Minun arvomaailmani on hyvin perinteinen. Minulla on selkeä käsitys siitä mikä on oikein ja mikä on väärin. Koen, että olen saanut hyvän kasvatuksen vanhemmilta lapsuudessani ja vanhempani ovat onnistuneet takomaan päähäni järkeä ja malleja siitä kuinka tulisi elää eettisesti sekä moraalisesti oikein. Uskon jollakin tasolla siihen, että jos toimin maailmaan sekä muita ihmisiä kohtaan oikein, toimii myös muutkin minua kohtaan eettisesti oikein. 
Eettiset arvoni näkyvät elämässäni vahvasti lähes kaikissa asioissa. Koen, toimivani omien arvojeni asettamien normien mukaisesti joka päivä mutta mikäli toimin arvojani vastaan pyrin hyvittämään/korvaamaan tämän parhaalla mahdollisella tavalla. Ajattelen, että jokainen ihminen on samanarvoinen ja, että kaikkia ihmisiä tulee kunniottaa yksilöinä juuri sellaisena kun he ovat. Lisäksi ajattelen, ettei kenenkään tulisi joutua syrjinnän taikka minkäänlaisen kiusaamisen alaiseksi. Pyrin siis jokapäivä toimimaan kuten itseitselleni asettamani "malli-ihminen" toimisi.
Mielestäni kierrättäminen on erittäin tärkeää ja muutenkin ympäristötä huolehtiminen kuuluu aatemaailmaani. Joskus olen valitettavasti heittänyt pullonpalatuspulloja sekä pattereita normaaliin sekajätteeseen ja tämä on saanut minut potemaan huonoa omatuntoa. Lisäksi olen syyllistynyt joskus nuorempana syrjintään sekä kiusaamiseen. Nykysin kadun tätä suuresti.
Käsitykseni oikeasta ja väärästä on hyvin perinteinen ja osittain myös hiukan vanhoollinen. Kunnioitan kirkon opetuksia siitä kuinka tulisi elää hyvää elämää ja kuinka toimia muita ihmisiä kohtaan. Arvostan suuresti itseäni vanhempia ihmisä, joten isovanhemmillani on ollut suuri merkitys siihen kuinka ajattelen oikeasta ja väärästä. Mielestäni nyky-yhteiskunnassa tulisi kunnioittaa vanhoja arvoja enemmän.
Peruskoulussa eteen voisi tulla eteen tilanne, jossa liikuntatunnilla jollakin oppilaalla ei olisi omia liikuntavälineitä esimerkisi hiihtovehkeitä. Tällöin opettaja joutuu pohtimaan onko oikein järjestää hiihtoa, jos joku oppilaista ei ole kykenevä osallistumaan esimerkiksi siitä syystä ettei tämän perheellä ole varaa hiihtovälineisiin. Kyseinen tilanne kuvastaa sitä pitääkö opettajan pyrkiä toimimaan niin ettei kenellekkään oppilaalle tule epätasa-arvoinen olo.
Hyvää eettistä opettajuutta on mielestäni sellaista, jossa opettaja pystyy edistämään kaikkien oppilaiden samanarvoisuuden tunnetta sekä opettamaan oppilailleen esimerkillisen käsityksen oikeasta ja väärästä.