Usein historiallinen tutkimuskysymys rajataan alueellisesti, esimerkiksi "Pohjanmaan", "Suomen" tai "Neuvostoliiton" historiaan jonakin aikana. Henkilöhistorian tutkimus, kuten sukututkimus, rajaa ja tarkastelee historiaa sukulinjoittain, ja aikakaudet ja paikat toimivat suvun ja yksilöiden elämäntapahtumien näyttämönä tai raameina. Paikat liittyvät yksilöiden ja ryhmien kokemuksiin, jotka tekevät paikoista henkilökohtaisesti tärkeitä, merkityksellisiä.

Paikkoja ja alueita erotellaan kielenkäytössä nimillään kuten ihmisiäkin. Historiantutkimuksen aineistot ovat pääsääntöisesti kirjoitettua kieltä ja aineistojen yhteys fyysisen todellisuuden paikkoihin on olemassa juuri paikannimien kautta. Toki myös karttojen tapaiset kaavakuvat tai vaikkapa maalaukset tuovat oman ulottuvuutensa lähdeaineistoihin.

Ihmisten nimien tapaan paikannimet ja paikkojen nimeämiskäytännöt ovat syntyneet osin hallitsemattomasti kielenkäytön ohessa ja osin hallinnollisen sääntelyn vaikutuksesta. Vanhimmat paikannimet ovat Suomessakin tuhansia vuosia vanhoja. Erityisesti vesistöjen (eli tärkeimpien kulkuväylien) nimissä on havaittu pysyvyyttä. Yleisesti paikoille on annettu nimiä jostakin osoittamis- ja erottamistarpeesta johtuen. Olosuhteiden muuttuessa yksittäisiä paikannimiä on voinut kadota tai korvautua toisilla. Nimien merkitykset ovat myös voineet muuttua tarkoittamaan eri lailla rajattua paikkaa. Ja kuten nimien kanssa yleensäkin, paikannimillä on samanakin aikana voinut olla useita, mahdollisesti asiayhteydestä riippuvia, eri merkityksiä.

​Kirkonkirjat​-osiossa käsiteltiin lyhyesti Historiallista maantietoa​ ja sivuttiinHärmänmaan ympäristön seurakuntien syntyhistoriaa​. Osiossa esitettiin myös Härmänmaan ympäristön seurakunnat kartalla (vuodet 1250-1859).svg​.