Minä viestijänä/vuorovaikuttajana
Korvaavatehtävä 17.3 (Ukko ja Elias)
- Osana arviointia tärkeinä tekijöinä, joita tulee ottaa huomioon ovat opettajan näkökulmasta muunmuassa: ottaa huomioon oppilaan etninen tausta sekä ikä. Sen lisäksi palautteen on oltava rakentavaa sekä sellaista että oppilas kykenee ymmärtämään arvioinnin perusteet, arvioinnin tulee olla tasapuolista. Opettajan tulee myös tehdä selväksi luokalle eri virheiden merkitys arvioinnissa ja se miksi jokin asia on väärin. Sen lisäksi opettajan tulee huomioida myös oppilaiden taso palautetta antaessa Opetuksessa tulee ottaa huomioon johdonmukaisuus, eli opettaja arvioi niitä asioita tekstissä, mitä oppilaille on opetettu.
2. Onko tekstin otsikko johdonmukainen suhteessa tekstin sisältöön?
Onko tekstissä osattu soveltaa hallussa olevaa tietoa oikeissa paikoissa ja oikeilla tavoilla?
Eteeneekö teksti loogisesti sisältöä kuljettaen?
Vastaako teksti tehtävänantoa?
Mikä oppilaan taso tekstin tuottamisessa?
Rakentava palaute
3. (Selviä nyt tästäkin)
Teksti oli hyvin sekava ja juonesta oli vaikea saada kiinni. Teksti oli kirjoitettu myös pääosin puhekielellä sekä kieliopillisia virheitä oli jonkun verran. Lisäksi erään henkilön nimi vaihtui jopa yhden lauseen sisällä. Kirjoittajalla on selkeästi värikäs mielikuvitus, joka on osattu pukea sanoiksi kohtalaisen hyvin.
(Taivas on musta)
Seuraavissa teksteissä tehtävänantona oli kirjoittaa tarina kolmen opettajan antaman sanan pohjalta. Ensimmäisessä tarinassa oli käytetty kaikkia sanoja. Tarina oli hyvin mielikuvituksellinen ja sanat oli integroitu hyvin osaksi tarinaa. Myös nimi oli onnistunut tarinan kannalta.
(Tytön tarina)
Tarina hieman lyhyt ja juoni oli hieman epäjohdonmukainen sekä pinnallinen. Annetut sanat oli käytetty osana tekstiä, mutta niiden sidonnaisuus tekstiin oli puutteellinen.
(Porthenin ensi ryyppäys)
Tarinan aihe ei ole mielestämme 6lk sovelias. Tarina uhkuu pientä uhoa, selkeästi opettajan rajojen kokeilua. Juoni on hyvin yksinkertainen ja rakentuu päihteiden ympärille. Käsiala on hyvä ja tekstistä saa sen vuoksi selvää. Kirjoita ensi kerralla jostain vähän kivemmasta aiheesta.
(Doctor who ja känni slitheen)
Teksti on erittäin vaikealukuinen, mutta juonen kulun pystyy silti erottamaan/havaitsemaan. Tekstin selkeyteen tulisi kiinnittää huomiota jatkossa. Aihe oli mielestämme ala-asteelle sopimaton.
4.
Oli mielenkiintoista lukea eri ikäisten lasten tuottamia tekstejä. Teksteistä huomasi, että kirjoittajat ovat nuoria, mutta kuitenkin ero oli huomattavissa 3 -luokkalaisen ja 6- luokkalaisen tekstin välillä. Teksteistä on helposti myös pääteltävissä kirjoittajan sukupuoli. Erityisesti teksteissä mielikuvituksen käyttö, mutta osa aiheista oli hieman yliampuvia ja sen vuoksi epäsopivia kouluun. Kieli osassa teksteissä oli kirjoittajan ikään nähden hyvää ja sujuvaa, mutta osissa teksteistä lauserakenteet olivat hyvin sekavia. Oppilaille tulisi painottaa johdonmukaisuutta ja selkeyttä. Tähän auttaa tekstin suunnittelu ja ideointi ennen kirjoittamista, esim. käsitekartta/ideakartta.
Matkani kielenkäyttäjänä
Oman pedagogisen osaamisen reflektointia
Laatimastani suomen kielen ja kirjallisuuden pedagogisesta itsearvioinnista on nähtävissä ensimmäisen aiheen tiimoilta,että taitoni tulkita erilaisia tekstejä on mielestäni hyvällä tasolla. Tämän perusta siihen, että olen lukenut runsaasti eri tyylisiä ja eri näkökulmista kirjoitettuja tekstejä. Oppilaiden kannalta tämä on erittäin keskeinen taito, sillä oppilaiden tulee oppia tunnistamaan erityylisiä tekstejä sekä samalla oppia lähdekriittisiksi.
Itsearvioinnin toinen kohta oli tekstintuottamisentaidot. Nämä taidot ovat itselläni omasta mielestä myöskin hyvällä tasolla. Koen, pystyväni tuottamaan suhteellisen monipuolista sekä oikein tuotettua tekstiä, mutta kyvyssäni tuottaa spesifiä tekstiä liittyen johonkin tiettyyn aiheeseen minun tulee kehittää vielä runsaasti. Oppilaiden näkökulmasta omalla äidinkielellä ymmärrettävän tekstin tuottaminen on ehdoton taito tulevaisuutta ajatellen.
Kielitajun ja kielitietoisuuden osa-alueella minulla on kaikista eniten kehitettävää kaikki osa-alueet huomioon ottaen. Oikeastaan en tiedä onko osaaminen oikeasti niin heikolla tasolla mitä itsearvioinnin kautta olen arvostellut, mutta koen että koko osa-alue on minulla hieman harmaan peitossa. En täysin ymmärrä mitä tällä osa-alueella tarkoitetaan. Ainut tähän osa-alueeseen liittyvä taito, jonka koen olevan itselläni edes jollakin tasolla on oma kiellellisen identiteetin rakentaminen.
Suomen kielen ja kirjallisuuden arviointi osiossa minulla riittä runsaasti niin ikään työstettävää. Mielestäni osaan tehdä kohtalaisesti tulkintoja suomen kielen opetuksesta ja tunnistan paikka paikoin joitakin pedagogisia suuntauksia. Tämän osion itsearviointi oli hiukan haastavaa, sillä minulla ei ole minkäänlaista kosketuspintaan oppilaiden opettamiseen. Näistälähtökohdista on kuitenkin hyvä lähteä kehittämään omia taitojani.
Opsia silmäillessäni kiinnitin huomiota 1-2 luokkalaisten opetuksen tavoitteeseen yleisen kielitietoisuuden vahvistamiseen. Tämä on osio, jonka tiimoilta minun tulee perehtyä aiheeseen syvemmin, jotta voin tulevaisuudessa opettaa opsin tavoitteiden mukaisesti. Myös 3-6 luokkalaisten tavoitteita silmäillessäni huomioni kiinnittyi kielen ymmärtämisen osioon. Kielitietoisuuteen liittyvät aiheet ja niideen käsitteellistäminen tuntuvat itselleni hankalalle opetusmielessä ajateltuna.
Itsearvioinnin toinen kohta oli tekstintuottamisentaidot. Nämä taidot ovat itselläni omasta mielestä myöskin hyvällä tasolla. Koen, pystyväni tuottamaan suhteellisen monipuolista sekä oikein tuotettua tekstiä, mutta kyvyssäni tuottaa spesifiä tekstiä liittyen johonkin tiettyyn aiheeseen minun tulee kehittää vielä runsaasti. Oppilaiden näkökulmasta omalla äidinkielellä ymmärrettävän tekstin tuottaminen on ehdoton taito tulevaisuutta ajatellen.
Kielitajun ja kielitietoisuuden osa-alueella minulla on kaikista eniten kehitettävää kaikki osa-alueet huomioon ottaen. Oikeastaan en tiedä onko osaaminen oikeasti niin heikolla tasolla mitä itsearvioinnin kautta olen arvostellut, mutta koen että koko osa-alue on minulla hieman harmaan peitossa. En täysin ymmärrä mitä tällä osa-alueella tarkoitetaan. Ainut tähän osa-alueeseen liittyvä taito, jonka koen olevan itselläni edes jollakin tasolla on oma kiellellisen identiteetin rakentaminen.
Suomen kielen ja kirjallisuuden arviointi osiossa minulla riittä runsaasti niin ikään työstettävää. Mielestäni osaan tehdä kohtalaisesti tulkintoja suomen kielen opetuksesta ja tunnistan paikka paikoin joitakin pedagogisia suuntauksia. Tämän osion itsearviointi oli hiukan haastavaa, sillä minulla ei ole minkäänlaista kosketuspintaan oppilaiden opettamiseen. Näistälähtökohdista on kuitenkin hyvä lähteä kehittämään omia taitojani.
Opsia silmäillessäni kiinnitin huomiota 1-2 luokkalaisten opetuksen tavoitteeseen yleisen kielitietoisuuden vahvistamiseen. Tämä on osio, jonka tiimoilta minun tulee perehtyä aiheeseen syvemmin, jotta voin tulevaisuudessa opettaa opsin tavoitteiden mukaisesti. Myös 3-6 luokkalaisten tavoitteita silmäillessäni huomioni kiinnittyi kielen ymmärtämisen osioon. Kielitietoisuuteen liittyvät aiheet ja niideen käsitteellistäminen tuntuvat itselleni hankalalle opetusmielessä ajateltuna.
Tavoitteeni
Tavoitteenani tälle opintojaksolle on se, että kehittyisin kokonaisvaltaisesti viestiryhmätoiminnassa. Entuudestaan minulla ei ole hirveän paljoa käsitystä koko asiasta, joten odotan innolla uusia käsiteltäviä asioita.
pt.2
Omassa oppimisessani ryhmillä, joihin olen kuulunut on varmasti ollut suuri merkitys siihen kuinka olen koulussa opetettavia asioita sisäistänyt ja oppinut. Koko peruskoulun ajan olin sellaisilla luokilla, joissa minulla oli runsaasti hyviä kavereita. Tästä johtuen useammin keskityimme kavereideni kanssa enemmän epäoleelliseen, kuin siihen asiaan jota oppitunnilla käsiteltiin. Nuorempana olin siis jossakin määrin häirikkö ja omalla sähellykselläni häiritsin usein omaa, sekä muiden oppilaiden työskentelyä.
Nykyisin pieni muotoisen henkisenkasvun jäljiltä kykenen työskentelemään asiallisesti niin koulussa kuin harrastusryhmissäkin. Koen, että ryhmän jäsenenä en ole aktiivisin tai ahkerin, mutta jos päätän/joudun jotakin tekemään hoidan tonttini kunnialla mahdollisimman hyvin. Kehitettävää omissa taidoissani toimia osana ryhmää on ehdottomasti oma-aloitteisuuteni. Lisäksi voisin olla hieman aktiivisemmin mukana ryhmissä tapahtuvissa keskusteluissa.
Mielestäni tekijöitä, jotka vaikuttavat edistävästi ryhmässä oppimiseen ovat ryhmän oikeanlainen rakenne sekä sopiva koko. Ryhmä, jossa on eritasoisia oppilaita on mielestäni positiivinen asia, sillä tällöin heikommalla tasolla olevat oppilaat saavat motivaatiota kehittää itseänsä paremmiksi. Samaan aikaan he saavat mahdollisuuden opiskella opetettavaa asiaa yhdessä "parempien" kanssa. Samalla myöskään ei synny oppilaiden välille eriarvoisuuden tunnetta, koska kaiken tasoiset oppijat ovat samassa tilassa. Oikea/sopiva luokan koko vaikuttaa ryhmän oppimiseen merkittävästi, sillä luokan koon ollessa oikea opettaja pystyy takaamaan oppilailleen laadukasta opetusta. Luonnollisesti liian suuri luokka koko mahdollistaa häiriköinnin ja aiheuttaa opettajille harmaita hiuksia, sillä suuressa luokassa on hankalampi antaa yksilöille heidän tarvitsemaansa tukea. Selkeät ohjeet siihen miten, missä ja miksi jotakin asiaa opetellaan vaikuttavat myös siihen kuinka hommat ryhmässä sujuvat. Ryhmässä oppimista vaikeuttaa myös se, jos oppitunti keskeytyy syystä tai toisesta vähän väliä.
Kuten aikaisemmin kerroin oma roolini erillaisissa ryhmissä on ollut nuorempana hieman häiriköivä mutta nykyisin eritoten kouluryhmissä olen hieman sivuunvetäytyjä. Luulen, että syy siihen miksi annan nykysin muiden ryhmän jäsenien kuljettaa ryhmän toimintaa eteenpäin on se, etten halua ottaa samanlaista roolia päälle mikä minulla oli nuorempana peruskoulussa. Huolimatta tästä koen, että minulla on hyvät ryhmäviestintä taidot ja pystyn tarpeen tullen esittämään omat mielipiteeni uskottavasti. Lisäksi koen, että pystyn hyvin perustelemaan omat mielipiteeni sekä ottamaan riittävissä määrin huomioon muiden mielipiteitä ja ajatuksia. Jos mietin millainen roolini normaalisti on ryhmätehtävissä, olen se kaveri joka keikkuu tuolillaan ja antaa omia näkemyksiään ja mielipiteitä sekä välillä leiskauttaa ryhmän ilmapiiriä keventäviä vitsejä. Yleisesti ottaen koen olevani varsin pidetty jäsen erillaisissa ryhmissä.
Roolini vaihtelee suuresti siinä missä/minkälaisessa ryhmässä olen mukana. Kouluryhmissä olen hieman ulkokuorella oleva välillä iskuja ryhmän ytimeen tekevä joukkuepelaaja, mutta urheiluun liittyvissä ryhmissä olen hieman enemmän roolia ottava tekijä. Joukkueeni matkassa ollessani olen enemmän sellainen, jonka mielipidettä ja näkemyksiä kuunnellaan. Tämä johtuu osittain varmastikkin siitä, että olen joukkueeni toiseksi vanhin urheilija. Luulen, että tämä ero kouluryhmissä ja urheiluryhmissä toimimisessani johtuu osittain siitä, että olen itsevarmempi pyöräilyyn liittyvissä asioissa, kuin kouluun liittyvissä asioissa.
Luettuani Tiina Nikkolan artikkelin löysin yhteläisyyden omiinkokemuksiini pyöräilynjoukkuen toiminnasta ryhmänä. Nikkola nostaa artikkelissä esille, kuinka ryhmäntoimiessa riippuvuuskokemuksen pohjalta ryhmä nostaa jalustalle yhden johtajan, jonka ohjeiden ja mielipiteiden pohjalta ryhmässä toimitaan. Ilman johtajaa ja tämän auktoriteettiään ryhmä on varsin avuton eikä kykene tekemään päätöksiä itsenäisesti. Pyöräilyssä, jossa joukkeessa on lähes aina yksi kapteeni, jolle kilpailuja ajetaan/jonka ohjeita kuunnellaan pätee tämä täysin sama riippuvuus. Mikäli kapteeni kaatuu tai hänelle tapahtuu kilpailussa jotakin on yleisesti muu joukkue ihan pihalla siitä mitä ja milloin kilpailun aikana pitäisi tehdä.
Nykyisin pieni muotoisen henkisenkasvun jäljiltä kykenen työskentelemään asiallisesti niin koulussa kuin harrastusryhmissäkin. Koen, että ryhmän jäsenenä en ole aktiivisin tai ahkerin, mutta jos päätän/joudun jotakin tekemään hoidan tonttini kunnialla mahdollisimman hyvin. Kehitettävää omissa taidoissani toimia osana ryhmää on ehdottomasti oma-aloitteisuuteni. Lisäksi voisin olla hieman aktiivisemmin mukana ryhmissä tapahtuvissa keskusteluissa.
Mielestäni tekijöitä, jotka vaikuttavat edistävästi ryhmässä oppimiseen ovat ryhmän oikeanlainen rakenne sekä sopiva koko. Ryhmä, jossa on eritasoisia oppilaita on mielestäni positiivinen asia, sillä tällöin heikommalla tasolla olevat oppilaat saavat motivaatiota kehittää itseänsä paremmiksi. Samaan aikaan he saavat mahdollisuuden opiskella opetettavaa asiaa yhdessä "parempien" kanssa. Samalla myöskään ei synny oppilaiden välille eriarvoisuuden tunnetta, koska kaiken tasoiset oppijat ovat samassa tilassa. Oikea/sopiva luokan koko vaikuttaa ryhmän oppimiseen merkittävästi, sillä luokan koon ollessa oikea opettaja pystyy takaamaan oppilailleen laadukasta opetusta. Luonnollisesti liian suuri luokka koko mahdollistaa häiriköinnin ja aiheuttaa opettajille harmaita hiuksia, sillä suuressa luokassa on hankalampi antaa yksilöille heidän tarvitsemaansa tukea. Selkeät ohjeet siihen miten, missä ja miksi jotakin asiaa opetellaan vaikuttavat myös siihen kuinka hommat ryhmässä sujuvat. Ryhmässä oppimista vaikeuttaa myös se, jos oppitunti keskeytyy syystä tai toisesta vähän väliä.
Kuten aikaisemmin kerroin oma roolini erillaisissa ryhmissä on ollut nuorempana hieman häiriköivä mutta nykyisin eritoten kouluryhmissä olen hieman sivuunvetäytyjä. Luulen, että syy siihen miksi annan nykysin muiden ryhmän jäsenien kuljettaa ryhmän toimintaa eteenpäin on se, etten halua ottaa samanlaista roolia päälle mikä minulla oli nuorempana peruskoulussa. Huolimatta tästä koen, että minulla on hyvät ryhmäviestintä taidot ja pystyn tarpeen tullen esittämään omat mielipiteeni uskottavasti. Lisäksi koen, että pystyn hyvin perustelemaan omat mielipiteeni sekä ottamaan riittävissä määrin huomioon muiden mielipiteitä ja ajatuksia. Jos mietin millainen roolini normaalisti on ryhmätehtävissä, olen se kaveri joka keikkuu tuolillaan ja antaa omia näkemyksiään ja mielipiteitä sekä välillä leiskauttaa ryhmän ilmapiiriä keventäviä vitsejä. Yleisesti ottaen koen olevani varsin pidetty jäsen erillaisissa ryhmissä.
Roolini vaihtelee suuresti siinä missä/minkälaisessa ryhmässä olen mukana. Kouluryhmissä olen hieman ulkokuorella oleva välillä iskuja ryhmän ytimeen tekevä joukkuepelaaja, mutta urheiluun liittyvissä ryhmissä olen hieman enemmän roolia ottava tekijä. Joukkueeni matkassa ollessani olen enemmän sellainen, jonka mielipidettä ja näkemyksiä kuunnellaan. Tämä johtuu osittain varmastikkin siitä, että olen joukkueeni toiseksi vanhin urheilija. Luulen, että tämä ero kouluryhmissä ja urheiluryhmissä toimimisessani johtuu osittain siitä, että olen itsevarmempi pyöräilyyn liittyvissä asioissa, kuin kouluun liittyvissä asioissa.
Luettuani Tiina Nikkolan artikkelin löysin yhteläisyyden omiinkokemuksiini pyöräilynjoukkuen toiminnasta ryhmänä. Nikkola nostaa artikkelissä esille, kuinka ryhmäntoimiessa riippuvuuskokemuksen pohjalta ryhmä nostaa jalustalle yhden johtajan, jonka ohjeiden ja mielipiteiden pohjalta ryhmässä toimitaan. Ilman johtajaa ja tämän auktoriteettiään ryhmä on varsin avuton eikä kykene tekemään päätöksiä itsenäisesti. Pyöräilyssä, jossa joukkeessa on lähes aina yksi kapteeni, jolle kilpailuja ajetaan/jonka ohjeita kuunnellaan pätee tämä täysin sama riippuvuus. Mikäli kapteeni kaatuu tai hänelle tapahtuu kilpailussa jotakin on yleisesti muu joukkue ihan pihalla siitä mitä ja milloin kilpailun aikana pitäisi tehdä.
pt.1
Mielestäni olen viestijänä/vuorovaikuttajana suhteellisen taitava. Koen, että en jää koskaan sanattomaksi missään tilanteessa ja pystyn paineen alaisenakin muodostamaan suhteellisen asiallista ja järkeensä käyvää tekstiä. Tykkään erittäin paljon keskustella ihmisten kanssa erillaisista asioista. Itselleni mielekkäimpiä keskustelun aiheita ovat urheilu ja autot. Suurimpana kehityskohteena itselläni pidän sanavarastoni kasvattamista. Koen, että olisi tärkeää osata käyttää erillaisia synonyymejä keskutellessaan ihmisten kanssa, koska synonyymejä käyttämällä mielestäni saa lisää syvyyttä keskusteluihin. Lisäksi voisin olla hieman vähemmän suoraviivainen viestijessäni, sillä yleisesti esitän asiani melko suoraan ja siitä voi jäädä joillekkin ihmisille tylykuva minusta.
Osaamistani kielistä käytän luonnollisesti eniten suomen kieltä, mutta koska ajan pyörällä Virolaisessa joukkueessa joudun kommunikoimaan runsaasti käyttäen englannin kieltä. Viimeisen vuoden aikana olen viettänyt 35 viikkoa ulkomailla yhdessä ulkomaalaisten joukkuekavereideni kanssa, joten koen olevani melko hyvä kommunikoimaan myöskin englannin kielellä. Lisäksi olen oppinut myös käyttämään viron kieltä keskustellessani virolaisten kanssa mutta tällöin sanavarastoni on huomattavasti suppeampi, kuin suomea tai englantia puhuessani. Olen huomannut myös, että runsaan ulkomailla vietetyn ajan takia myös omat vuorovaikutustaidot ovat kehittyneet. Koen, että olen vuorovaikuttajana nykyisin huomattavasti itsevarmempi, koska olen useamman vuoden ajan joutunut kommunikoimaan lähes päivittäis eri kulttureista sekä maista tulevien ihmisten kanssa.
Itselleni mieleenpainuvin vuorovaikutus/viestintä tilanne on ehdottomati ollut oma ylioppilaanpuhe, jonka sain kunniakseni pitää. Erikoislaatuisen puheestani teki se, että normaalin käytännön mukaan yleisesti puheen saa pitää parhaimmat arvosanat kirjoittanut ylioppilas mutta minun tapauksessani näin ei ollut. Kirjoitin varmastikkin heikoimmat arvosanat kaikista tuona keväänä ylioppilaaksi kirjottaneista oppilaista lukiossanii, mutta koulun äidinkielenopettajat olivat sen verran vaikuttuneita puhelahjoistani, että antoivat minulle kunnian pitää puheen. Ennen puhettani päätin, etten halua kirjoittaa puhetta valmiiksi paperille ja lukea puhettani suoraan paperilta. Valmistauduin puheeseen soittamalla Juha Miedolle ja kysymällä tältä ohjeita elämään vasta valmistuneille ylioppilaille. Mietaalta saatujen neuvojen pohjalta koostin kevyen ajatuksen päähäni siitä mitä haluaisin sanoa ja lopulta menin ja pidin puheeni ilman sen suurempia valmisteluja. Ainoana tavoitteena minulla oli ennen puhetta, että saisin kaikkien oppilaiden äidit itkemään ja siinä onnistuinkin joten omasta mielestäni onnistuin puheessani hyvin.
Jos mietin omaa vuorovaikutus käyttäytymistä olen huomannut, että puhun eritavoin riippuen siitä kuka/ketkä ovat kohteena/keskustelukumppanina. Omien vanhempien sekä muiden itseäni vanhempien ihmisten seurassa puhun huomattavasti asiallisemmin ja arvokkaammin, kun taas esimerkiksi kaveriporukassa tai joukkuelaisteni kanssa ollessani.
Sellaiseksi vuorovaikuttajaksi kun olen nyt uskon, että minut on muokannut suurimmalta osalta urheilu ja urheilupiireissä pyöriminen. Jos pyöräilymaailmassa haluaa olla varteen otettava ja edetä urallaan täytyy suoritusten lisäksi olla myös verbaalisesti taitava. Lisäksi uskon, että me itä-suomalaiset olemme luonnostaan kovia puhumaan, joten tämäkin voi olla syynä miksi en kovin usein jää sanattomasti.
Osaamistani kielistä käytän luonnollisesti eniten suomen kieltä, mutta koska ajan pyörällä Virolaisessa joukkueessa joudun kommunikoimaan runsaasti käyttäen englannin kieltä. Viimeisen vuoden aikana olen viettänyt 35 viikkoa ulkomailla yhdessä ulkomaalaisten joukkuekavereideni kanssa, joten koen olevani melko hyvä kommunikoimaan myöskin englannin kielellä. Lisäksi olen oppinut myös käyttämään viron kieltä keskustellessani virolaisten kanssa mutta tällöin sanavarastoni on huomattavasti suppeampi, kuin suomea tai englantia puhuessani. Olen huomannut myös, että runsaan ulkomailla vietetyn ajan takia myös omat vuorovaikutustaidot ovat kehittyneet. Koen, että olen vuorovaikuttajana nykyisin huomattavasti itsevarmempi, koska olen useamman vuoden ajan joutunut kommunikoimaan lähes päivittäis eri kulttureista sekä maista tulevien ihmisten kanssa.
Itselleni mieleenpainuvin vuorovaikutus/viestintä tilanne on ehdottomati ollut oma ylioppilaanpuhe, jonka sain kunniakseni pitää. Erikoislaatuisen puheestani teki se, että normaalin käytännön mukaan yleisesti puheen saa pitää parhaimmat arvosanat kirjoittanut ylioppilas mutta minun tapauksessani näin ei ollut. Kirjoitin varmastikkin heikoimmat arvosanat kaikista tuona keväänä ylioppilaaksi kirjottaneista oppilaista lukiossanii, mutta koulun äidinkielenopettajat olivat sen verran vaikuttuneita puhelahjoistani, että antoivat minulle kunnian pitää puheen. Ennen puhettani päätin, etten halua kirjoittaa puhetta valmiiksi paperille ja lukea puhettani suoraan paperilta. Valmistauduin puheeseen soittamalla Juha Miedolle ja kysymällä tältä ohjeita elämään vasta valmistuneille ylioppilaille. Mietaalta saatujen neuvojen pohjalta koostin kevyen ajatuksen päähäni siitä mitä haluaisin sanoa ja lopulta menin ja pidin puheeni ilman sen suurempia valmisteluja. Ainoana tavoitteena minulla oli ennen puhetta, että saisin kaikkien oppilaiden äidit itkemään ja siinä onnistuinkin joten omasta mielestäni onnistuin puheessani hyvin.
Jos mietin omaa vuorovaikutus käyttäytymistä olen huomannut, että puhun eritavoin riippuen siitä kuka/ketkä ovat kohteena/keskustelukumppanina. Omien vanhempien sekä muiden itseäni vanhempien ihmisten seurassa puhun huomattavasti asiallisemmin ja arvokkaammin, kun taas esimerkiksi kaveriporukassa tai joukkuelaisteni kanssa ollessani.
Sellaiseksi vuorovaikuttajaksi kun olen nyt uskon, että minut on muokannut suurimmalta osalta urheilu ja urheilupiireissä pyöriminen. Jos pyöräilymaailmassa haluaa olla varteen otettava ja edetä urallaan täytyy suoritusten lisäksi olla myös verbaalisesti taitava. Lisäksi uskon, että me itä-suomalaiset olemme luonnostaan kovia puhumaan, joten tämäkin voi olla syynä miksi en kovin usein jää sanattomasti.