onnistunut hyvin luomaan luokasta viihtyisän ympäristön, joka ei tuntunut liian kolkolta ja koulumaiselta.
Jokaisen ihmisen arkielämässä on runsaasti hienoja sekä kauniita asioita. Omassa arkielämässäni mielestäni tällaisia asioita ovat kauniisti katettu aamupalapöytä, jossa aamupuuro lautanen ja kahvikuppi ovat aseteltu puhtaan ruokapöydän päälle. Puhdas polkupyörä nojaamassa olohuoneen seinää vasten maalipinta kiiltäen on mielestäni myös hyvä esimerkki arjen pienistä ja kauniista asioista. Tätä on mielestäni arjen estetiikka. Olen huomannut, että pidän niitä asioita joista pidän ja joita arvostan kauniina. Puhdas polkupyörä on mielestäni esteettisesti kaunis mutta esimerkiksi puhdas vessanpönttö taas ei.
Mielestäni taiteen ja kulttuurin avulla voi saada runsaasti erillaisia esteettisiä kokemuksia, joilla on positiivisia vaikutuksia ihmisen terveyteen sekä hyvinvointiin. Kulttuuria harrastamalla ihminen pystyy ilmaisemaan itseään ja saamaan tällä tavoin mielihyvää, joka tukee ihmisen henkistä hyvinvointia (Elonen, 2016). Useasti kulttuuria harrastetaan ryhmissä, esimerkiksi teatterit tai taidekerhot. Sosiaalinen toiminta on myöskin mielenterveyttä edistävää toimintaa, joka edistää yksilön hyvää oloa. Oma mielipiteeni on, että jos sinulla on hyvä mieli ja tunnet olevasi onnellinen koska saat tehdä jotakin mistä todella pidät se varmasti edistää yleistä hyvin vointiasi.
Minä tykkään pyöräilystä ja joku toinen ihminen tykkää jääkiekosta. Jonkun mielestä Ferrarit ovat maailman hienoimpia autoja mutta jonkun toisen mielestä Lamborghinit ovat hienoimpia. Sama mielestäni pätee estetiikassa. Ei ole mielestäni olemassa ainutta ja oikeata käsitystä siitä mikä on kaunista ja mikä rumaa. On olemassa vain erilaisia ihmisiä joilla on jokaisella oma mielipide ja näkemys siitä mikä on heidän mielestä kaunista.
Lähteet:
Elonen, N. 2016. Ilo ja hyvä mieli ovat oikeaa hyvinvointia: Tutkimus kulttuurin ja taiteen hyödyntämisestä eri kohderyhmien hyvinvoinnin edistämisessä Suomessa. Pori Jazz kaupungin kulttuurisen hyvinvoinnin edistäjänä-hankeen loppuraportti. 61 s.
5. Pedagoginen osaaminen
Hyvä henki luokan sisällä on mielestäni avain tekijä, joka vaikuttaa merkittävästi siihen millaisiin oppimistuloksiin luokassa päästään. Vaikka hyvät oppimistulokset ja kokonaisvaltainen oppiminen ovat yhtiä merkityksellisimpiä tekijöitä koulussa, koen silti että se kuinka hyvin oppilaat viihtyvät koulussa ja millainen into heillä on oppia uusia asioita ovat vieläkin tärkeämpiä asioita. Opettajana pystyn omalla esimerkilläni sekä vuorovaikutuksellani vaikuttamaan suurimpana tekijänä oppilaiden kanssa siihen millaiseksi luokan sisällä oleva ilmapiiri muodostuu. Mielestäni positiivinen ja kannustava ilmapiiri puskee jokaista oppilasta eteenpäin niin, että he kykenevät kehittymään ja oppimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Myönteistä ilmapiiri luokassa pystyn rakentamaan omalla positiivisuudella sekä sillä etten toimi liian jyrkästi minkään asian suhteen. Opettajan rentous poistaa mielestäni myös turhan jännityksen sekä jäykkyyden oppilaiden väliltä. Oppilaille suuntautuva kehujen antaminen hyvistä suorituksista sekä hyvistä yrityksistä kohottavat niin ikään hyvää ja positiivista tunnetta.
Vaikka luokassa olisi hyvä ja yhtenäinen luokkahenki, silti luokan sisällä voi olla yksilöitä jotka tarvitsevat tukea jollakin osa-alueella. Mielestäni hyvä opettaja pystyy havaitsemaan kunkin yksilön avun tarpeen varhaisessa vaiheessa ja tekemään tämän jälkeen oikeanlaisia toimenpiteitä oppilaan tarpeiden mukaisesti. Uskon, että tämä on taito joka kehittyy osittain kokemuksen myötä. Opettajana kuitenki voin mennä kysymään oppilaalta onko tällä kaikki hyvin jos näen jonkun vetäytyvät omiin oloihinsa tai toimivan eri tavalla kuin tämä normaalisti toimisi. Lisäksi voin helposti kiinnittää huomiota mikäli joku oppilaista on selvästi heikompi jollakin osa-alueella kuin muut luokan oppilaat. Tällöin voi esimerkiksi miettiä, että onko oppilaalla tarvetta mennä tukiopettajalle. Hyvä vuoropuhelu oppilaiden vanhempien ja koulun välillä on myös tärkeää huomioitaessa oppilaiden erityistarpeita.
Kuten aikasemmin nostinkin esille positiivinen ilmapiiri “boostaa” oppilaita parempiin oppimistuloksiin. Ryhmän merkitys yksilön oppimiseen voi myös nousta esille niin ikään negatiivisestikkin. Mikäli luokassa vallitsee huono työrauha on oppilaiden hankala keskittyä uusien asioiden oppimiseen ja samalla opettajan mahdollisuus opettaa asioita heikkenee sillä hänen täytyy keskittää voimansa ja aikansa työrauhan ylläpitämiseen (Pietilä, 2019). Kun mietin omia peruskoulu aikojani luokissani oli aina hyviä ystäviäni, joten minun keskittymiseni oppitunneilla suuntautui useasti ystävien kanssa säheltämiseen. Mielestäni tuolloin opettajan olisi tullut tehokkaammin puuttua tähän ja erottaa minut ja kaverini eri puolille luokkaa. Kavereiden kanssa ylimääräinen säheltäminen ei edistänyt omaa oppimistani ja samalla häiritsimme myös muiden keskittymistä ja oppimista. Toimivassa luokkayhteisössä mielestäni tulisi myös korostaa muiden oppilaiden arvostamista, sillä kaikkien tulisi arvostaa muita siinä määrin, että toisille annettaisiin mahdollisuus keskittyä ja opiskella rauhassa.
Mielestäni opettajana toimiessa ei ole oikeuden mukaista perustaa oppilaiden arviointia esimerkiksi liikunta ja taideaineissa oppilaan suoritusten perusteella. Hyvänä esimerkkinä on se, jos oppilaan liikunnan numero/arvosana määräytyy heidän tulostensa mukaan jotka he ovat tehneet Cooperin testissä ja lihaskuntotestissä. On mielestäni erittäin epäoikeuden mukaista arvostella oppilaita näiden liikunnallisten suoritusten mukaisesti, koska parempi tapa olisi arvioida oppilaita näiden asenteen ja liikunnallisten kykyjen kehittymisen mukaan. Tämän tapainen “old school” arviointi latistaa helposti oppilaiden motivaatioita opetettavaa ainetta kohtaan ja samalla tämä voi heijjastua myös muihinkin opetettaviin aiheisiin.
Tällä hetkellä minun valmiudet opettaa saatika ohjata ja tukea oppimista ovat mielestäni varsin heikot. Tilanne ei kuitenkaan ole katastrofaalinen, koska ajattelen että minulla on mahdollisuus nyt kehittää itseäni ja samalla oppi runsaasti itselleni täysin uusia taitoja. Ilman kunnollista kokemusta opettamisesta ajattelen, että voisin tukea ja samalla helpottaa esteetöntä oppimista esimerkiksi käyttämällä erillaisia visualistavia juttuja osana opetustani. Tämän lisäksi myös oppilaiden sijoittelu luokkahuoneessa myös osaltaan tukee esteetöntä oppimista. Mikäli luokassa on esimerkiksi lukihäiriöisiä oppilaita voin opettajan vaikuttaa heidän oppimiseen helposti valitsemalla heille helpompi lukuisia ja selkeämpiä materiaaleja. Entisenä ylivilkkaana ala-aste oppilaana uskon, että minulla on taito tunnistaa sellaiset oppilaat, jotka tarvitsevat yksilöllistä apua vilkkauden taikka keskittymishäiriön takia.
Opettajana minun tulee mielestäni luoda oppilailleni sellainen positiivinen asenne koulua ja koulussa tehtäviä asioita kohtaan, että he myös jaksavat innostua kotona tehtävistä läksyistä. Haluan oppia suunnittelemaan opetukseni niin, että rytmitän opetettavan asian opetuksen sopivaan tahtiin jotta oppilaat pystyvät sisäistämään opetettavan asian parhaalla mahdollisella tavalla. Opettajana kuitenki tavoitteenani tulee olemaan se, että oppilaani saavat parasta mahdollista opetusta.
Lähteet:
Pietilä, N. 2019. Luokan työrauha ja siihen vaikuttavat tekijät - opettajan näkökulma. Erityispedagogiikan pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden laitos. 36 s.
6. Hyvinvointia vahvistava osaaminen
Itselleni tärkeitä asioita yleisessä jaksamisessani liittyen kouluyhteisössä toimimiseen ovat liikkunnan säännöllinen harrastaminen, riittävät yöunet sekä laadukas ja riittävä ravinto. Ilman näitä kolmea edellä mainittua tekijää en jaksaisi käydä/keskittyä kouluun ollenkaan. Minulle lenkillä käyminen ja urheilu ovat tärkeimmät asiat elämässäni ja tästä varmasti hyvänä esimerkkinä on viimeisen vuoden aikana pyörällä ajetut 30-tuhatta kilometriä. Yleisesti priorisoin asiani tärkeysjärjestykseen niin, että valmentajani laatiman harjoitussuunnitelman noudattaminen tulee ensimmäisenä yhdessä ravinnon ja palautumisen kanssa ja tämän jälkeen kouluasiat. Tämä täysin siksi, että pyöräily on tällä hetkellä se asia, joka mahdollistaa minulle leivän ruokapöytään. Tulevaisuudessa, kun lopetan urheilu-urani, asioideni tärkeysjärjestys tulee sata varmasti muuttumaan niin, että opiskelu tulee menemään lenkillä käymisen edelle.
Mikäli kohtaan opiskeluissani vastoinkäymisiä tai minulle tulee jostain syystä negatiivinen mieli liittyen koulunkäyntiin pystyn parhaiten puhdistamaan ajatukseni ja tuulettamaan pääni hyppäämällä pyöräni selkään ja menemällä ajamaan keskelle luontoa. Uskon, että myös tulevaisuudessa kun pääsen kiinni työelämään opettajana tämä sama keino tulee olemaan keinoni päästä yli työn tuomista negatiivisista ajatuksista ja asioista. Lisäksi uskon, että tulevaisuudessa voin keskustella vaikeista ja nihkeistä asioista joita tulen kohtaamaan opettajana yhdessä lähimmäisten ihmisteni kanssa. Näillä tavoilla voin edistää omaa henkistä hyvinvointiani.
Opettajan rooli kasvattajana on mielestäni kiistatta erittäin tärkeä ja uskon, että tulevaisuudessa opettajien rooli kasvattajana tulee muuttumaan entistäkin merkityksellisemmäksi. Yhä globalisoituvassa yhteiskunnassa opettajien mielestäni tulee antaa lapsille ohjausta kasvaa suvaitseviksi ja oikeuden mukaisiksi kansalaisiksi. Mielestäni minun tulevana opettajana tulee olla oppilailleni eräänlainen roolimalli sekä olla esimerkillinen ja samalla vastuullinen aikuinen ketä on hyvä katsoa ylöspäin. Opettajana ajattelen, että lapset kuitenki tulevat viettämään päivittäin useita tunteja kanssani, joten on myös osittain vastuullani minkälaiseksi he kasvavat opetukseni aikaisina vuosina. Tavoitteenani on opettajaksi päästyäni pyrkiä opettamaan oppilailleni oikeanlaista arvomaailmaa sekä antaa heille mahdollisimman hyvät edellytykset edetä tulevaisuudessa eteenpäin. Tämän lisäksi haluan omalla esimerkilläni kannustaa oppilaitani noudattamaan terveellisiä elämäntapoja sekä kiinnittämään huomiota omaan ja samaan aikaan muiden hyvinvointiin. Olen miettinyt, että voisin joskus opettajana keksiä jonkinlaisen oppilaiden koulumatkaliikkumista edistävän pankin johon kerätään yhdessä käveltyjä/pyöräiltyjä kilometrejä. Tietyn ennalta sovitun rajan saavutettua (vaikka 1000km kolmessa kuukaudessa) luokkamme voisi tehdä yhdessä jotain ennalta sovittua ja mukavaa aktiviteettiä. Omalla tekemiselläni voin vaikuttaa myös merkittävästi siihen kuinka turvallinen ja oppilaiden hyvinvointia edistävä ilmapiiri koulussa sekä opettamassani luokassa tulee olemaan.
Opettajana voisin antaa tukea kollegoilleni työpaikalla kuuntelemalla sekä auttamalla heitä mikäli he kohtaavat opetuksessaan haasteita joista he eivät meinaa selvitä yksin. Yhdessä vaikeiden asioiden käsittely sekä pohtiminen ja ratkaisujen löytäminen on varmasti avain parempiin lopputuloksii niin henkisen hyvinvoinnin saralla, kuin myöskin luokkahuoneessa oppilaidenkin kanssa toimiessa. Varmasti myöskin mielenkiinto muiden opettajien jaksamisesta kohtaan on tärkeässä osassa hyvän työilmapiirin ja työyhteisön syntymisessä. Yhteen hiileen puhaltaminen ja vahvan “me” hengen luominen on varmasti myös suuri voimavara työyhteisössä vaikeiden tilanteiden edessä. Yhteisillä opettajien välisillä tapahtumilla pystytään luomaan ja ruokkimaan parempaa yhteishenkeä. Opettajatkin ovat töissä koululla useita tunteja päivässä, joten hyvä yhteishenki on erittäin tärkeää oman henkisen jaksamisen sekä hyvinvoinnin kannalta.
Myös oppilaiden keskuudessa luokan sisällä vallitseva hyvä yhteishenki ruokkii oppilaita kohti parempaa oppimis menestystä (Ervasti, 2018). Positiivinen, rento mutta myöskin samaan aikaan jämäkkä opettajajohtoinen ilmapiiri mahdollistaa jokaiselle oppilaalle hyvät lähtökohdat oppia ja päästä parhaaseen mahdolliseen oppimistulokseen. Mikäli oppilailla on tunne, että heillä on turvallinen ja kauttaaltaan hyvä olo olla koulussa on mielestäni opettaja onnistunut tehtävässään erinomaisesti. Positiivinen ja reilu henki luokan sisällä myös ruokkii oppilaiden hyvinvointia.
Oppilaiden hyvinvoinnin kannalta on mielestäni tärkeää, että opettajien, koulupsykologien, kuraattoreiden, terveydenhoitajien sekä tietysti vanhempien välillä on tarvittaessa jatkuvaa vuoropuhelua mikäli on havaittavissa, että oppilaalla on jonkin näköisiä huolia taikka murheita. Mielestäni kynnys avun hakemiselle tulisi olla mahdollisimman matala ja tähän voin itse opettajan helposti vaikuttaa. Toivon, että opin opettajan havaitsemaan tehokkaasti mikäli jollakin oppilaistani ilmenee joitakin vaikeuksia. Tavoitteenani on omalta osaltani muodostaa mahdollisimman toimiva “turvaverkko” oppilaiden ympärille. Opettajana pystyn merkittävästi vaikuttamaan oppilaiden sekä kollegojeni että myöskin omaan hyvinvointiini ja koen, että voin aina kehittyä paremmaksi tällä osa-alueella.
Lähteet:
Ervasti, O. 2018. Oppimisilmapiiri kasvatustieteellisessä tutkimuksessa. Pro gradu -tutkielma. Oulun Yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta. 107 s.
4. Yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen osaaminen
Tulevana opettajana aijon/haluan toteuttaa opetukseni niin, että esittelen oppilaille asioita monipuolisesti eri kanteilta mutta en ohjaa kenenkään ajatuksia mihinkää tiettyyn suuntaan. Poliittisesti aion tuoda oppilailleni esille viimeisimmät asiat mitä ajattelen itse, että ala-aste ikäisen tulisi tietää. Mielestäni ala-aste ikäisten oppilaiden tulisi tietää politiikasta sen verran, että he ovat kärryillä esimerkiksi mikäli Suomessa on eduskunta -tai presidentinvaalit ajankohtaisena asiana. Ulkomaiden poliittisista tilanteista ja suhteista ala-astelaisten mielestäni tulisi tietää asioita, jotka ovat sillä hetkellä suuresti esillä. Kulttuurisesti haluan opettaa tulevia oppilaitani niin, että he oppivat ymmärtämään erilaisuutta ja erilaisia kulttuureita ilman minkäänlaisia turhia ennakkoluuloja. Tulevaisuudessa monikulttuurisuus tulee näyttelemään entistä suurempaa roolia kunkin suomalaisen elämässä, joten koen monikulttuurisuuteen elämään opetuksen tärkeänä osana perusopetusta. Taloudellisista asioista joita opetuksessani tulee ilmenemään aion opettaa/toimia niin ettei se tule eriarvoista maan oppilaitani. Historiallisesta näkökulmasta opetuksessani haluan ottaa huomioon perinteet ja pitää tietyistä perinteistä kiinni. Tämä ei kuitenkaan pois sulje sitä, että haluan toimia opettajana niin että käytän ja sovellan uusimpia “uutuus juttuja” sekä käytäntöjä.
Yhteiskunnallisella tasolla koulukiusaaminen on herättänyt keskustelua runsaasti niin pitkään, kun itse muistan uutisia lukeneeni/seuranneeni. Viimeisimpänä tapauksena, jonka itse olen noteerannut medioista on ollut Vantaan Havukosken koululla tapahtunut koululaisen pahoinpitely. Kyseisessä tapauksessa kahden 14-vuotiaan oppilaan välinen yhteenotto äityi siihen, että toinen tapauksen osallisista menetti tajuntansa useiden iskujen ja potkujen jäljiltä. Tällaiset ikävät tapaukset nostavat mielestäni vahvasti esille sen, että koulukiusaaminen ja väkivalta ovat suuri yhteiskunnallinen ongelma Suomessa. Medioiden uutisoinnin perusteella ihmisille välittyy mielestäni helposti kuva siitä, että kouluissa ollaan välinpitämättömiä ja kyllästyneitä asian suhteen. Kuitenkin uskon, että lähestulkoon jokaisessa Suomen koulussa ollaan viimeisimpien vuosien aikana tehty runsaasti töitä kiusaamisen ja väkivallan ehkäisemiseksi. Vaikka koulu kiusaaminen on ongelma Suomalaisissa kouluissa voisi mielestäni mediat myös uutisoida välillä siitä, että kouluissa tehdään myös paljon oikeita asioita asian suhteen.
Itse voin myöntää olleeni koulukiusaaja niin ala -kuin ylä-asteellakin. Nyt hieman vanhempana olen ymmärtänyt itse kuinka typerästi ja väärin olen peruskoulun aikana toiminut. Olen ymmärtänyt kuinka syvät arvet siitä voi seurata, jos joutuu esimerkiksi ala-asteella koulukiusatuksi. Omasta kokemuksesta koulukiusaajana johtuen haluan olla tulevaisuudessa kitkemässä koulukiusaamista ja samalla myös kouluväkivaltaa pois kouluista ja etenkin luokasta/luokista, joita tulen opettamaan. Uskon, että omasta koulukiusaamis taustastani johtuen kykenen huomaamaan sekä havaitsemaan kiusaamistilanteet hyvin, jolloin pystyn välittömästi puuttumaan siihe. Mielestäni kaikilla oppilailla tulee olla turvallinen ja positiivinen olo ollessaan koulussa ja tätä haluan olla edistämässä parhaalla mahdollisella tavalla omien taitojen ja resurssien mukaisesti.
Kouluyhteisö vaikuttaa minuun toivottavasti kehittävästi ja motivoivasti. Toivon, että kouluyhteisössä pääsen vuorovaikutukseen sellaisten ihmisten kanssa joilta voin oppia ja saada vaikutteita niin, että pystyn kehittämään itseäni opettaja sekä kasvattajana. Olen jo nyt tähän pisteeseen tultaessa oppinut runsaasti opiskelutovereiltani ja saanut paljon uusia näkökulmia yhteiskunnallisiin asioihin. Koen, että voin oppia jokaiselta kouluyhteisössä toimivalta ihmiseltä jotakin. Omalla toiminnallani toivon edistäväni yhteisön toimintaa sekä omalla positiivisella esimerkilläni nostattaa kaikkien yhteisön jäsenten yleistä fiilistä paremmaksi.
Tulevaisuudessa entistä monikulttuurisemmassa sekä globaalimmassa yhteiskunnassa koulun rooli tulee olemaan entistä suuremmassa osassa lasten ja nuorten kasvatuksessa (Laaksonen, 2014). Täten koulujen sekä opettajien tulee olla “ajan hermolla”, jotta oppilaille pystytään takaamaan ja mahdollistamaan parhaat mahdolliset lähtökohdat elämään. Kouluissa tulisi opettaa oppilaille, että monikulttuurisuus ja erilaisuus on rikkaus jonka avulla voimme oppia toinen toisiltaan mitä ihmeellisimpiä sekä hyödyllisempiä asioita. Tämän tapaisten asioiden huomioiminen ja opettaminen mahdollistaisi mielestäni tulevaisuudessa paremman yhteiskunnan, jossa ihmiset olisivat suvaitsevaisempia sekä avoimempia erilaisia ihmisiä ja asioita kohtaan.
Opettajana haluaisin olla tulevaisuudessa osana sellaista koulua, jossa jokaisella oppilaalla olisi hyvä olla. Unelmieni koulussa jokainen oppilas pystyttäisiin kohtaamaan yksilönä ja jokaiselle pystyttäisiin tarjoamaan kullekin sopivinta opetusta niin, että yhteisiin oppimistavoitteisiin päästäisiin parhaimmilla mahdollisilla tavoilla. Lisäksi unelmieni koulu olisi sellainen paikka, johon jokainen oppilas voisi tulla hymyssä suin ja koulupäivän jälkeen poistua kotiin hymy edelleen kasvoillaan. Mielestäni koulun tulisi olla paikka missä lapsilla ja nuorilla on kivaa ja kaikilla on mahdollisuus oppia uusia asioita kannustavassa ja positiivisessa ilmapiirissä. Itse haluan olla opettajana samantyylinen, kuin oma ala-asteeni opettaja jolta löytyi aina aikaa jokaiselle oppilaalle oli asia mikä tahansa. Haluan opettajana luoda luokkaan sellaisen ilmapiirin, että oppilaista tuntuu että olen ns. samalla tasolla heidän kanssaan ja näin ollen olisin helposti lähestyttävissä. Koen, että opettajana voin suuresti vaikuttaa siihen millainen tulevaisuuden entistäkin parempi yhteiskunta tulee olemaan.
Lähteet:
Laaksonen, S. 2014. Opettajan opettajuus – katsaus Opettaja-lehden opettajakuvaan tradition ja ajan hengen ristitulessa. Kasvatustieteiden pro gradu-tutkielma. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden yksikkö. 120.s.
3.Vuorovaikutusosaaminen ja moninaisuuteen liittyvä osaaminen
Mielestäni olen hyvä kommunikoimaan ja keskustelemaan erillaisten ihmisten kanssa iästä tai sukupuolesta riippumatta. Tähän vaikuttaa suuresti se, että olen ajanut kilpaa ulkomaalaisissajoukkeissa ja tämän takia joutunut olemaan vuorovaikutuksissa paljon eri kulttuureista sekä taustoista tulevien ihmisten kanssa. Ollessani vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa en kovinkaan usein jää sanattomaksi, joten koen että sanavalmius on ehdottomasti vahvuuteni vuorovaikuttaja. Samalla kun keskustelen ihmisten kanssa koen, että pystyn suhteellisen hyvin ymmärtämään ja asettumaan muiden ihmisten asemaan. Olen pannut merkille omissa vuorovaikutustaidoissa, että vaikka koen ymmärtäväni hyvin miltä muista ihmisistä tuntuu ja koen osaavani aistia muiden ihmisten tunteita. Saatan tästä huolimatta välillä möläyttää ajattelemattani jonkun hieman töykeän kommentin. Tämän karsiminen on ehkä yksi suurimmista kehityksen kohteista, joita minun tulisi kehittää jotta olisin parempi vuorovaikuttaja.
Omia tunteitani säätelen vuorovaikutus tilanteissa sen mukaan mihin yhteyteen käsiteltävä asia ja tilanne liittyy. Esimerkiksi kouluun liittyvissä vuorovaikutustilanteissa saatan olla hieman kylmä enkä kovin vahvasti tunteella mukana. Tämä siksi, että ajattelen koulun olevan vain tietynlaista suorittamista. Urheiluun tai muihin mielenkiinnonkohteisiini liittyvissä vuorovaikutustilanteissa näytän usein tunteeni vahvasti, sillä ne asiat ovat minulle merkityksellisiä. Minulle itselleni merkityksellisten asioiden suhteen minusta tuntuu luonnolliselta elää tunteella mukana ja myös näyttää se muille vuorovaikuttaessa.
Vuorovaikutustaidoista kuuntelemista minun tulisi niin ikään mielestäni kehittää. Tykkään kuunnella muita ja pyrin parhaani mukaan viestittämään puhujalle, että olen kiinnostunut hänen kertomistaan asioista. Kuunnellessani jonkun kertomusta/puhetta välillä uppoudun omiin ajatuksiini, jolloin keskittymiseni kuunteluun katkeaa. Tästä minun tulisi päästä eroon, sillä se on epäkunnioittavaa puhujaa kohtaan sekä myös itsekkin olen tämän jälkeen yleensä aivan pihalla. Lisäksi voisin olla hieman aktiivisempi kuuntelija sekä esittää puhujalle tarkentavia kysymyksiä ja osoittaa näin mielenkiintoa hänen kertomaansa juttua/asiaa kohtaan.
Ryhmissä työskennellessä pidän yleisesti hieman matalampaa profiilia, kuin muuten ryhmässä tai porukassa ollessani. Normaalisti vetäydyn ryhmätöissä hieman taka-alalle ja välttelen roolin ottamista. Teen aina oman osuuteni kunnialla ja olen ryhmän jutuissa mukana. En kuitenkaan halua olla se, joka ryhmässä on eniten äänessä ja päättää suurimmasta osasta ryhmän asioista. Tällä osa-alueella minulla olisi mielestäni niinikään kehitettävää ja voisin jatkossa pyrkiä olemaan hieman aktiivisempi ryhmän jäsen ryhmässä työskenneltäessä. Omaan työskentelyyni vaikuttaa suuresti se minkälaisesta ryhmästä on kyse ja minkä yhteydessä työskentely tapahtuu. Urheilumaailmassa, eri toten pyörilyssä olen täysin erillainen ryhmän jäsen kuin esimerkiksi koulussa. Joukkueen sisällä tykkään ottaa hieman roolia ja kilpailuiden sekä kilpailuiden ulkopuolella tykkään antaa mielipiteeni sekä ääneni kuulua.
Se miten suhtaudun ja toimin erillaisissa vuorovaikutustilanteissa riippuu hyvin paljon siitä kenen/keittenkä kanssa olen keskustelemassa. Mikäli keskustelen esimerkisi opiskelukaverini taikka joukkuekaverini kanssa uskallan haastaa sekä kyseenalaistaa hänen sanomisiaan ja mielipiteitään. Mutta jos keskustelen itseäni vanhempien ihmisten kanssa osoitan heitä kohtaan kunnioitusta ja kuntelen heidän sanomisensa mutisematta. Tämä johtuu täysin siitä, että minulle on pienestä pitäen opetettu että vanhempien ihmisten sanomisia pitää kuunnella ja kunnioittaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä ettenkö kunnioittaisi vertaisteni sanomisia taikka mielipiteitä. Tykkään keskustella ja oppia kaiken ikäisiltä ja kaikenlaisilta ihmisiltä. Koen myös, että jokainen ihminen voi oppia jotakin jokaiselta, joten koitan olla aina korvat höröllä ja aivot vastaanottavaisena uusille asioille.
Voin myöntää olleeni aikaisemmin hyvin ennakkoluuloinen ihmisistä heidän ulkonakönsä perusteella. Ennen saatoin luoda jostakin ihmisestä kuvan päähäni jo ennen kuin keskustelumme oli edes alkanut. Tämä vaikutti suuresti siihen kuinka vuorovaikutustilanteemme eteni ja usein tämän seurauksena saatoin olla hyvin tyly/nihkeä keskustelukumppani mikäli keskustelukumppanini oli minulle entuudestaa tuntematon ja oli mielestäni pukeutunut esimerkiksi oudosti. Nykyisin olen päässyt tästä ennakkoluuloisuudestani eroon, koska olen joutunut kohtaamaan paljon erillaisia ihmisiä ollessani ulkomailla pyöräilyni takia. Luulen, että syyt ennakkoluuloisuudestani juontavat juurensa lapsuudestani, jolloin en joutunut kohtaamaan esimerkiksi erillaisista kulttuureista olevia ihmisiä. Uskon, että voin kehittyä tälläkin osa-alueella entistäkin paremmaksi koska tiedostan hyvin nykyisin omat vajaavaisuuteni ja kehittämisen kohteet.
Tiedostan varsin hyvin sen, etten voi tietää aina kaikkea niistä ihmisistä kenen kanssa olen vuorovaikutuksessa. Tämän takia pyrin kunnioittamaan jokaisen ihmisen identiteettiä ja takamaan omalla toiminnallani vuorovaikutustilanteessa turvallisen sekä positiivisen ilmapiirin. Lisäksi pyrin keskustellessani muiden ihmisten kanssa irroittamaan asian henkilöistä erilleen, jotten ajattelisi että joku on asiasta jotakin mieltä sen takia että hän on sellainen kun on. Mielestäni jokaisen ihmisen mielipide on tärkeä asiasta riippumatta ja jokaisella on oikeus olla asiasta sitä mieltä kun hän on. Jokaisen ihmisen mielipidettä mielestäni tulee siis kunnioittaa vaikka itse olisikin erimieltä asiasta.
Mielestäni on kiinnostavaa, että kouluissa on nykysin enemmän ja enemmän eritaustoista tulevia ihmisiä niin opettajia kuin oppilaitakin. Koen, että opettajilla on myös mahdollista oppia paljon uutta ollessaan vuorovaiktuksessa esimerkiksi sellaisen oppilaan kanssa kuka on kotoisin jostain muualta päin maailmaa. Ja mikäli minulla olisi joitakin ennakkoluuloja taitta olettamuksia ihmisiä kohtaan, jotka tulevat jostakin toisesta kulttuurista tulevana opettajana minun tulee kohdata kaikki oppilaat tasavertaisina tästä huolimatta. Opettajalla on mielestäni erittain suuri rooli siinä millaiseksi ilmapiiri luokassa muodostuu ja hyvä opettaja pystyy saamaan luomaan innostavan ja suvaitsevan ilmapiirin, jossa puhalletaan yhteen hiileen. Opettajan esimerkki on kuitenkin se, mitä oppilaat seuraavat ja minkä seurauksena toimivat opettajan esimerkin mukaisesti. Opettajan täytyy myös ottaa huomioon oppilaiden ikä, sillä mitä nuoremmasta oppijasta on kyse sitä suurempi vastuu heistä on (Ahonen & Klasila, 2016).
Lähteet:
Ahonen, J.& Klasila, H. 2016. Ammatillinen välittäminen opettaja-oppilassuhteessa - Miesluokanopettajien kertomuksia välittämisestä. Oulun yliopisto. Kavatustieteiden tiedekunta. Pro gradu-tutkielma. s.17.
1.Eettinen osaamiseni
Eettiset arvoni näkyvät elämässäni vahvasti lähes kaikissa asioissa. Koen, toimivani omien arvojeni asettamien normien mukaisesti joka päivä mutta mikäli toimin arvojani vastaan pyrin hyvittämään/korvaamaan tämän parhaalla mahdollisella tavalla. Ajattelen, että jokainen ihminen on samanarvoinen ja, että kaikkia ihmisiä tulee kunniottaa yksilöinä juuri sellaisena kun he ovat. Lisäksi ajattelen, ettei kenenkään tulisi joutua syrjinnän taikka minkäänlaisen kiusaamisen alaiseksi. Pyrin siis jokapäivä toimimaan kuten itseitselleni asettamani "malli-ihminen" toimisi.
Mielestäni kierrättäminen on erittäin tärkeää ja muutenkin ympäristötä huolehtiminen kuuluu aatemaailmaani. Joskus olen valitettavasti heittänyt pullonpalatuspulloja sekä pattereita normaaliin sekajätteeseen ja tämä on saanut minut potemaan huonoa omatuntoa. Lisäksi olen syyllistynyt joskus nuorempana syrjintään sekä kiusaamiseen. Nykysin kadun tätä suuresti.
Käsitykseni oikeasta ja väärästä on hyvin perinteinen ja osittain myös hiukan vanhoollinen. Kunnioitan kirkon opetuksia siitä kuinka tulisi elää hyvää elämää ja kuinka toimia muita ihmisiä kohtaan. Arvostan suuresti itseäni vanhempia ihmisä, joten isovanhemmillani on ollut suuri merkitys siihen kuinka ajattelen oikeasta ja väärästä. Mielestäni nyky-yhteiskunnassa tulisi kunnioittaa vanhoja arvoja enemmän.
Peruskoulussa eteen voisi tulla eteen tilanne, jossa liikuntatunnilla jollakin oppilaalla ei olisi omia liikuntavälineitä esimerkisi hiihtovehkeitä. Tällöin opettaja joutuu pohtimaan onko oikein järjestää hiihtoa, jos joku oppilaista ei ole kykenevä osallistumaan esimerkiksi siitä syystä ettei tämän perheellä ole varaa hiihtovälineisiin. Kyseinen tilanne kuvastaa sitä pitääkö opettajan pyrkiä toimimaan niin ettei kenellekkään oppilaalle tule epätasa-arvoinen olo.
Hyvää eettistä opettajuutta on mielestäni sellaista, jossa opettaja pystyy edistämään kaikkien oppilaiden samanarvoisuuden tunnetta sekä opettamaan oppilailleen esimerkillisen käsityksen oikeasta ja väärästä.